Kommentti: Putiikin laittaminen kiinni keskellä kuuminta sesonkia on kuin vetäisi töpselin irti hengityskoneesta – luovuttaminen ei kuitenkaan kuulu lappilaisyrittäjän mielenmaisemaan

Työskenneltyäni nuorena miehenä suksikaupassa Äkäslompolossa, näin mistä lappilainen yrittäjä ja sesonkityöläiset on tehty.

Kun lumi ei ollut satanut vielä maahan, huokaili kauppias ja huokailivat työntekijät.

Lue myös: Ruotsin ja Suomen välinen raja laitettiin kiinni ja se vei puolet kolarilaisen Jarmo Pudaksen asiakkaista – isku kiteytyi kohtaamiseen rajalla: "Tilanne on nyt tämä, minä en pääse yli"

”Kuinka kauan tässä vielä pitää odotella talvisesonkia? Tuleekohan sitä ollenkaan? Onkohan joulunakin vielä harmaata? Peruvatko brititkin tulonsa? Onko venäläisturisteilla enää intoa? Talvi on varmaan peruttu! Laitetaanko sittenkin näihin suksiin suoraan jo punaiset tarjouslaput?”

Sesonkiyrittäjän arki on yhtä hampaiden kiristelyä siihen asti, kunnes kelit loksahtavat kohdilleen ja turistit saapuvat.

Harva ymmärtää, minkälaisia työtunteja lappilaisyrittäjät tekevät talvisesongin aikana. Työpaikalla ei vain tehdä töitä, vaan siellä ollaan periaatteessa koko ajan.

Ihailin nuorena miehenä sitä intohimoa, joka esimerkiksi suksikaupan voitelijassa hehkui.

Kun kauppa kävi kuumana, hän heräsi aamulla seitsemältä voitelemaan suksia ja jatkoi voitelua taukoamatta puoleenyöhön asti.

”Tänään saattaa mennä vähän pitkään”, kuului vaimolle puhelu välillä yömyöhään.

Työpäivän jälkeen hän kävi paikallisessa baarissa kaatamassa pari olutta ja meni siitä nukkumaan suoraan, minne muuallekaan kuin työpaikan sohvalle, josta olisi aamulla mahdollisimman lyhyt matka tutulle työpisteelle.

Seuraavana aamuna sama toistui. Ja seuraavana. Ja sitä seuraavana.

Häntä armoton työnteko ei näyttänyt haittaavan. Hän rakasti selvästi sitä, mitä hän teki.

Kauppaa voitiin välillä pitää auki useita ylimääräisiä tunteja. Siihen riitti se, että täpötäysi venäläisten turistibussi parkkeerasi juuri sulkuaikaan kaupan eteen.

Silloin myytiin suksia, sauvoja, monoja, lapasia, pipoja, takkeja. Millään muulla ei ollut merkitystä. Tunnit kuluivat, mutta kauppiaalla ei ollut mikään kiire laittaa ovia kiinni.

Lappilaisyrittäjä ei kuitenkaan luovuta

Hiihtokeskuksessa aikaikkuna turvata toimeentulo on äärimmäisen pieni. Jos turistit kaikkoavat sesonkina, se on maailmanloppu. Se on kuin vetäisi hengityskoneesta töpselin irti.

Hiihtokeskuksissa vedetään tällä hetkellä irti töpseleitä ja se on sydäntäriipaisevaa jokaiselle yrittäjälle ja sesonkityöläiselle.

Nämä lappilaiset hahmot, persoonat, ilahduttajat ja turistien palvelijat luovat oman toimeentulonsa muutamassa kuukaudessa, ja jos se jää kesken, ei kellään ole kivaa.

Lappilaisen mentaliteettiin ei kuulu kuitenkaan luovuttaminen.

 Se, että yrittäjät ovat monissa keskuksissa yhteistoimin päättäneet laittaa liikkeet kiinni ja taistella yhdessä koronaviruksen leviämistä vastaan on kaikkea muuta kuin luovuttamista.

Vaikka taloudelliset vahingot ovatkin tuntuvia, kääntyy tämä vielä voitokkaammaksi kuin yksikään talvisesonki.

”Kyllä met vain tästäki talvisesongista selviämä. Met laitoima äitis kanssa kurhiin semmosen korona-viiruksen aikhoinaan. Met selvisimä siitäki, met selviämä tästäki”, kertoo lappilaisyrittäjä lapsilleen muutaman kymmenen vuoden päästä.

Kirjoittaja on lappilainen MTV Uutisten toimittaja.