Suomen jääkiekkoliitto tarttui kesken nuorten MM-kisojen toimiin, joihin se ei turvautunut kertaakaan rautakansleri Kalervo Kummolan aikana. Jukka Rautakorven johtama valmennusryhmä sai väistyä ennen turnauksen loppua.
Rautakorpi onnistui vielä Ruotsia vastaan tulleen kolmannen tappion jälkeen vakuuttamaan ulospäin, että ilmiselvästi kohennusta otteisiin tuoneet pelitapamuutokset tapahtuivat valmennuksen ja pelaajiston täydessä yhteisymmärryksessä. Musertavan Tanska-tappion jälkeen joukkue pystyi palaamaan lähelle odotettua tasoaan.
Pelaajat pitivät otteluiden välissä oman kriisipalaverinsa, jonka jälkeen vielä poikasista koostuva ydinryhmä toimitti muutosehdotuksensa kokeneelle valmennusryhmälle. Rohkeaa toimintaa nuorilta miehiltä. Kapteeni Olli Juolevi kiisti Ruotsi-ottelun jälkeen erimielisyydet eikä Rautakorpikaan nähnyt pelaajien toiminnassa mitään poikkeuksellista. Hänen mukaansa valmennusfilosofia pohjautui koko ajan vuoropuhelulle eikä suinkaan sille, että pieneen kaukaloon porukassa pohdittua pelitapaa olisi kaadettu ämpärillä pelaajien niskaan. Pinnan alla tilanne oli lopputuloksesta päätellen täysin toisenlainen.
Suomen jatkomahdollisuudet ajautuivat turnauksessa itsensä täydellisesti ylittäneiden tanskalaisten käsiin ja niin siinä lopulta kävi, että transsissa eteenpäin kaahannut Tanska menetti kolmen maalin johtonsa Sveitsiä vastaan. Se heitti Rautakorven porukan karsimaan paikastaan ensi vuoden MM-kisoihin.
Vielä tässäkin kohtaa kisojen lopputulos olisi ollut helppo unohtaa, jos liitolla olisi ollut luottamusta Rautakorven, Rauli Uraman ja kumppaneiden kyvyille saada joukkue jaloilleen järkytysten jälkeen. Karsinnoissa vastaan tulee Latvia, jonka pitäisi olla – kuten Tanskastakin luultiin – mukava iltapala Leijonille.
Jääkiekkoliitto teki kuitenkin äkkiliikkeen ja nosti Ylen asiantuntijana Montrealissa pelejä seuranneen Jussi Ahokkaan uudeksi päävalmentajaksi jo etuajassa. Ahokkaan oli määrä ottaa tehtävä vastaan vasta kisojen päätyttyä. Nyt luottamus Rautakorven ryhmää kohtaan oli niin nollissa, että paniikkiratkaisulta tuntuva liike tuntui parhaalta vaihtoehdolta.
Tässä tilanteessa on mahdotonta nähdä, että Urama voisi jatkaa myöskään Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajan paikalla.
Koko tapaus on täysin poikkeuksellinen suomalaisen jääkiekon historiassa. Vastaavanlaisiin toimiin ei ole jouduttu edes miesten maajoukkueen synkimpien arvokisaturnausten aikana. Esimerkiksi Rauno Korpi, Pentti Matikainen, Hannu Aravirta ja Jukka Jalonen muistavat varmasti omalta osaltaan, miltä tuntui johtaa Leijonia turnauksissa, jotka näyttivät vievän suomalaisen jääkiekon täydelliseen perikatoon. Siitä huolimatta he saivat jatkaa aloittamansa turnaukset loppuun asti, vaikka maajoukkueprojekti olisi osalla jäänytkin sen jälkeen kesken.
Kalervo Kummolasta voi persoonana tai kiekkojohtajana olla montaa mieltä, mutta tällaiselle farssille ja kasvojen menetykselle hän sanoi jyrkästi ei, vaikka luottamus valmennusta kohtaan olisikin horjunut. Asiat selvitettiin julkisesti vasta kisojen päätyttyä ja silloinkin turvat oli syytä pitää visusti kiinni niistä oikeista sisäisistä ristiriidoista.
Se, että tällainen fiasko tapahtui nuorten MM-kisoissa, kertoo paljon myös tapahtuman muuttuneesta arvostuksesta Suomessa. Kanadassa tulevien tähtien turnaus on ollut aina miesten MM-kisoja isompi tapaus, mutta Suomessa niihin on voitu suhtautua enemmän prosessiluontoisena kasvatustyönä, joka poikii jatkossa hedelmää A-maajoukkueen hyväksi. Nyt päättyi viimeistään sekin aikakausi.
* * *
Jussi Ahokas oli joka tapauksessa Jääkiekkoliiton valinta kaksikymppisten seuraavaksi päävalmentajaksi ja hän on 36-vuotiaana jo kykynsä osoittanut. MM-joukkueessa on paljon pelaajia, jotka ovat Ahokkaalle tuttuja poikien MM-kultajoukkueesta, mikä helpottaa suunnattomasti tehtävän vastaanottamista. Liiton ratkaisu heittää hänet kuitenkin vetovastuuseen äärimmäisen kovassa paikassa. Ahokkaan onneksi Suomella on ennen Latviaa vastaan pelattavia karsintaotteluita edessään uudenvuodenaaton merkityksetön, harjoituspelinä toimiva lohkovaiheen päätösottelu Sveitsiä vastaan.
Rautakorven väistymisen myötä suomalaisessa jääkiekossa nähtiin nyt lopullinen murros siirryttäessä 1950-60-luvuilla syntyneistä valmentajista 1970- ja Ahokkaan tapauksessa jopa 1980-luvuilla syntyneisiin. Syksyn World Cup näytti karulla tavalla sen, ettei mikään tule viime vuosien jättimenestyksestä huolimatta ilmaiseksi. Lauri Marjamäki saa jatkaa musertavan startin jälkeen uskottavuutensa kokoamista ensi kevään miesten MM-kisoissa.
Sen jälkeen on syytä toivoa väliin muutamia seesteisempiä vuosia. Nykyinen pelaajamateriaali on nimittäin niin poikkeuksellista, että sen kasvaessa arvokisamenestyksestä putoaminen vaatisi jo varsinaista anti-Midaksen kosketusta.