Sihvonen: Rikard Grönborg syyllistyi ammattivirheeseen – upea paradoksi aiheuttaa mietittävää muille

Mitä jääkiekkoiluun tulee, peli näyttää kaiken, kuuluu maineikas muotoiluni.

Toki tuo ei kaikkineen pidä paikkaansa, yhtä kaikki, vaikka pelkkää peliä katsomalla jotakin jää myös pimentoon, on muotoiluni myös huoneentauluni ja ojennusnuorani niin itselleni kuin muillekin. Tarkastelkaamme urheilun ja joukkuepallopelin kaikkia ilmiöitä viime kädessä itsensä urheilun ja pelin kautta!

Jalkapallokynä Simon Kuperin hengessä: etumme urheilujournalismissa verrattuna kaikkiin muihin journalismin lajeihin on siinä, että kohteemme ja aiheemme on niin tavattoman näkösällä, sitä ei tarvitse kaivaa esiin, siinä se on, alastomana, silmiemme edessä, peli.

LUE MYÖS: Anton Levtchiltä mehevä paljastus Rikard Grönborgin temperamentista kulisseissa – huoli irtaimistosta heräsi

Käytän tässä omia näkemyksiäni, ennen muuta sitä, että peli näyttää kaiken, plus ultra, pidemmälle vieden, maksimaalisen kauas vieden, SM-liigan tuoreeseen mestarijoukkueeseen Tampereen Tapparaan ja sen päävalmentajaan Rikard Grönborgiin esikuntineen.

Näin 2023-2024 Tapparalta osittain tai kokonaan noin 70 peliä. Se on kattava määrä.

Avaan puheenvuoroni siinä hengessä, että rohkenen suoralta kädeltä väittää, mutta en todistaa seuraavaa:

Ei Tapparalla, heidän monitahoisista puheistaan huolimatta, ollut mitään niin pitävää ja nerokasta suunnitelmaa, jossa kauden alussa ensin pelattiin uutta pelitapaa "yli", että sillä (väärällä, pelaajien kykyä sopeutua nopeasti aliarvioivalla) konstilla pelaajat oppisivat muka paremmin ja nopeammin pois vanhasta.

Juttu jatkuu videon alla. 

LUE MYÖS: Rikard Grönborg sai maistaa märkää mestaruuskulttuuria Tapparan pukukopissa – tällaisen puheen hän piti pelaajilleen

Jos Rikard Grönborgilla olisi ollut kunnollisia ajatuksia siitä, mihin hän lopulta tähtää pelitapansa kanssa, totta kai Tappara olisi pelannut jo CHL:n ratkaisevissa otteluissa edes vähän sinne päin, miten se lopulta pelasi SM-liigan finaalisarjassa Pelicansia vastaan. Niin ei tapahtunut.

Jos Grönborgilla olisi ollut reittikartta selvillä pelaamisen suhteen, olisi Tappara jouluun mennessä omaksunut voittavan pelitapansa. Siellä marras-, joulu- ja tammikuussa Tapparan pelaaminen oli ajoittain niin sekaisin, että pelaajat eivät tienneet ja hahmottaneet, mitä ja miten missäkin pelitilanteessa tulee pyrkiä pelaamaan.

Jos maineikkaalla Doug Sheddenillä oli aikoinaan pelitapa, jonka hän nimesi muotoon Two Dogs and A Fox, Grönborgilla se oli usean kuukauden ajan Kolme koiraa, vailla tolkullista yhteispelaamisen juonta. Sheddenillä oli sentään koko ajan se kettu, ammattikielellä h3, kolmas hyökkääjä, joka luki peliä prässätessä. Grönborg yhytti kunnolla viekasta kettuaan vasta joskus myöhään sydäntalvella.

LUE MYÖS: Tässä ovat tuoreet SM-liigamestarit: sensaatiohyökkääjä, maajoukkuemiehiä ja viimeinen tanssija

Grönborg ei ole taktikko jääkiekkovalmentajana, hän on karismaatikko. Kun hän penkin takaa lietsoo pelaajiaan tyyppiluokkaa ohjein "fire!" ja "be creative!", pelaajat toden totta pyrkivät siihen, mitä tuo ikinä tarkoittaakin. Monin kohdin kautta Tapparan pelaajat yksilöinä lisäsivät tuossa kohtaa luisteluaan, taisteluaan – eikä niin, että tulittaminen olisi merkinnyt pelaavan viisikon yhteisen dynamiikan lisääntymistä muuta kuin vasta finaalisarjassa kunnolla.

Mestaruuden ratkettua karismaatikkovalmentaja Grönborg puhui kädet ristissä uskottavasti pukukopissa pelaajilleen. Hän kiitteli pelaajiaan siitä, että he olivat kauden mittaan opettaneet hänelle paljon. Peli todistaa Grönborgin rehellisyyden puolesta. Peli ja sen viime tingassa kuosiinsa muljahtaminen osoittaa, että hiljainen tieto ja ymmärrys pelistä ja pelaamisesta oli ollut kaiken aikaa etenkin pelaajilla, mutta myös apuvalmentajilla eli Pasi Puistolalla ja Juha Juujärvellä. Niin tulkitsen.

On vain Grönborgin suuruutta, että hän kysyi ja jututti säännöllisesti kauden mittaan pelaajia, jotka kokivat, että homma ei toiminut, ja joilla oli vastauksia, miten se saadaan toimimaan. Olkoonkin, että monin kohdin peli oli ollut niin vaatimatonta Tapparalta, etten ihmettele, jos kokeneet Tapparan pelaajat olivat alkaneet pohtia, onko tällä valmentajakeisarilla vaatteita ollenkaan.

Juttu jatkuu videon alla. 

LUE MYÖS: Kommentti: Rikard Grönborg ja häikäilemätön palvelus suomalaiselle jääkiekolle

On puoleltani tehtävä selväksi – kyse on sittenkin: upeasta paradoksista –, että finaalisarjassa Tappara lopulta pelasi parempaa Meidän peliä kuin Pelicans konsanaan. Grönborg esikuntineen ja pelaajat hivuttivat finaalisarjassa Tapparan pelitapaa kohti Tapparan entistä, Jussi Tapolan ja Jukka Rautakorven pelitapaa. Se oli suurta viisautta se.

Mitä Meidän peliin tulee, Tappara oli lopulta hivenen niskan päällä kaikissa suomalaisen pelifilosofian prinsiipeissä finaalisarjassa verrattuna Pelicansiin:

Maalinteossa, kyllä; tilan voittamisessa, kyllä, joskin tässä Pelicans pani kohtuullisesti hanttiin; tilan tekemisessä Tappara oli suvereeni, se kiskoi finaalisarjassa pitkän matkaa toista sataa kontrollilähtöä, kun Pelicansin oli tyytyminen 70 kappaleeseen, Tapparan tilan poisottaminen syvällä lahtelaisten puolustusalueella tuhosi Pelicansin tilan tekemisen.

Oman maalin suojeleminen meni Tapparalle; keskustan sulkemisessa Pelicans voitti määrässä, mutta hävisi laadussa, kun Tappara kiskoi keskimäärin per peli rapiat 13 trapia per peli eräänlaisena 1-4-piilotrapina. Hyökkäys- ja puolustusvalmius oli koko ajan niukasti Tapparan puolella.

On valtava asia, sittenkin, että Rikard Grönborg löi kuin löikin Tommi Niemelän juurikin Meidän pelissä. Siinä Niemelällä jää mietittävää. Samoin kuin oikeastaan aivan kaikille liigavalmentajille jää mietittävää. Ensin Grönborg kyykyttää liki kaikkia seuroja ja niiden päävalmentajia "voittamalla väärin" runkosarjan pelejä; ja lopuksi Grönborg antoi isän kädestä vieläpä suomalaisittain Tapparan "voittaessa oikein" finaalipeleissä.

Juttu jatkuu videon alla. 

LUE MYÖS: Tommi Niemelä toisti kyyneleet silmissä tutun mantran – "Jos joku ei usko, niin paskaako sillä on väliä!"

Grönborg oli hirttää itsensä ja joukkueensa kauden mittaan jonkinlaiseen ideologisuuteensa, tosin hän oli saanut tehtävän seurajohdolta tehdä muutoksen. Oli ammattivirhe Grönborgilta olla peluuttamatta tuota 1-4-piilotrapia – jossa kärki ajaa vastustajan maalin takaa pois, h2 lukee peliä eikä menekään päälle, vaan neljällä pelaajalla suljetaan keskialueella keskusta – läpi koko kauden. Tuliko tuo piilotrap apuvalmentajilta vai pelaajilta vai Grönborgilta, sitä tarina ei kerro, mutta päävalmentajan piikkiin sen puute runkosarjassa, TPS-sarjassa ja KalPa-sarjan alussa menevät.

Grönborg oli päävalmentajana liki läpi kauden eräänlaisessa ad hoc -kierteessä, jossa melkein koko ajan oli kulloiseenkin pulmaan kehitettävä ratkaisuja. Ja aina voittoputkissa pelin kehittäminen unohtui kokonaan.

Odotan nyt vesikielellä, kurillani, aikovatko suomalaiset valmentajat kaudella 2024-2025 matkia Grönborgin Tapparan pelaamisen taktiikkaa. Typerämmät matkinevat Tapparan runkosarjan pelitapaa, viisaammat sitä lätkää, jolla Tappara kaatoi Pelicansin. Tosin minä en matkisi kumpaakaan. Maailmalla lätkä on NHL:ää myöten menossa Meidän pelin suuntaan, suuntaan, jossa pelaamisessa on kaikki sävyisät rytmit.

On viekkaasti erinomainen asia, että Tappara organisaationa lähti myös jäällä luomaan nahkaansa, vaikka sitten pakon edessä joutuikin finaalisarjassa melkeinpä palaamaan entiseensä. Nimittäin nyt muissa seuroissa ollaan valinkauhassa. Voin aivan kuin kuulla, miten puhe ja pulina käy eri seurojen valmennuskopeissa. Mitä tehdä? Lähteäkö mukaan seikkailuun? Voiko tuo grönborgilaisuus toimia keskinkertaisella pelaajamateriaalilla, saati altavastaajilla? Onko siihen kaikkeen harjoitepankkia? Tokko Grönborgillakaan kunnolla oli, miten meillä olisi, aletaanko luoda sellaista?

Juttu jatkuu videon alla.

LUE MYÖS: Tappara-mestarilta uskomaton paljastus: koko kaudella vain kaksi viikkoa terveenä – finaalisarjassa puukko-onnettomuus

Edellä maalaamani kuva Tapparasta ja Rikard Grönborgista on turhan synkkä. Vaan se on kriitikon tehtäväni. Osoittaa, kuten jo Tampere Cupista asti osoitin, että niin ei pidä eikä voi pelata, miten Tappara aluksi pelasi. Sellaisen täytyy olla suurta kärsimystä ainakin pelaajien sille osalle, joka osaa ajatella eikä halua vain luistella kieli vyön alla ja olla ja voittaa alakynnestä runkosarjan otteluissa.

Vaan lopultahan Grönborg näytti minullekin pitkää nenää. Sain kynsilleni. Hänen Tapparansa voitti mestaruuden. Tulos ratkaisee. Kyllä, kyllä, mutta sehän tarkoitukseni onkin, että kritisoimani valmentaja ja hänen joukkueensa voittaa – muutettuaan riittävästi pelitapaansa.

Eikä tässä suomalaisen jääkiekkoilun puolesta tarvitse olla huolissaan. Grönborg ei sillä tavalla ollut varsinainen edelläkävijä, että onhan Suomessa aiemminkin jo voitettu SM-liigassa mestaruus eteenpäin puolustamalla ja prässäämällä. Ai mikä seura muka? No Pekka Virran Lukko keväällä 2021. Ja olisi voittanut toisenkin, jos edellinen kausi ei olisi jäänyt kesken koronapandemian takia.

Lajin teoreetikkona pidän mahdollisena, että suomalaisessa jääkiekkoilussa vähennetään trapin pelaamista ja sitä korvataan prässäämisellä. Mutta se vaatii ehdottomaksi ehdokseen runsasta kiekkokontrollin pelaamista ja pelivälineen pitämistä vallan välineenä. Tappara näytti eteen. Finaalisarjassa se lopetti pelin jahtaamisen, otti peliotteen itselleen, piti riittävästi kiekkoa, turvasi laadukkaisiin kenttäpelaajiinsa ja nautti maalivahtinsa Christian Heljangon maagisten torjuntojen luomasta turvasta.