Taloututkimus pyysi hiljattain suomalaisia laittamaan jälleen urheilulajit järjestykseen sen mukaan, miten paljon he niitä seuraavat ja arvostavat.
Kärkisijan gallupissa valtasi maamme mahtilaji jääkiekko ennen rajun nousun tehnyttä ampumahiihtoa ja perinteisesti hyvin sijoittunutta yleisurheilua. Kyselyyn vastasi yli 3 500 iältään 15-79-vuotiasta suomalaista. Mukana tutkimuksessa oli tällä kertaa 31 lajia, ja tulokset julkistettiin kymmenen parhaan osalta.
Kymmenen kärjestä löytyy joka vuosi tietyt kestosuosikit. Rakettimaisia syöksyjä ylöspäin tekevät lajit, joissa kotimaan tekijämiehet ja -naiset niittävät juuri silloin kansainvälistä menestystä. Tällainen laji on esimerkiksi ampumahiihto. Lisäksi tennis nosti rankasti sijoitustaan, kiitos Henri Kontisen.
Jos menestystä ei sen sijaan maailman areenoilta heru, lässähtää lajin suosio kultaa ja kunniaa janoavan kansan silmissä.
Jalkapallo on Telluksen kiistaton kuningaslaji, mutta kun maajoukkueemme on aina jäänyt arvokisojen rautaportin ulkopuolelle ruikuttamaan, futis ei ole koskaan kiilannut kuumimpaan kärkeen. Mikäli kiekkoleijonien otteet eivät käynnissä olevissa MM-kisoissa kohene, saattaa jääkiekon asema pörssikärkenä horjua, sen verran suhdanneherkkää on kilpailu ihmisten suosiosta.
Karuin kohtalo tämänvuotisessa tutkimuksessa oli mäkihypyllä, vuoden 2010 listaykkösellä. Sen suosio katkesi samalla lailla kuin kotkiemme lento, eikä kymmenen parhaan porukkaan ollut asiaa.
* * *
Myös raviurheilu on perinteisesti ollut tutkittujen lajien joukossa. Sijoitusta top tenistä ei ole lohjennut, vaikka raveihin sitkeästi liitetäänkin myytti Suomen toiseksi seuratuimpana urheilulajina.
Raveilla on kyllä vankka ja sitoutunut ydinharrastajakunta, mutta laji ei ole kyennyt uusiutumaan ja hankkimaan alan pariin tuoreita harrastajia tarpeeksi rivakalla tahdilla. Lajin julkikuva on monen mielestä vanhanaikainen, nukkavieru ja salamyhkäinen.
Tähän on luonnollisesti moninaisia syitä. Raveilla on tavallisten penkkiurheilijoiden parissa maine sisäpiirin aktiviteettina, mikä sekin on usean syyn summa. Yksi konkreettisimmista on se, että raviradat sijaitsevat yleensä kaukana ihmisistä, kärjistetysti ilmaistuna metsien keskellä. Kun olet poissa silmistä, olet poissa mielestä. Juuri tämän vuoksi on tärkeää, että ravit tuodaan Hevoset Kaivarissa -tapahtuman tyyliin ihmisten lähelle.
Taloustutkimuksen teettämän kyselyn kärkiryhmästä ei ole löytynyt myöskään kansallislajejamme hiihtoa ja pesäpalloa. Tähän lie selityksenä kyseisiin lajeihin tiukasti iskostuneet skandaalit.
Lahden vuoden 2001 doping-kohun jälkeen maastohiihto on saamassa vasta nyt sivakkansa luistamaan, ja tuoreimmalta listalta laji löytyy sijalta kymmenen. Pesäpallon alamäki alkoi vuonna 1998 paljastuneesta sopupelisotkusta, eikä kultaisten vuosien suksee ole sen koommin palannut. Kansan ja tiedotusvälineiden mälläämät polttomerkit istuvat tiukasti lajien pinnassa.
Myös raviurheilu on saanut osansa loskasta, usein aiheettakin. Valtamedia on tarttunut hanakasti lajia koskeviin negatiivisiin uutisiin. Ihmiset eivät kerran muodostettua mielikuvaa hevillä muuta. Päinvastoin, sille haetaan vahvistusta, eritoten mikäli mielikuva on kielteinen.
Ravit ei pärjää tämänkaltaisissa kyselyissä myöskään sen vuoksi, kun emme kuulu olympialajiperheeseen. Torilla tavataan -efekti jää toteutumatta, vaikka suomalaisravuri kansainvälistä menestystä saavuttaisikin.
* * *
Pohjoisen radat (Rovaniemi, Tornio, Oulu, Ylivieska, Kajaani, Kaustinen ja Seinäjoki) teettivät keväällä oman tutkimuksen ravien julkisuuskuvasta. Kyselyn toteuttivat Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijat. Vastaajista suurin osa oli nuoria aikuisia ikäryhmästä 21-30 vuotta.
Tutkimukseen palataan tarkemmin tuonnempana, mutta luodaan jo nyt kurkistus tuloksiin.
Vastaukset kysymykseen ”Mitä Sinulle tulee ensimmäisenä mieleen raviurheilusta?” paljastivat sen, että totoaminen ja vedonlyönti nivoutuvat monen mielessä erottamattomasti raveihin. Usean henkilön kohdalla mielleyhtymä ei ollut positiivinen, mikä taas liittyy paitsi toton myös ylipäätään vedonlyönnin maineeseen. Moni vastaajista käytti kielteisesti latautunutta termiä ”uhkapeli”.
Myönteisissä vastauksissa oltiin haltioituneita hevosista. Negatiivissävytteisissä vastauksissa koettiin ravit puolestaan yksinkertaistaen ilmaistuna ”ylipainoisten vanhojen ja vihaisten miesten” touhuksi. Lisäksi kielteisissä vastauksissa toistuivat määritteet ”lika”, ”nuhruisuus” ja ”hevosten kyseenalainen kohtelu”. Niiden päälle ei kummoista brändiä kasata.
Tutkimus paljasti hyvääkin, mutta ennen muuta sen, että lajilla riittää työsarkaa asenneilmapiirin muokkaamisessa. Sitä sarkaa voidaan me kaikki ravien parasta toivovat kyntää levittämällä lajistamme positiivista viestiä asiaan vihkiytymättömien joukkoon. Tietämättömyydestä kun tuppaa versomaan vääriä uskomuksia.