Kommentti: Tappara oli Tappara käsittämättömänkin draaman keskellä – ylistyslitania on paikallaan

Paras

Käytetään hyvä-adjektiivin superlatiivina.

On mentävä ajassa taaksepäin, kun Tapparan kohdalla hyvästä tuli paras.

Finaaleissa kahdeksan kertaa kymmenen kauden aikana. Välierissä kymmenen kertaa putkeen.

Neljä kultaa alle kymmenen vuoden aikana. Ja väliin mahtui vielä yksi kevät, jolloin pelejä ei edes pelattu loppuun.

Tapparaa voi nimittää dynastiaksi. Se on jatkuvasti menestyvä organisaatio, joka ei aaltoile.

– Näin pitkä menestysjakso ei ole mitään sattumaa, Tapparan avainhyökkääjä, Lahdesta Tampereelle vaihtanut Waltteri Merelä totesi aiheeseen.

Koko menestys tiivistyy ilmiöön, jolle on oma sanansa. Tapparalaisuus.

Tappara herättää joka ikisessä jääkiekkoa seuraavassa suomalaisessa jonkinlaisia väristyksiä ja näkemyksiä. 1990-luvulla syntyneelle ja 2000-luvulla kiekosta kiinnostuneelle Tappara on ollut aina viheliäs porkkanapöksylauma, jolla on ollut mieleen jäävä tyyli ja tapa toimia.

Puhuttiin pitkään kahva-Tapparasta. Sitkeästi puolustavasta joukkueesta, joka roikkui kyydissä mukana, vaikka jalat jäivät välillä matkalle.

Koko Tapparan menestyksen pohja on rakentunut tiiviin puolustuspelin päälle. Tappara ei ole ollut ikinä löysä tai rakoileva. Sillä on ollut aina selkeä, suurenmoinen identiteetti, joka on ohjannut koko toimintaa.

Seuran sisäinen vaatimustaso ja kulttuuri ovat siirtyneet avainpelaajilta toisille. Soihtua ovat kantaneet Aleksander Barkov senior, Janne Ojanen, Jukka Peltola, Kristian Kuusela, Jori Lehterä ja Veli-Matti Savinainen ja kumppanit.

Ennen kaikkea kulttuuria on vaalittu johdosta käsin. Tapparalaisuus on tiivistynyt Jukka Rautakorpeen, Jussi Tapolaan ja Mikko ”Mikki” Leinoseen.

Heidän aikanaan Tappara on näyttänyt aina Tapparalta. Arjen tekemisen taso on ollut jatkuvasti tapissa.

Kaikki huipentui tämän kevään tuplamestaruuteen. Tappara satsasi ja riski tuotti tulosta.

Tappara oli sekä Suomen että Euroopan paras seurajoukkue kaudella 2022–23.

Sen mahtavuutta voi kuvailla superlatiivien litanialla.

Etevin

SM-liigan kevät kulminoitui yhteen kysymykseen: voiko kukaan voittaa Tapparaa neljästi? Kysymys vastasi lopulta itse itseensä. Vain Pelicans ja HIFK onnistuivat hetkellisesti kiusaamaan jättiä. Todellisuudessa Tappara ei horjunut missään vaiheessa. Ero tuli viimeistään siinä vaiheessa, kun Tapparan raaka osaamiskyky oli suurennuslasin kohteena.

Taitavin

Hurjimpien väitteiden mukaan Tapparan tämän kauden liigajoukkue maksoi viisi miljoonaa euroa. Realismi on neljän ja viiden miljoonan euron välillä. Sillä rahalla irtosi kaksi jättimäistä saavutusta.

Euroopan mestaruus ja Suomen mestaruus kaikkien aikojen kovatasoisimmalla kaudella. Kaiken arkkitehteina toimivat Mikko Leinonen ja Antti Tuomenoksa, jotka eivät epäröineet, kun Tappara tarvitsi paikkauksia. Sisään Davidssonin veljekset, Anton Levtchi ja Niko Hovinen. Näiden joukossa oli myös mestaruuden lopullinen ratkaisija.

Tappara marssi kevääseen viiden laatuketjun voimin. Jos Jori Lehterän viisikon pelasi ulos, Waltteri Merelä, Otto Rauhala ja Niko Ojamäki nousivat esiin. Tapparan mestaruusjoukkue ei kalvennut yhdelläkään Liigan 2000-luvun mestaruusnipulle.

Pätevin

Toisin kuin naapuri-Ilves, pahin haastaja Ilves, Tappara sai laatua irti. Se harjoitti pitkälle vietyä Meidän peliä, joka oli osiaan vahvempi kollektiivi. Tappara ei ollut enää se Tappara, joka niitti mainetta kahvakiekollaan ja yltiöpäisen passiivisena puolustuspelijoukkueena. Tappara oli parhaimmillaan äärettömän aggressiivinen prässijoukkue, joka laittoi vastustajat tylysti istumaan. Ja vaikka vastustaja pisti vastaan, kuten Pelicans teki viidennessä finaalissa, se ei horjunut.

Torstain dramaattinen ratkaisu oli kuin kuvastus tapparalaisuudesta. Vaikka Pelicans shokeerasi dramaattisilla käänteillään, Tappara jaksoi rummuttaa ja rummuttaa. Lopulta palkinto tipahti kolmannen erän viimeisellä minuutilla ja jatkoerässä.

Suurin

Tähän kevääseen päättyi yksi suurenmoinen aikakausi. Tappara on nyt isojen muutosten äärellä, kun ruotsalaisvalmentaja Rikard Grönborg saapuu seuran uudeksi luotsiksi.

Menestyvän seuran tunnusmerkki on se, että se pystyy mukautumaan muutoksiin. Tappara on nyt valtavan testin äärellä. Jos voittamisen ja menestymisen kulttuuria saadaan vietyä yhtään eteenpäin myös seuraavalle aikakaudelle, ei Tapparalla ole mitään hätää.

Se on jo pelkän historiansa ja organisaation laadukkuuden kautta ennakkosuosikki myös ensi kaudella. Meni sitten ilme ja luonne vaikka kuinka uusiksi.