Kimi Räikkösen kymmenen vuotta sitten Ferrarille voittama F1-mestaruus on luonut suomalaiskuskin ympärille kultin, joka hakee vertaansa italialaistiimin 70 vuoden tarunhohtoisessa historiassa. Silti tuntuu siltä, että tämä luku tarvitsisi vielä loppuhuipennuksen jäädäkseen pysyvästi ihmisten mieliin.
Ferrarin viimeisin maailmanmestari. Tätä titteliä Räikkönen on kaikkien ällistykseksi saanut kantaa aina näihin päiviin asti eikä Sebastian Vettelin vahva alkukausi näytä sittenkään riittävän tämän tilaston lyömiseen.
Räikkönen pystyi vuoden 2007 sensaatiomaisella nousullaan tekemään itsestään kuljettajan, joka muistetaan punaisten kannattajien joukossa vielä pitkään uransa päättymisen jälkeen. Silti tuntuu jotenkin kummalliselta ajatella, että tuon statuksen hankkimiseen riittäisi Ferrarilla yhdeksän GP-voittoa ja yksi mestaruus. Syyt löytyvätkin pinnan alta ja Ferrarin ainutlaatuisesta kulttuurista.
Helposti luulisi, että yhdeksän vuotta sitten edellisen kisavoittonsa ottanut Räikkönen olisi tässä ajassa jo menettänyt asemansa intohimoisten tifosien silmissä. Ei sinne päinkään. Arvostus suomalaista kohtaan Ferrarin kotimaassa on itse asiassa niin korkealla, ettei sitä Suomessa oikeastaan edes kunnolla ymmärretä. Härmäläinen formulakansa on huomattavasti italialaista kriittisempää Räikkösen suhteen, vaikka täälläkin mestarin arvostelu saa monet välittömästi hyökkäämään palautelinjoja pitkin toimitusten suuntaan.
Michael Schumacher saavutti Ferrarilla viisi mestaruutta ja hurjat 72 osakilpailuvoittoa. Hänen aikakautensa on ainutlaatuinen koko lajin historiassa. Schumi toi tifoseille paljon juhlan aihetta, muttei ollut persoonana läheskään kaikkien mieleen. Myös ennen kautta 2007 olisi ollut helppo sanoa Räikkösen olevan liian eleetön ja jopa töykeäkäytöksinen intohimoisten italialaisten lemmikiksi, mutta vuodet ovat osoittaneet tämän oletuksen vääräksi.
On erikoista, miten Räikkösen olemus viestii toisille täysin käytöstaidotonta junttiutta ja toisille täydellistä yhteiseen työntekoon omistautumista. Selvimmin tämän eron huomaa Britannian ja Italian lehdistön tavassa käsitellä Räikköstä. Siinä missä Britanniassa ollaan joka kesä potkimassa tympeää ja tuloksetonta suomalaista pois, Italiassa osataan arvostaa hänen perhekeskeistä Ferrari-suhdettaan – niin stereotyyppisen italialaiselta kuin se kuulostaakin. Toki saapasmaastakin löytyvät ne tietyt toimittajat, jotka ovat herätelleet viime vuosina entistä kriittisempää suhtautumista Räikkösen tekemisiin – ja varsinkin niihin tuloksiin.
Ja mitä tulee faneihin, MTV Sportin Italian-avustaja Andrea Gallazzi kertoo varsin varauksettomasta ihailusta Kimiä kohtaan.
– Italiassa on mielestäni kaksi leiriä: Räikkösen fanit ja aidot Ferrari-fanit, joilla on vahva kunnioitus ja arvostus sitä kohtaan, mitä Kimi on saanut aiemmin aikaan – ennen kaikkea vuoden 2007 mestaruuden takia – mutta myös sitä kohtaan, mitä hän tekee nyt tallin ja tallitoverinsa hyväksi, Gallazzi arvioi.
On muuten jännä ajatella, että juuri nuo viimeisessä lauseessa mainitut asiat olivat niitä, jotka mietityttivät Ferrarilla mestaruuskauden 2007 alla. Tätä kirjoittaessa tuli kaiveltua juttuarkistoamme, josta löytyi mielenkiintoisia sitaatteja siitä, miten tallipäällikkö Jean Todt epäröi puhuessaan juuri tiimiin liittyneen suomalaisen yhteistyökyvyistä ja kuinka F1-media koki Schumacherin jäämisen tiimin taustalle merkittävänä etuna, sillä Räikkösen edellytyksiin auton kehittäjänä ei uskottu.
– Räikkösen taidot tiedetään, mutta emme vielä tiedä, kuinka hyvin työskentelemme yhdessä. Tässä kohtaa Räikkönen on vielä kysymysmerkki. Schumacher voisi ehkä auttaa uudessa roolissaan. Kilpailu kuljettajien välillä on tervetullutta ja voi tuoda meille huipputuloksia. Olemme toki varuillamme sen suhteen, ettei sisäinen kilpailu muodostu haitalliseksi. Minulle on olemassa yksi perusperiaate: Ferrarin etu on tärkeintä, ja Räikkönen ja Felipe Massa tietävät hyvin tämän, Todt sanoi vuoden 2007 talvitesteissä.
Kaikkien kanssa Räikkönenkään ei tietysti tule toimeen. Silti hän pystyi kisaamaan kauden 2014 käsittämättömän ammattimaisesti, vaikka toisella puolella pilttuuta Fernando Alonso ajoi koko ajan kulisseissa omia etujaan. Nykyinen tiimitoveruus Vettelin kanssa on vahvan ystävyyssuhteen puolesta yksi lajin historian toverillisimmista.
Räikkösellä on kuitenkin erityinen asema suhteessa Vetteliin, jota pidetään pitkälti Suomessakin nyky-Ferrarin kultapoikana. Monista kisavoitoistaan ja italiankielisistä yleisön kosiskeluistaan huolimatta Vettelillä on vielä paljon saavutettavaa Ferrari-fanien silmissä. Räikköselle suvaitaan edelleen selvästi enemmän huonoja päiviä kuin Vettelille, jolta toisaalta vaaditaan paljon enemmän. Tämän väittämäni myös Gallazzi allekirjoittaa. Vettel on se, jolta odotetaan seuraavaa mestaruutta ja se näkyy kriittisyydessä saksalaista kohtaan.
Mutta minkälaisen perinnön Räikkönen jättää poistuessaan Ferrarilta jonain päivänä? Jos oletetaan, että kausi 2018 on hänen viimeisensä formula ykkösissä, olisi äärimmäisen tärkeää nähdä hänet vielä ylimmällä korokkeella juhlimassa voittoja. Jos Räikkösestä ei ole nousemaan enää mestaruustaistoihin mukaan, niin silloin yksittäisetkin voitot jäisivät hyväksi jäähyväislahjaksi niin paljon rakkautta häntä kohtaan osoittaneelle Ferrari-perheelle.