Kommentti: Jukka Jalosen Leijonat-aikakausi päättyi ristiriitaisiin tunnelmiin – nyt vaaditaan räväkkää liikettä

Yritin kevään aikana kysellä eri tekijöiltä ja toimijoilta näkemyksiä taikka kokemuksia Jukka Jalosesta, joka oli jo aikaisessa vaiheessa ilmoittanut, että hän lopettaa Leijonien päävalmentajana Tshekissä pelattavien MM-kisojen jälkeen. Sen merkittävimpiä tarinoita ei meinannut tippua tai kuulua.

Ei muisteluja kommelluksista tai ei mitään meheviä paljastuksia kulissien takaa.

Kukaan ei halunnut täräyttää mitään järisyttävää, koska taustalla piili arvostus menestysvalmentajaa kohtaan.

– Jukka on vienyt Suomi-kiekon sellaiselle tasolle, missä se ei ole ollut. Ihan sen suhteen, että miten hän ja me olemme menestyneet viime vuosien aikana. Kaikki voivat olla ylpeitä hänen tekemästään työstä ja arvostaa sitä, mitä hän on tehnyt, Jalosen luottomies, Leijonien hyökkääjä Hannes Björninen sanoi Ruotsi-puolivälierätappion jälkeen.

Björninen viittaa Jalosen tuoreimman pestin saavutuksiin. Keväällä 2019 MM-kultaa, keväällä 2021 MM-finaaliin, helmikuussa 2022 olympiakultaa ja toukokuussa 2022 MM-kotikultaa.

Jukka Jaloseen tiivistyy nyt kahdet kasvot. Hän on kiistatta aivan uskomaton turnausvalmentaja, joka pystyy viemään prosessin niin pitkälle, että se tuottaa tulosta jopa astetta heikkotaitoisemmalla joukkueella.

Taustalla on kaava, jota on toistettu säntillisesti vuosi toisensa jälkeen. Jalonen on pyrkinyt takaamaan Leijonille etulyöntiasetelman pitkän MM-leirityksen kautta. Perusta on luotu valmistavien viikkojen aikana niin, että Leijonat on ollut jo valmiiksi pitkällä, kun MM-turnaus on lähtenyt liikkeelle.

Tänäkin keväänä Leijonien ensimmäiseltä MM-leiriviikolta eteni peräti 11 pelaajaa lopulliseen kisajoukkueeseen. Toiselta viikolta 14 ja kolmannelta 17.

Nyt ongelmaksi muodostui kaksi seikkaa: Leijonilla oli uskomattoman heikkolaatuinen joukkue jalkeilla, minkä lisäksi sillä ei ollut enää pelitapaetua.

***

Jos katsoo Suomen tämän hetken sataa parasta jääkiekkoilijaa, niiden joukosta ei löydy montaa Leijonien tämän kevään MM-pelaajaa. Mikael Granlund, Olli Määttä, Mikko Lehtonen, Emil Larmi, Jesse Puljujärvi, Harri Säteri ja ehkä juuri ja juuri Arttu Hyry tai Oliver Kapanen. Ehkä.

Leijonat oli hyvin nimetön ryhmä Prahassa ja Ostravassa. Kaikista härskein kuvastus nähtiin torstaina, kun Leijonat julkaisi kokoonpanonsa puolivälieräotteluun Ruotsia vastaan.

Telakolmikko Saku Mäenalanen, Hannes Björninen ja Iiro Pakarinen ykkösessä, koska he olivat tämän ryhmän pelillisiä johtajia. Jukurit-vitja Patrik Puistola, Konsta Helenius ja Pekka Jormakka kakkosessa. Heistä jokainen istuskeli vähintään pelin, ellei useamman katsomon puolella.

Jere Innalaa ja turnauksen alun tehoilujen jälkeen hyytynyttä Oliver Kapasta kolmosessa. Ja täysin paitsioon jäänyt NHL-mies Valtteri Puustinen nelosessa. Pakistossa nimellisessä ykkösparissa Jesper Mattilaa ja siihen päälle Veli-Matti Vittasmäkeä ja Vili Saarijärveä.

Harvassa olivat ne, jotka herättivät mitään tuntemuksia kansan syvissä riveissä. Noh, olihan siellä Puljujärven Jesse.

Kaukana oltiin siitä, mitä Leijonat oli vielä esimerkiksi keväällä 2022 Tampereella.

Leijonien monivuotisesta luottorungosta oli jäljellä enää muutama hassu nimi. Björninen, Mäenalanen ja Lehtonen, käytännössä.

Moni muu oli jäänyt erinäköisten syiden takia sivuun. Leijonat ei saanut edes Euroopan kärkeä mukaan, koska moni heistä oli jo voittanut kaiken Jalosen kanssa.

Toisaalta: jos Leijonat olisi koettu houkuttelevaksi, tunkua olisi ollut.

Räikein vertauskuva löytyy kisojen isäntämaan Tshekin puolelta. Tshekki vahvistui turnauksen aikana kolmella kovalla NHL-nimellä (David Pastrnak, Boston Bruins, Pavel Zacha, Bruins ja Martin Necas, Carolina Hurricanes). Heistä on takuulla iloa, kun Tshekki hakee viikonloppuna kaiken hurmoksen keskellä MM-kotikultaa Prahassa.

Suomi olisi voinut heittää rinnalle aivan samaa kaliiberia. Sebastian Aho (Carolina Hurricanes), Teuvo Teräväinen (Hurricanes), Mikko Rantanen (Colorado Avalanche), Juuse Saros (Nashville Predators) ja Matias Maccelli (ex-Arizona Coyotes) vapautuivat kaikki joko turnauksen aikana tai jo sitä ennen teorian tasolla maajoukkueen käyttöön.

Ahon, Teräväisen ja Rantasen kohdalla ei ollut edes mitään saumoja olemassa, koska portit oli jo lyöty kiinni. Leijonat teki taas jääräpäisen ratkaisun, kun se laittoi joukkueensa lukkoon kisojen alla.

Ketään ei odotettu, koska koko tarinasta haluttiin tehdä vuoden 2019 jymypaukun uusinta.

Tuolloin sangen nimetön nippu kaatoi neljän päivän sisällä Ruotsin, Venäjän ja Kanadan NHL-tähtiryhmät.

Tänä vuonna Leijonat voitti niinkin huikeat vastustajat kuin Iso-Britannian, Norjan ja Tanskan. Tappiot tulivat Tshekille, Kanadalle, Sveitsille, Ruotsille ja jopa Itävallalle.

Loppusijoitus kahdeksas, mikä on heikoin saavutus sitten vuoden 1955.

– Suomi valmistautui huonosti turnaukseen. Se harjoitteli Hämeenlinnassa vain puolitoista tuntia yhdessä ennen turnauksen alkua. Suomen joukkueen Seppo Liitsolan reisiluu murtui ottelussa Yhdysvaltoja vastaan, mutta hän pelasi vaikeuksista huolimatta turnauksen loppuun. Suomi pelasi turnauksessa niin huonosti, että Suomen Jääkiekkoliitto asetti komitean tutkimaan asiaa, Wikipedia-artikkelissa muistellaan kyseisen vuoden tapahtumia.

Nyt jos joskus olisi aika lyödä kunnon komiteaseminaarit päälle, missä voitaisiin yhdessä miettiä sitä, että minnekäs helvettiin tämä koko laiva on menossa?

***

Mutta hei, hei, hei. Hetkinen! Sellainenhan pidettiin jo! Komento takaisin.

Suomen kaikki huippuvalmentajat ja seurapomot kokoontuivat viikonloppuna ja alkuviikon aikana Prahassa. Seminaarin keskeltä lauottiin jopa suoraa piikkiä Leijonien päävalmentajan Jukka Jalosen suuntaan.

– Meidän tärkein tehtävämme on varmistaa se, että meillä on paras mahdollinen joukkue jalkeilla näissä kisoissa, Leijonien tulevan valmennustiimin jäsen Jussi Tapola laukoi sekä MTV:n että Viaplayn haastatteluissa.

Tällä viitattiin siihen, miten Leijonat operoi Tshekissä C-tason miehistöllä, jossa oli toki useampia sellaisia pelaajia, jotka olivat menossa omilla urillaan eteenpäin.

Jalosen yhdeksi suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, ettei hän löytänyt sopivaa harmoniaa pitkäjänteisen leirityksen ja nopealla syklillä mukaan liittyneiden NHL-pelaajien välille.

Mikko Rantanen ja Kaapo Kakko olivat totaalisesti hukassa viime keväänä Tampereella. Sama toistui nyt Mikael Granlundin kohdalla.

Kaikista kuvaavinta oli se, että Granlund istuskeli katsomossa, kun Leijonien turnaus oli katkolla torstaina Ostravassa. Koko kisojen ajan kiehunut kattila pursui yli ja vati meni nurin, kun Sveitsin veli heitti puolikyseenalaisen taklauksen laidan lähettyvillä.

Leijonat ylpistyi liikaa, kun se marssi voitosta voittoon kisoja edeltäneissä valmistavissa otteluissa. Suomi puolusti laadukkaasti, maalivahdit hoitivat leiviskänsä ja joku kävi aina räppäämässä riittävät maalit. Yhtäkkiä näyttikin ihan lupaavalta.

Kisoissa Leijonat törmäsi siihen, ettei sen peli kantanut, kun vastaan tuli taitotasoltaan kovempia maita.

Härskein esimerkki tuli vastaan tiistaina, kun Leijonien kanssa lähes identtistä träppipeliä pelannut Sveitsi kaatoi yksilöillään Suomen. NHL-tähdet Kevin Fiala ja Roman Josi olivat aivan kuninkaita Suomen SM-liigapelaajien keskellä.

Jos Suomella olisi ollut vähäänkään laadukkaampi joukkue jalkeilla, se olisi voittanut Ruotsin torstain puolivälieräottelussa. Ruotsi kun oli aivan uskomattoman munaton ja löperö Ostravan ratkaisupelissä, missä se oikein tarjoili Leijonille yllätyssaumoja.

***

Jalosta voi arvostaa sen suhteen, että Suomi veti kisojen tärkeimmällä hetkellä turnauksen parhaan suorituksensa. Jopa osa SM-liigataustaisista pelaajista nousi tapetille, kuten Juha Jääskä. Tässä näkyi taas Jalosen turnausvalmentamisen taika. Vaikka alkusarjassa oli tullut vaikeuksia vastaan, Leijonat antoi itsellensä sauman Ruotsia vastaan.

Lopputulos oli kuitenkin karu, kaikkien vaiheiden jäljiltä.

LISÄÄ: Konsta Helenius otti kantaa todella kyseenalaiseen jäähyynsä – "Tuntui siltä, että…"

LUE: Jukka Jalonen raivostui MM-farssin jälkeen – läväytti rajun kommentin: "Kenen persettä ne nuolevat"

Jalosen tuorein Leijonat-aikakausi päättyi tilanteeseen, missä toimintaa voi kuvailla väljähtyneeksi. Jalosen molempien pestin aikana suomalaisen kiekkopuheen keskiöön on noussut pelitapakeskustelu, ei niinkään yksilölähtöinen puhe. Tämä näkyy pelaajatuotannossa, kun Suomesta tulee pelitaktisesti fiksuja pelaajia, mutta ei ratkaisuyksilöitä.

Konsta Heleniuksesta tulee vielä monikäyttöinen NHL-hyökkääjä vuosien ajaksi. Mutta ei hänestäkään välttämättä tule mitään hyökkäyspään virtuoosia, joka pystyi ratkomaan omalla taitotasollaan pelejä omiensa hyväksi.

Jalosen Leijonat on ollut tiivistä viisikkopeliä pelaava kurinalainen joukkue, joka rakentaa kaiken laadukkaan puolustamisen ympärille. Jalosen Leijonat ei koskaan rallatellut tai lähtenyt laukalle.

Monena keväänä puhuttiin maalipaikoista ja maalinteon tehokkuudesta. Nyt Suomi ei meinannut päästä edes tekopaikoille huippumaita vastaan.

Jalonen loi koko maajoukkuetoimintaan pohjan, jota on jalostettu eri tasoille. Suomen maajoukkueissa tämän kauden saldo on karua luettavaa.

U18? MM-puolivälierätappio Ruotsille. U20? Totaalinen romahtaminen pronssipelissä Tshekkiä vastaan. Miehet? Takkuileva turnaus, Iso-Britannian avulla puolivälieriin ja siellä lauluun.

Leijonat ei ole voittanut viimeisen kahden kauden aikana yhtään huippumaata miesten MM-tasolla. Se antaa omia vihjeitä siitä, että missä Suomi-kiekko menee.

Jalonen rakensi aikanaan systeemin, minkä avulla Suomi pystyi ylisuorittamaan, mikäli kaikki saatiin samalle sivulle. Mutta kun muut maat olivat samalla sivulla, Leijonat ei enää pärjännytkään.

Tässä Leijonien uudella johdolla on paljon mietittävää. Millä tavalla Suomi voi pärjätä jatkossa kansainvälisissä ympyröissä? Ja ennen kaikkea miten toiminnan keskiöön luodaan runko, mikä edesauttaa yksilöiden kehitystä?

Tähän on yksi helppo vastaus. Suomi-kiekko pitää tuoda vuodelta 2019 vuoteen 2024. Jääkiekko on muuttunut tuon aikaikkunan sisällä merkittävällä tavalla aktiivisempaan suuntaan.

Siihen Leijonien on pakko lähteä mukaan. Muuten maamme jääkiekkokoneisto jää kehityksessä entistä pahemmin jälkeen.