Kommentti: Radikaali ehdotus SM-liigan tulevaisuudesta tietäisi varmaa perikatoa – "Hissiliike olisi auki koko ajan"

Jotain on tehtävä. Tältä ajatukselta ei voi välttyä, kun lukee läpi MTV Urheilun syyskuussa esittelemiä SM-liigaseurojen tappiolukuja ja konsulttiyhtiö Ernest & Youngin tiistaina julkistamaa talousraporttia.

Luvut ovat hyytäviä. Liiketappiota 15 seuralle kertyi yhteensä 10,9 miljoonaa euroa. Kulut kasvoivat 19 prosentilla ja taustayhtiöiden omasta pääomasta hupeni vuodessa 4,1 miljoonaa euroa.

Tilanne on oikeasti niin paha, että liigaseurojen keskuudessa ei uskota kaikkien pysyvän pystyssä paria vuotta pidempään – jos ensi kauteenkaan. Tämän keskellä liigakarsintojen paluu juuri tälle kaudelle saattaa hyvinkin olla kuolinisku yksittäiselle seuralle.

LUE LISÄÄ: Rajuja tietoja SM-liigasta: Usean seuran jatko vaakalaudalla

Joukkuemäärän raju karsiminen on toinen asia. Nyt jo 16 joukkueen SM-liigan muuttaminen yleisimmin keskustelussa olleeseen 10+10 joukkueen kaksiportaiseen sarjaan tietäisi sekin totisia aikoja moneen kiekkokaupunkiin.

Kyse on lähinnä pidemmän aikavälin suunnitelmasta, jolle löytyy perustelunsa. Suuret seurat kaipaavat kakunjakajien vähentämistä, ja toisaalta Mestiksen uskottavuus kaipaisi useampaa nykyistä liigaseuraa veturikseen. Kahden sarjaportaan välinen urheilullinen ja taloudellinen kuilu kapenisi. Se taas palvelisi suomalaista kiekkoa yleisemmin.

Tiistaina julkaistu konsulttiyhtiö EY:n vuosittainen raportti vie keskustelun uudesta sarjamallista vielä paljon pidemmälle. Konsulttiryhmä ehdottaa siirtymistä kolmeen sarjaportaaseen, joissa kaikissa oli kahdeksan joukkuetta. Näin kotimaisen jääkiekon 24 suurinta seuraa saataisiin jaettua oikeasti suuriin sekä keskisuuriin ja pieniin. Karkeasti arvioiden täysammattimaisesti toimivia seuroja riittäisi korkeintaan kahteen ylimpään sarjaportaaseen.

Villiksi tämä ehdotus 8+8+8-mallista menee vasta lukemalla raporttia pidemmälle.

– Hissiliike olisi auki koko ajan molempiin suuntiin. Taloudelliset erot eivät olisi sarjojen välillä enää niin suuria ja kun hissiliikettä tapahtuisi puolivuosittain, peleissä olisi koko ajan jännitystä ja toisaalta korpivaellus alemmalla tasolla ei välttämättä olisi vuosien projekti vaan lyhimmillään puolikas kausi, EY heittää hahmotelmassaan.

Näin ollen joukkue voisi pudota kevätkaudeksi B-sarjasta C-tasolle, mutta voisi teoriassa vuotta myöhemmin kamppailla jo mitaleista A-sarjassa. Kuulostaa kivalta ajatukselta.

Jos jo 10+10-malli kuulostaa ainakin liigaseuroilta itseltään kysyttäessä lopulta useammalle nykyiselle seuralle, niin tällainen vielä rajumpi ehdotus on helppo tyrmätä täysin. Se on itse asiassa aika kaukana ammattiurheilun pyörittämisen realiteeteista.

Yksikään seura ei voisi lähteä kauteen tietämättä, millä sarjatasolla se joulun jälkeen pelaa. Liigan otteluohjelma seuraavalle vuodelle julkistetaan jo nykyisellään liian myöhään. Kenelläkään ei ole varaa odotella joulukuun puoliväliin saakka, että pelataanko tammikuun ensimmäinen kotiottelu Kärppiä vai Ketterää vastaan. Sitten pitäisi vielä löytää kotihallin varauskalenterista vapaita päivämääriä kaikenkarvaisten tapahtumien välistä. Ja mieluummin perjantain kuin tiistain kohdalta.

Seuraava suuri ongelma tulee vastaan pelaajasopimusten kanssa. Olisiko Suomi ainoa Euroopan maa, jossa sopimuskausi olisikin vain puolen vuoden mittainen? Putoaminen sarjaporrasta alemmas tietäisi pakostakin tarvetta sopeuttaa kuluja väheneviin tuloihin, eikä kukaan varteenotettava pelaaja suostuisi allekirjoittamaan paperia, joka tietäisi palkan leikkautumista, jos joukkue vaihtaisi kesken kauden hiippakuntaa.

Jos taas seura takaisi pelaajalle saman palkan koko kaudeksi sarjatasosta riippumatta, alkaisi konkurssihakemuksia putoilla käräjäoikeuksiin nopeasti.

Sarjamallin uudistaminen on nykyisten talouslukujen aikoina kauempana kuin se oli koronavaikeuksien selättämisen jälkeisessä euforiassa. Todennäköisempää on, että sitä ennen luonnollinen poistuma ehtii muuttaa joukkuemäärää.