Tänään julkistettu kansallinen riskiarvioraportti on monessa mielessä hyvin hämmentävä. Esimerkiksi terrorismin riski ei ole raportin mukaan kasvussa vaan ennallaan. Kysymys kuuluu: Jos riski on ennallaan, kuinka korkea se on, pohtii kommentissaan MTV:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan erikoistoimittaja Mirja Kivimäki.
Ja jos uhka-arviossa joka toinen riski on kasvussa – mihin niitä oikein verrataan?
Suomen kansallisessa riskiarviossa on listattu kaksikymmentä eri uhkamallia. Joka toisen kohdalla nuoli on ylöspäin eli riski on kasvussa. Loput ovat ennallaan. Yksikään nuoli näytä alaspäin.
Kasvavat, mutta eivät suurimmat riskit
Tarkalleen ottaen yhdeksän riskin sanotaan olevan todennäköisesti kasvussa. Niitä ovat informaatiovaikuttaminen, poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus, laajamittainen maahantulo eli maahanmuuttokriisi, viestintäverkkojen ja -palveluiden vakavat häiriöt, mikrobilääkeresistenssi, helposti leviävä vakava eläintauti, vesi- ja elintarvikehuollon häiriöt sekä merellinen monialaonnettomuus.
Ovatko tässä sitten vakavimmat tai edes todennäköisimmät riskit Suomelle? Ei välttämättä.
Vakavin riski Suomelle olisi varmaankin sota. "Sotilaallisen voiman käyttö" katsotaan olevan riskinä ennallaan. Samoin terrori-isku ja suurten kansanjoukkojen väkivaltainen liikehdintä: Ei muutosta.
Näin siis siitä huolimatta että samaisen raportin mukaan "Suojelupoliisin tietoon on tullut aiempaa vakavampia terrorismiin kytkeytyviä suunnitelmia Suomessa". Ja: "Määrällisen kasvun ohella kohdehenkilöiden sidokset terroristiseen toimintaan ovat yhä suorempia ja vakavampia".
Miten tämä yhtälö oikein toimii?
Nämä kysymykset nousivat esiin myös sisäministeriön tiedotustilaisuudessa. Kuinka terroriuhka ja suurten kansanjoukkojen väkivaltainen liikehdintä voivat olla ennallaan, kun katsotaan vaikkapa Ranskan keltaliivimellakoita? Myös viime kesän Göteborgin mellakoissa poltettiin sata autoa – eikö se ole "kasvussa olevaa väkivaltaista liikehdintää'? Eikö sellaista voisi tapahtua Suomessakin?
Vastaus lienee se, että uhkan ei tarvitse sanoa olevan kasvussa jos se on ollut jo vuosia korkea.
Terroriuhan kannalta relevantti tieto löytynee terrori-iskujen, pidätysten ja kuolonuhrien määrän suhteesta. Euroopan Parlamentin mukaan pahimmat vuodet olivat 2015 ja 2016 jolloin 150 ja 135 ihmistä kuoli Euroopan terrori-iskuissa. Siihen verrattuna luvut ovat todellakin laskussa. Vuonna 2017 enää vain 62 ihmistä kuoli terrori-iskussa.
Sen sijaan pidätysten ja iskujen määrä on ollut kasvussa – pidätysten määrä on noussut vuodesta 2014 melkein kaksinkertaiseksi, noin 700 terroripidätykseen vuodessa. Myös yksittäisten iskujen määrä on ollut kasvussa.
Mitä johtopäätöksiä tästä voi tehdä? Varmaankin sen, että iskuyrityksiä on kyllä mutta ne jäävät aiempaa pienemmiksi ja kotikutoisemmiksi. Lisäksi niitä pystytään estämään aiempaan tehokkaammin.
Terrorismin ja suurten kansanjoukkojen väkivaltaisten liikehdinnän riski on täten – sanotaan nyt sitten raporttia siteeraten – ennallaan.