Kommentti: Popin kuninkaana pidetyn Michael Jacksonin kruunu on murskana – kohudokumentti kuvottaa yksityiskohdilla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä

Leaving Neverland -kohudokumentissa ääneen pääsevät väitetysti Michael Jacksonin seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi joutuneet uhrit. Yksityiskohdat kylmäävät, mutta yksipuolisuus jättää ristiriitaisen olon.

Popin kuningas. Laulaja Michael Jacksonia kutsuttiin tuolla vaatimattomalla sanaparilla uransa kultavuosina 1980- ja 1990-luvuilla. Eikä kutsumanimi ollut perusteeton.

Jackson levytti uransa aikana kaksi loistavaa pop-albumia: Off the Wall (1979) ja Thriller (1982). Eivät Bad (1987) ja Dangerous (1991) huonoja olleet, mutta popin kuninkaan valtakausi oli jo ohi, kun laulajan viimeiseksi jäänyt studioalbumi Invincible julkaistiin vuonna 2001.

Ylen esittämä ja Yle Areenasta kokonaisuudessaan löytyvä Leaving Neverland -dokumentti pitää huolen, että vuonna 2009 sydämenpysähdykseen kuolleen popin kuninkaan kruunu on murskana.

Valtavan kohun nostanut dokumentti ei sinänsä tarjoa uutta tietoa.

Michael Jacksonia syytettiin lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ensimmäisen kerran jo 1990-luvun alkupuolella. Tuolloin tapaus soviteltiin rahalla.

Vuonna 2005 Jacksonia syytettiin samanlaisesta rikoksesta. Valamiehistö totesi laulajan syyttömäksi.

Nuo syytökset sekä laulajan otsikoihin päätynyt yksityiselämä, ulkonäön muuttuminen sekä erikoinen käytös saivat epäilykset heräämään ja oman suhtautumisen miehen musiikkiin vähitellen muuttumaan.

Mutta koska julkisuuteen ei tullut todisteita rajuistakin väitteistä, Jacksonin musiikkia saattoi edelleen kuunnella hyvällä omatunnolla.

Popin kuningas oli nimittäin parhaimmillaan täysin lyömätön. Kruunu kiilsi kirkkaana.

Kyllä. Likipitäen täydellisiä pop-kappaleita. Jacksonilla oli musiikillisesti myös toinen puoli – hän osasi olla geneerinen ylitulkitsija, jonka sokeriset mahtiballadit lähinnä ärsyttivät.

Vuonna 1995 HIStory: Past, Present and Future, Book I -tupla-albumin uutta musiikkia sisältäneellä puoliskolla julkaistu, modulaatioiden täyttämä You Are Not Alone olikin viimeinen niitti.

Monelle tuo kappale on varmasti ollut tärkeä, mutta omalla kohdalla se oli päätepiste Jacksonin tekemisten puoliaktiiviselle seuraamiselle.

You Are Not Alone on muuten toisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytetyn laulajan, R. Kellyn kirjoittama laulu. Kiinnostava anekdootti.

Popin kuninkaan kruunun kultapinta, se alkoi pikkuhiljaa rapistua. Eikä pahasti hapertunut kruunu tahdo pysyä Leaving Neverlandin jälkeen enää lainkaan kasassa.

Kylmäävää kuvailua

Dan Reedin ohjaamassa lähes neljätuntisessa dokumenttielokuvassa Wade Robson, 36, ja James Safechuck, 41, kertovat Jacksonin käyttäneen heitä seksuaalisesti hyväksi heidän ollessaan lapsia 1980–1990-luvuilla.

Leaving Neverland on pahimmillaan vastenmielinen ja kuvottava. Robsonin ja Safechuckin rajut yksityiskohtaiset kuvailut seksuaalisista kanssakäymistilanteista Michael Jacksonin kanssa kylmäävät.

Australialainen Robson oli Jacksonin ensi kertaa tavatessaan 7-vuotias. Poika pääsi tanssikilpailun kautta tapaamaan laulajan. Myöhemmin tähti otti hänet mukaan kiertueelle, tanssimaan Bad-kappaleen aikana lavalle.

Yhdysvaltalainen Safechuck taas oli lapsinäyttelijänä Jacksonin tähdittämässä virvoitusjuomajätti Pepsin mainoksessa.

Vähitellen lapset sekä heidän perheensä ystävystyivät jättisuositun pop-tähti Michael Jacksonin kanssa. Nuo tapahtumat tuntuvat uskomattomilta.

Vanhemmat ovat päästäneet poikansa nukkumaan samaan huoneeseen, jopa samaan vuoteeseen lapsiaan parikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa.

Robsonin vanhemmat jättivät poikansa kahden Jacksonin kanssa viideksi päiväksi ja lähtivät katsomaan Grand Canyonia. Miehen kanssa, jonka he olivat tavanneet ensi kertaa vain pari päivää aiemmin.

Erikoista käytöstä vanhemmilta, vaikka on toki tavallaan ymmärrettävää, että vanhemmat ovat onnensa kukkuloilla, jos maailman suurin musiikkitähti kokee juuri heidän lastensa olevan erityisiä.

Robsonin ja Safechuckin kertomukset tapahtumista Jacksonin Neverland-kartanossa ja muissa paikoissa ovat erittäin yksityiskohtaisia, suuseksistä nännien puristeluun ja ranskalaisiin suudelmiin asti.

Nuo yksityiskohdat ovat rajuja.

The Way You Make Me FeelRock With You, Will You Be There, Heal the World ja monet muuta Jacksonin hitit eivät kuulosta samalta kuin ennen Leaving Neverlandin näkemistä. Ei niitä halua edes kuunnella.

Vaikka kohudokumentti kuvottaa, se jättää myös ristiriitaisen olon, sillä Leaving Neverlandissa pääsevät ääneen pelkästään Michael Jacksonia seksuaalisesta hyväksikäytöstä syyttävät miehet.

Robsonin ja Safechuckin sekä heidän läheistensä kertomukset ovat suurelta osin uskottavia, mutta dokumentin tekijöiden olisi toivonut tuovan esiin myös Jacksonin perikunnan tai jonkun muun asiaankuuluvan tahon äänen.

Leaving Neverlandin vakuuttavuutta on hieman nakertanut Michael Jacksonin elämäkerran kirjoittaneen Mike Smallcomben selvitys dokumentissa kerrottujen tapahtumien ajankohdista.

James Safechuck kertoo dokumentissa hyväksikäytön kestäneen vuodesta 1988 vuoteen 1992. Hän väittää joutuneensa Jacksonin hyväksikäytön uhriksi Neverlandin rautatieaseman yläpuolella olevassa huoneessa.

Safechuckin yhtenä seksuaalisen hyväksikäytön tapahtumapaikoista mainitsema rautatieasema avattiin vasta vuonna 1994. Ohjaaja Reed vastasi tähän epäilemällä, että Safechuck muistaa vuosiluvut väärin.

Jacksonin perikunta on kutsunut Leaving Neverlandia julkiseksi lynkkaukseksi ja mustamaalaukseksi.

Ennen dokumentin ensi-iltaa perikunta julkaisi tiedotteen, jossa se sanoi kyseessä olevan "törkeä ja säälittävä yritys hyväksikäyttää Michael Jacksonia ja rahastaa hänen nimellään".

Kymmenen vuotta Jacksonin kuolemasta

Michael Jacksonin kuolemasta on kulunut tänä kesänä, tarkalleen 25. kesäkuuta, tasan kymmenen vuotta. Toisin kuin aiemmin mainittu R. Kelly, entinen popin kuningas ei voi eikä ole voinut puolustaa itseään enää kymmeneen vuoteen.

Useat radioasemat ovat laittaneet Leaving Neverlandin jälkeen Jacksonin musiikin boikottiin, eikä ihme. Yksi pala populaarikulttuurin historiaa on saanut dokumentin myötä sysimustan sävyn, jota ei helpolla muuteta enää kirkkaammaksi.

Ei ilman todisteita.

Jos Jacksonin perikunta todella on sitä mieltä, että Leaving Neverland on vain törkeä yritys rahastaa hänen nimellään, miksi perikunta ei palkkaa työryhmää tekemään vastadokumenttia, jossa perataan koko tapaus auki?

Eikö tällaisten kuvottavien yksityiskohtien siivittämien väitteiden jälkeen olisi aika lyödä niin sanotusti kaikki kortit pöytään?

Vaikka Michael Jacksonin musiikki tuntuu dokumentin näkemisen jälkeen vastenmieliseltä ja miehen paikka populaarikulttuuri-ikonina on täysin kyseenalaistettu, erikoisen ristiriitainen olo pysyy.

Eikä se häviä. Ei ilman todisteita.

Leaving Neverland on silti saanut popin kuninkaan kruunun hapertumaan murskaksi. Enää ei välttämättä löydy keinoja liimata se takaisin kokoon – edes jonkinlaiseksi kunnialliseksi versioksi.

Lue myös:

    Uusimmat