Miten tämä on mahdollista Jukka Jalosen vahtivuorolla? Petteri Sihvonen iloitsee ruman totuuden paljastumista

Nuorten Leijonien MM-turnaus Göteborgissa meni pahemman kerran pieleen. On oikeastaan hyvä, ettei Suomen joukkue voittanut turnauksesta pronssia, se jäi neljänneksi. Mokoma pronssi olisi saattanut sulkea silmät katsomasta rumaa totuutta silmiin. Tappiossa on uuden voiton siemen. Kunhan ensin tehdään armoton analyysi, ja otetaan myös ankarista nuhteista sopivassa määrin vaarin.

LUE MYÖS: Mitä ihmettä Nuorille Leijonille tapahtui MM-katastrofin keskellä? Näin Lauri Mikkola vastaa

Asiat ovat olleet pielessä Nuorissa Leijonissa jo hieman kauemmin. Jokin mystinen ja hallitsematon käänne tapahtui jo vuosi sitten, kun edellinen päävalmentaja Tomi Lämsä ei peluuttanutkaan omalle nuorten joukkueelleen Meidän peliä, ei edes väljästi tulkiten. Lämsän Nuorten Leijonien MM-turnaus Kanadassa päättyi tylysti puolivälierään Ruotsia vastaan, silloin Suomi sijoittui viidenneksi.

Lämsän toikkaroinnille "luonteva" jatko – vaikkakin kardinaalimunaus – oli valita Lämsän seuraajaksi päävalmentajan pestiin Lauri Mikkola. Suomen Jääkiekkoliiton täytyi tietää, ettei Mikkola ole varsinaisesti Meidän pelin valmentaja. Sehän nähtiin Kärppien pelaamisesta, kun Mikkola toimi hetken aikaa Kärppien liigajoukkueen päävalmentajana. Myös Mikkolan historia juniorivalmentajan todistaa, että hän on enemmän pystysuuntaan päin kallellaan olevan jääkiekon koutsi, sitä sellaista 2000-luvun erästä oululaista koulukuntaa.

Edellä mainitun täytyi olla Jääkiekkoliiton tiedossa. Jos taas liitto ei tiennyt noita faktoja, se on ammattivirhe, anteeksiantamaton sellainen. Siitä on lähdettävä, että liitto tiesi.

Ja niin olikin varsin luontevaa, ettei Mikkolan johdolla nyt päättyneen MM-turnauksen alussa Nuoret Leijonat pelannut Meidän peliä, ei edes löyhästi tulkiten. Mentiin Mikkolan liki totaalista pystysuunnan lätkää.

LUE MYÖS: Nuorten Leijonien SM-liigatähdeltä suorat sanat MM-katastrofista

Sitä ihmettelen voimakkaasti, että tämä tällainen tapahtuu Suomen Jääkiekkoliitossa Jukka Jalosen aikakaudella. Käytännössä Jalosella on ainakin epävirallinen valta näissä tällaisissa asioissa. Kysynkin tässä avoimet kysymykset julkisesti Jaloselta: Mikä vika on Meidän pelissä? Miksi Nuorten Leijonien ei kannata ja tule enää pelata Meidän peliä? Eikö nuorten MM-kisoissa Suomen enää tarvitsekaan tai suorastaan pidä täysimääräisesti rytmittää pelaamistaan?

No, on seikka, joille Jääkiekkoliiton suhmurointipolitiikkakaan ei voi mitään, se on pyhistä pyhin eli peli ja sitä pelaavat vastustajat.

Pyhistä pyhin, peli, ja sitä pelanneet Kanada ja vieläpä peräti Saksa riisuivat Suomen Jääkiekkoliiton kaksien kasvojen luikurinaamiot. Nuorten Leijonien Kanada-tappiota vielä siedettiin (paitsi että ei siedetty täällä Maikkarin toimituksessa, koska se oli Suomelta "väärin hävitty peli"), mutta Saksa-häviö sentään noteerattiin jo Suomen Jääkiekkoliitossakin.

Alkoi hurja prosessi, jossa Lauri Mikkolan pystysuuntapainotteinen pelikirja laitettiin paperisilppuriin, noin niin kuin kuvainnollisesti sanoen. Ketkä laittoivat? Siinä on kysymysten kysymys. Yksinkö Mikkola teki päätöksen rajusta muutoksesta? Vai kera valmennustiiminsä? Vai osallistuiko siihen Jääkiekkoliiton väki laajemmin?

Jos siihen joutui osallistumaan Jääkiekkoliiton väki laajemmin, siis yli valmennustiimin ja joukkueenjohdon, ajauduttiin karmeille vesille. Nimittäin se olisi tarkoittanut, ettei Lauri Mikkolasta ole vetämään päävalmentajana nuorten MM-kisaprosessia läpi.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

On olemassa määrätty lätkäjätkien joukko, joka yksin keskuudessaan tietää, millä porukalla Mikkolan pelikirja "kirjoitettiin" uuteen uskoon häthätää Kanada- ja Saksa-pelien jälkeen. Sama joukko tietää, ketkä päättivät tuikata Mikkolan oman pelikirjan silppuriin.

En tarkoita ketään erikseen enkä sano, että tässä olisi jonkinlainen kiinteä porukka, mutta tahdon tuoda esiin oman tuntumani siitä, mikä on se mahdollinen haarukka ihmisiä, jotka ovat voineet olla mukana "taluttamassa kädestä" Mikkolaa, kuten asiantuntija Pekka Virta sanoi pisteliäästi Iltalehdessä.

He ovat: päävalmentaja Lauri Mikkola itse, valmentaja Kimmo Kuhta, valmentaja Jussi Silander, valmentaja Jussi Jokinen, videovalmentaja Santeri Hilli, maalivahtivalmentaja Markus Korhonen, GM Kimmo Oikarinen, joukkueenjohtaja Janne Pesonen – sekä huippu-urheilun valmennuspäällikkö Ari-Pekka Selin, Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen ja Leijonien apuvalmentaja Mikko Manner.

Minulla on tuossa edellä ajatusviiva siinä kohtaa, jonka jälkeen tulevat nimet Selin, Jalonen ja Manner. Jos ounastelemaani "muutosvalmentajien" joukkoon kuuluvat Selin, Jalonen ja Manner, on ajauduttu hakoteille.

En sano, etteivät Selin, Jalonen ja Manner voisi puuttua sivusta prosessiin, siis jos ovat puuttuneet, mutta jos he ovat joutuneet puuttumaan, paljastuu lopullisesti totuus siitä, ettei Lauri Mikkola todellakaan ollut riittävän kaliiberin päävalmentaja Nuorille Leijonille. Ja, edelleen, kokeneet valmentajat Selin, Jalonen ja Manner toki tietävät, että liki kaikki menee pieleen ja menettää mielekkyytensä, jos toiset valmentajat puuttuvat toisen valmentajan ja tämän valmennustiimin tekemisiin.

Soppa on sillä tavalla sakea, että ainakin Selin on – jos oikein ymmärrän hänen tehtävänkuvaansa Jääkiekkoliitossa – ollut tietoinen, ellei peräti osallinen siihen, että turnaukseen mentiin pakottamaan peliä ja kääntämään hyökkäyksiä pystyyn, pyysi peli sitä tahi ei.

Pukukoppi menetetty?

Peli näyttää kaiken, ja niin se näytti tälläkin erää. Nuorten Leijonien pelaajat eivät olleet oikeastaan missään vaiheessa turnausta henkisesti riittävän vahvassa tilassa yksilöinä ja kollektiivina. Se näkyi pelaamisen tavattomana ailahteluna läpi turnauksen.

Suomalaisen jääkiekkoilun myönteinen dilemma on siinä, että jo Nuorten Leijonien iässä kärkipelaajamme ovat saaneet tottua todellisten huippuvalmentajien valmennusotteeseen. Tällä kertaa Nuorten Leijonien joukkueesta, joitakin mainitakseni, pelaajat ovat saaneet tuta valmennusta muun muassa Tommi Miettiseltä, Ville Peltoselta, Rikard Grönborgilta, Jussi Tapolta, Lauri Marjamäeltä, Jukka Rautakorvelta, Olli Jokiselta, Antti Pennaselta, Karri Kiveltä ja Jere Härkälältä.

Tuo tuossa edellä mainitsemani johtaa väistämättä jo nuorten pelaajien asiantuntijuuteen omassa asiassaan, jääkiekkoilussa, ja se johtaa jopa viheliäisellä tavalla siihen, että nämä pelaajat osaavat verrata valmentajiaan. Eli vaikkapa Mikkolaa Pennaseen. Tai Mikkolaa Tapolaan. Tai Mikkolaa edes Härkälään. Jokaisen suomalaisen valmentajan olisi pärjättävät tuollaisessa vertailussa edes riittävän kohtuullisesti kollegoilleen, muuten voi olla, että pukukoppi on turhan herkästi menetetty.

LUE MYÖS: NHL-superlupaus Konsta Helenius antoi raa’an arvion MM-turnauksestaan

On tohdittava esittää kovia kysymyksiä lisää: Havaitsivatko Nuorten Leijonien pelaajat päävalmentajastaan Mikkolasta epävarmuutta? Mitä pelaajat ajattelevat tällaisesta päävalmentajasta, joka vie heidät turnaukseen yhdellä pelikirjalla, mutta valmentaakin jo pian toista pelikirjaa? Entä jos siellä on joukkueen ympärillä pyörinyt muutakin (Jääkiekkoliiton) porukkaa kuin päävalmentaja, omat valmentajat ja oma GM, mitä tuntoja se herätti pelaajissa, jos niin oli?

Se tiedetään, että Jukka Jalonen oli käynyt puhumassa joukkueelle kesken turnauksen. Päältä katsoen hyvä homma, että maineikkaista maineikkain Jalonen kävi, mutta oliko se sittenkään hyväksi joukkueelle sitä kaikkea taustaa vasten, mitä siihen mennessä oli turnauksessa tapahtunut? Mielestäni ei.

Optio käytettiin

Ja että jokin voi ylittää vielä ihan kaikkien ymmärryskyvyn, kesken turnausta Jääkiekkoliiton jätkät päättivät keskenään, että Lauri Mikkolan optio kahdesta lisävuodesta Nuorten Leijonien päävalmentajana käytetään! Mitä ihmettä. Miksi? Pieleen mennyt turnaus – ja siitä palkitaan jatkosopimuksella. Jokin tässä on aivan liian nurinkurista alusta loppuun ja vielä kohti tulevaisuuttakin.

Mikkola sai jatkosopimuksen joutumalla muuttamaan (mahdollisesti isommalla porukalla, ja sen ohjauksessa) pelikirjansa liki kättelyssä ja viemällä joukkueensa seitsemästä pelistä ainoastaan yhteen voittoon varsinaisella peliajalla. Toistan: seitsemästä pelistä ainostaan yhteen voittoon varsinaisella peliajalla! Eikä muuta kuin siitä vain kuittaamaan optio jatkumaan. Huh!

Suomen Jääkiekkoliitto joutui urheilupuolen johtajuuskriisiin tasan sillä hetkellä, kun huippu-urheilujohtaja Rauli Urama jätti liiton ja siirtyi TPS:n leipiin 2019. Jukka Jalonen ja Antti Pennanen eivät kyenneet omilta valmentajan kiireiltään eivätkä muutenkaan yhdessäkään täyttämään Uraman saappaita.

Perillä olevien tietojen mukaan Jääkiekkoliitossa syntynyttä johtajuustyhjiötä on täyttänyt kykyjensä ja pyrkynsä mukaan Nuorten Leijonien GM Kimmo Oikarinen. Kai sen verran liitossa nyt on häpyä ja ymmärrystä, ettei Oikarisen enää anneta olla tekemisissä Nuorten Leijonien kanssa kaksien vihkoon menneiden nuorten MM-kisojen jälkeen, vai?

Pahaa pelkään, ettei Lauri Mikkolan kahden vuoden jatkosopimusta Nuorten Leijonien päävalmentajana sittenkään revitä ja peruuteta, vaikka niin pitäisi välttämättä tehdä. Uusi ongelma kun on siinä, että näillä askelmerkeillä Jääkiekkoliitossa kohtaa ensi kesäkuusta lähtien kaksi erilaista jääkiekkonäkemystä. On Mikkolan näkemys ja on uuden valmennuksen ja huippu-urheilun johtajan Olli Salon näkemys. Ynnä porukkaan liittyy toki Leijonien seuraava päävalmentaja Antti Pennanen. Yhtälö ei kestäisi enää kuormakseen Oikarisen näkemystä, ei millään.

Salolla ja Pennasella on melko yhteneväinen näkemys jääkiekosta pelinä. Mikkolan näkemys ja etenkin osaamisalue pelin suhteen on erilainen.

On surullista ja raskasta kirjoittaa tähän vuosi etukäteen tämä seuraava. Vaikka kuinka Mikkolaa alettaisiin sparrata kohti seuraavia Kanada Ottawassa pelattavia nuorten MM-kisoja varten, ei ole minkäänlaisia takeita, päinvastoin on jopa hyvin epätodennäköistä, että hän osaisi niissäkään kisoissa valmentaa tiukan paikan tullen Meidän peliä, puhua oikeita asioita erätauoilla ja penkin takana pelistä pelaajille.

Ketkä sivuun?

Pitää ymmärtää, että Pennasen ja Salon on niin kuin Jalosenkin täytynyt valmentaa yhteensä muutama tuhat ottelua osatakseen valmentaa kaikissa olosuhteissa Meidän peliä. Ihminen oppii sen, mitä hän tekee, jos oppii. Tekemättä jotain asiaa sitä asiaa ei opi. 

Ei ole Lauri Mikkolan vika, ettei hän ole vihkiytynyt juurikaan Meidän pelin saloihin. Hän vain ajattelee jääkiekkoilusta pelinä eri tavoin kuin Jalonen, Pennanen ja Salo ajattelevat. Luultavasti Mikkola ajattelee samoin kuin Oikarinen. Jos ja kun olen tässä erikuntaisuudessa oikeassa, mitkä ovat Suomen Jääkiekkoliiton johtopäätökset? Kuka tai ketkä siirretään sivuun?

LUE MYÖS: Petteri Sihvoselta hämmästyttävä huomio Nuorten Leijonien katastrofista – "Härskiä toimintaa"

Se, mitä kaikkea äsken päättyneissä nuorten MM-kisoissa tapahtui Nuorille Leijonille, on kaikkineen suuri vääryys. Pelaajat toki ovat syyttömiä, vaikka jopa Pennanen oli jossain kohtaa jääkiekkojulkisuudessa peräänkuuluttamassa pelaajien vastuuta. Pennasen vaatimus oli kohtuuton. Vähemmästäkin karusellista ammattipelaajan pää on sekaisin, saati nuorten pelaajien pää.

Pelaajilta sopii vaatia sen jälkeen yhtä ja toista, kun valmentajat eivät toiminnallaan jätä jälkeensä epäselvyyttä ja tekosyitä pelaajille (kuten Mikkola esikuntineen kiistatta jätti). Tämä perustotuus ei pala tulessakaan. Toki voi kokeilla kehnoa valmentamista ja pyytää jopa mediaa apuun vaatimaan pelaajilta parempaa, mutta en suosittele ketään valmentajaa kokeilemaan sellaista.

Palataan perusasioihin

Kun tässä nyt pöly laskeutuu nuorten MM-kisojen jälkeen, on kuitenkin yksi visu näky, jota aikuiset Jääkiekkoliitossa eivät saa unohtaa: siinä ne siniviivalla Suomen nuoret pelaajat olivat mielimurteissaan, osa itki. Itkun juurisyy oli siinä, että aikuiset Jääkiekkoliitosta olivat jättäneet eri tavoin nuo nuoret miehet heitteille heidän elämänsä toistaiseksi tärkeimmän turnauksen ajaksi.

Harva pelaaja jos kukaan Suomen joukkueesta kykeni kisoissa täyttämään omia odotuksiaan suorituksensa osalta. Pistepörssin kärkisijoilla ei keiku suomalaisia. Turnauksen tähtien kentälliseen ei Nuorilla Leijonilla ollut mitään asiaa. Muutama NHL-unelma sai lommon.

Samalla parku SM-liigaa kohtaan yltyy. Asiaa ymmärtämättömät panevat muka heikkoa pelaajatuotantoa Liigan tason ja pelitapojen syyksi. Lajin imagoarvo laskee, sarjajärjestelmistä ei päästä sopuun, puhutaan, että SM-liiga on kartelli, esiintyy rasismikohua ja niin ja niin edelleen.

Ehdotan koko lajiväelle – ja etenkin sinne ikään kuin kärkeen Jaloselle ja kumppaneille –, että eiköhän oteta järki käteen, palataan niihin aivan perusasioihin, jotka näkee otsaluullakin. Nämä monet perusasiat, kuten vaikkapa valmentajien pelikirjat ja valmentajavalinnat, kuuluvat heittämällä siihen mainioon kategoriaan, joita Leijonien seuraava päävalmentaja Antti Pennanen kutsuu kätevästi: ilmaisiksi asioiksi.

Nuorten Leijonien turnaus sinänsä ja sitä jo edeltävät päävalmentajarekrytoinnit ynnä muu kaikkineen näyttäytyy suomalaisesta vinkkelistä katsoen siinä kiusallisessa valossa, jota sanoitetaan pisteliäästi yksinkertaisten miesten yksinkertaisena pelinä.

On ilmainen asia, ei maksa mitään, alkaa taas ajatella ja toimia terävämmin suomalaisen jääkiekkoilun piirissä. Muuten asemamme eräänä johtavana jääkiekkomaana murenee nopeammin kuin arvata saattaa. Huippu-urheilun kilpailulaki on siinä suhteessa armoton ja ankara, mutta kaunis. Että murenee jos murenee, ja varmasti murenee, jos tehdään heikkoja ratkaisuja ja sahaamalla sahataan entistä tukevaa oksaamme. Sitten ei auta kuin hyväksyä vastustajien paremmuus, itkeä itkut ja surra surut.

Asetelman kriittisyyttä kirittää se, että vastustajat – maina ja seuroina – ovat nekin saamassa etenkin jääkiekkoilun taktiikan juonen päästä kiinni. Huippu-urheilun lain tärkeä reunaehto on ikuinen resurssipula ajasta. Kärjistäen, vuoden muniminen vaatii kolmen vuoden korjausajan, koska vastustaja tahollaan on jo edennyt. Nyt Nuorissa Leijonissa on hieman laskutavasta riippuen munittu vuodesta kahteen vuoteen.

Tuosta voi osapuilleen laskeskella, mitkä ovat paitsi sisällölliset myös ajalliset seuraukset, jos suomalainen jääkiekkoilu aikoo ajella jalka jarrulla myös vuodenvaihteet 2024-2025 ja 2025-2026 nuorten MM-kisojen osalta.