Donald Trumpin jymyvoitto oli planeetanlaajuinen shokki, jota on saatu sulatella muutama päivä. Vain yhdestä asiasta voi olla varma niin Euroopassa kuin Ukrainassakin: edessä on täysi arvaamattomuuden aika, eikä mikään taho ole siihen tarpeeksi valmistautunut, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Eihän sen näin todellakaan pitänyt mennä. Vaikka Yhdysvaltain vaalituloksen odotettiin olevan hyvin täpärä, tuntui kuitenkin mahdottomalta, että kahdeksan vuoden takainen "vahinko" voisi enää toistua.
Donald Trump sai silloin kolme miljoonaa ääntä vähemmän kuin Hillary Clinton. Sen jälkeen nähtiin kaaosmainen nelivuotiskausi, jonka lopuksi demokratia oli vähällä kaatua Washingtonin Capitol Hillin valtaukseen.
Kirkkaana muistissa oli myös Helsingissä Yhdysvaltain ja Venäjän välisessä huippukokouksessa kansainvälisen median edessä istuva hämmästyttävä näytös; lammasmaisen heikko ja vaisu Donald Trump myötäilemässä selvästi hänen mestarinaan esiintyvää Vladimir Putinia.
Varsinkin juuri tällä hetkellä tuntuisi ihan mahdottomalta, että joku voisi äänestää ehdokasta, joka myötäilee poikkeuksellisen raakaa hyökkäyssotaa käyvää sotarikollista.
Vai oliko se kenenkään muistissa sittenkään?
Voi Eurooppaa
Poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt. Mielessä taisi pikemminkin olla parin viikon takainen yhtä yllättävä näytös yhdessä Pennsylvanian osavaltion lukemattomista Mäkkäreistä: Esiliinan eteensä kietonut Trump pöyhimässä ranskalaisia perunoita, ripottelemassa niille suolaa ja ojentamassa annosta asiakkaalle pahvitötterössä aivan kuin hän olisi aina tehnyt sitä.
Entisen tositelevisiotähden lörpöttely oli luontevaa: "Minä pidän suolasta ja varsinkin näistä ranskiksista. Rouva on hyvin nätti! Tässä, olkaa hyvä!"
Trump tiesi, että on aivan yhdentekevää, mitä hän sanoo. Tärkeintä on sympaattinen kuva, sillä ainoastaan se iskostuu ihmisten mieleen.
Ketään ei häirinnyt, että essun alla näkyi miljardöörin sliipattu puku, vitivalkoinen paita ja punainen kravatti tiukasti solmittuna. Trump ei totisesti häikäise nerokkailla puheillaan, mutta poliittista show-miehen ja kansan syvien rivien lukemisen taitoa hänellä on senkin edestä.
Videokuvat levisivät kaikkien televisiokanavien ohella heti myös sosiaaliseen mediaan. Näillä eväillä Kamala Harris jäi Trumpista jälkeen neljän miljoonan äänen verran.
Kuka olisi uskonut, että vielä elämme aikaa, jolloin maailman suurvalloista suurimman, Yhdysvaltain, johdossa on oikeudessa tuomittu, rikolliseksi todettu mies samaan aikaan, kun Venäjää johtaa kansainvälisen tuomioistuimen etsintäkuulutettuihin kuuluva diktaattori?
Voi Eurooppa-parkaa! Näiden kanssa pitää nyt pärjätä. Eikä tilannetta yhtään helpota se, että molempien kätyri istuu EU-pöydässä.
"Kaksoisagentti"
Viime torstaina Budapestissä pidetyssä Euroopan poliittisen yhteisön kokouksen perhepotretissa tummien pukujen ja tylsien solmioiden joukosta silmiin pisti yksi tulipunainen kravatti.
Tilaisuuden isäntä, Unkarin pääministeri Viktor Orbán, siinä pönötti keskellä ystävänsä Donald Trumpin tapaan punainen kravatti kaulassaan aamulla selvinneen vaalivoiton kunniaksi.
”Mihin numeroon soitan, kun haluan soittaa Euroopan johtajalle”? ihmetteli aikoinaan Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger. Trump ei ole sitä enää ihmetellyt aikoihin, vaan hän soittaa aina Orbánille.
Ensimmäisen presidenttikautensa ensimmäisellä Brysselin käynnillään Trump halusi tavata "en tête à tête", kahden kesken, vain Ranskan uuden nuoren presidentin, Emmanuel Macronin. Nyt Yhdysvaltain uusi keskustelukumppani on Unkarin pääministeri, joka ilmoitti innoissaan jo etukäteen avaavansa muutaman shampanjapullon, jos hänen ystävänsä Donald Trump voittaa.
Orbán kävi tapaamassa Trumpia heinäkuussa Floridassa.
Tähän asti Orbán on tunnetusti tanssinut Putinin pillin tahtiin. Nyt EU-pöydässä istuu siis varsinainen kaksoisagentti, kun Orbán on siellä sekä Trumpin että Putinin silmät ja korvat.
Budapestissä paikalla ollut Albanian pääministeri Edi Rama hekotteli nähdessään kaikki Euroopan johtajat koolla mustan lampaansa kutsumana Unkarin futislegenda Ferenc Puskasin mukaan nimetyn jalkapallostadionin tiloissa.
Avauspuheessaan Orbán malttoi kuitenkin pitää asiallisen sävyn eikä edes maininnut Trumpia nimeltä, vaan tyytyi toteamaan, että Euroopan Yhdysvaltain-suhteiden tulevaisuus on väistämätön osa maaosan turvallisuutta.
Isäntänä hän ohjeisti, että kokouksessa keskustellaan siitä, miten vahvistaa Euroopan strategista autonomiaa, mutta totesi kuitenkin, että nyt on tutkittava se, näkevätkö kaikki Euroopan maat uudet haasteet samalla tavalla.
Siinäpä se. Trumpin tammikuussa alkavalla toisella kaudella on Euroopalla edessään kaksi kovaa haastetta: mahdollinen kauppasota Yhdysvaltain kanssa ja tietysti Ukrainan sota.
Molempien suhteen Eurooppa on kehnosti valmistautunut, vaikka väittääkin puheissaan päinvastaista. Trumpin voiton myötä on herätyskello soinut viimeistä kertaa.
Euroopalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vetää tiiviisti yhtä köyttä, jos se haluaa selvitä arvaamattomasta tilanteesta.
Lue myös: CNN:n lähteet: Yhdysvaltain puolustusministeriössä keskusteltu Trumpin mahdollisista kyseenalaisista määräyksistä
Euroopan maat samassa veneessä
Ranskan presidentti on vuodesta toiseen sinnikkäästi vaatinut Euroopan mailta tiivistä yhteistyötä yhä suurempia ulkoisia uhkia vastaan, joita tulee Kiinasta ja Venäjältä, mutta nyt myös Yhdysvalloista, jota hallitsee Donald Trump. Niin hän teki myös Budapestissa vähän outoa vertauskuvaa käyttäen puhuen lihansyöjistä, jotka nielaisevat heikot kasvissyöjät, joilla hän tarkoitti Eurooppaa.
Saksan liittokansleri Olaf Scholz puolestaan ei ilmestynyt ollenkaan Euroopan poliittisen yhteisön kokoukseen. Eurooppalaisen yhteistyön ehdoton vaatimus ei voisi todellakaan osua huonompaan rakoon juuri, kun Saksan hallitus on kaatunut ja myös Macron on yhtä voimaton kotimaassaan viime kesän ennenaikaisten vaalien jäljiltä.
Samalla kaiken pohja, Ranskan ja Saksan yhteistyö, on rapautunut lähes toimintakyvyttömäksi. Macron tiettävästi soittikin Scholzille välittömästi Yhdysvaltain vaalitulosten jälkeen ja yritti puhua yhteistyön puolesta.
Trump tietää paremmin kuin hyvin Euroopan maiden keskinäiset erimielisyydet ja pyrkii tietysti käyttämään tilannetta hyväkseen tekemällä erillisiä diilejä yksittäisten maiden kanssa.
Siinä joutuu eurooppalainen yhteistyö kovalle koetukselle, sillä mikä pidättelee Kiinan markkinat menettänyttä autokauppiasta, Saksaa, ryntäämästä Yhdysvaltoihin tekemään diiliä?
Trumpillehan Yhdysvalloissa hyvin menestyneet saksalaiset autot, etenkin Mercedes, ovat punainen vaate.
Lue myös: Yllättävä uhka idästä – näin Trumpin tullit iskisivät Suomeen
Pikku-Kiina
Euroopan maat ymmärtävät kuitenkin olevansa nyt samassa vuotavassa veneessä, jossa yhteistyön on vain löydyttävä jostakin.
Vielä ei olla kuitenkaan ihan paniikissa, mutta toimittava on nopeasti. Kaikki johtajat ovat totta kai kiirehtineet onnittelemaan voitokasta Trumpia. Macron kehui käyneensä oikein hyvän puhelinkeskustelun Yhdysvaltain tulevan presidentin kanssa. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sanoi onnitelleensa Trumpia peräti lämpimästi.
Hän on siis ottanut opikseen vuoden 2016 mokasta, jolloin häneltä pääsi lipsahtamaan Trumpin voiton jälkeen, että kyseessä on ”ihan kamala shokki”.
Onnitteluissaan von der Leyen ennakoi jo myrskyä: "Tehkäämme yhdessä töitä sen eteen, että transatlantinen yhteistyö jatkuu ja vastaa kansalaistemme tarpeisiin. Tuhannet työpaikat ja miljoonien eurojen investoinnit Atlantin molemmin puolin riippuu kauppasuhteidemme dynaamisuudesta ja vakaudesta."
Yhdysvaltain kauppatase Euroopan kanssa on niin alijäämäinen Yhdysvalloille, että Trump kutsuu Eurooppaa jo Pikku-Kiinaksi.
Oikealle Kiinalle hän kaavailee peräti 60 prosentin tuontitulleja, mutta eurooppalaisten liittolaistenkin tuotteet joutuisivat kärsimään 10-20 prosentin tulleista. Trump nimittäin oikein kehuu rakastavansa tulli-sanaa. Globalisaatio ja vapaa maailmankauppa ovat hänelle enää muisto vain.
Trumpin suppealle sanavarastolle ja yksinkertaiselle kielelle naureskellaan usein, mutta Trump itse huomauttaa, että hän tuntee kaikki parhaat sanat.
EU-komissio yrittääkin parhaillaan löytää erilaisia malleja vipuvoimaksi ja vaihtorahaksi Trumpin kanssa.
Von der Leyen ehdottaa, että EU-maat hankkisivat vieläkin nykyistä enemmän nestekaasua Yhdysvalloilta sen sijaan, että sitä tuodaan yhä jonkin verran Venäjältä.
Herää vain kysymys, miksei sitä ole tehty jo aiemmin. Varsinkin, kun vastaavasta diilistä Trumpin kanssa on jo hyvää kokemusta Jean-Claude Junckerin ajalta.
Silloinkin aselepo Yhdysvaltain kanssa saatiin aikaan lisäämällä soijan ja nestekaasun tuontia Atlantin takaa.
Ukrainan diili?
Mutta suurin huoli on tietysti Ukrainan sota.
Ukrainan presidentti Volodimir Zelenskyi oli myös paikalla Budapestissä, eikä hän kätkenyt huolestuneisuuttaan. Mutta on ollut myös aika yllättävää todeta, että ukrainalaiset ovat lopultakin olleet niin kyllästyneitä presidentti Joe Bidenin vitkutteluun ja rajoituksiin, että edes Putinia ihailevan Trumpin voitto ei heistä tunnukaan välttämättä niin pahalta kuin on luultu.
Jotkut Ukrainan hallinnossa ovat jopa toivoneet Trumpin voittoa.
Trumpin arvaamattomuus ei siis tässä tapauksessa olekaan pelkästään huono asia. Bidenin tapa auttaa oli Ukrainalle varma pattitilanne tai häviö, mutta kuka tietää, mitä Trump lopulta päättää tehdä?
Hänen kanssaan Ukrainalle avautuu ainakin pokeripelin mahdollisuus, sillä Trumpilla on kaksi vaihtoehtoa, joista valita.
Trumpin tuleva varapresidentti J.D.Vance kuiskuttelee hänen korvaansa jäätyneen konfliktin mallia, jossa Ukraina pakotettaisiin hyväksymään nykyiset rajat ja puolueettomuus ilman turvatakuita.
Se olisi surkea malli ja Ukrainalle kauhistus.
Lue myös: Trumpin strategisti: Krim on mennyttä
Mutta parempaakin mahdollisuutta on julkisuudessa väläyttänyt Trumpin entinen ulkoministeri Mike Pompeo.
Hänen mallissaan Ukraina saisi sotilaallista ja taloudellista apua, joka pidättäisi Venäjää hyökkäämästä samoin kuin Nato-jäsenyyden mahdollisuuden pitäminen agendalla. Biden ei ole sivumennen sanottuna koskaan kannattanut Ukrainan Nato-jäsenyyttä.
Viime kesänä ranskalaislehti Le Figaro puolestaan julkaisi Trumpin ensimmäisen kauden ministerin ja America First -instituutin jäsenen, Robert Wilkien, haastattelun, jossa tämä kehotti jättämään Trumpin puheet vähemmälle huomiolle ja pikemminkin seuraamaan tämän tekoja.
Wilkie arvelee, että ensi töikseen Trump todellakin soittaa Kremliin ja sanoo Putinille: "Joko lopetatte sodan tai me annamme Ukrainalle sen, mitä se tarvitsee."
Hänen mukaansa Trump ei voi jättää Ukrainaa kokonaan pulaan, sillä Yhdysvaltain senaatti ei suostuisi siihen.
Myös brittilehti The Economist on samoilla linjoilla. Lehden mukaan republikaanikenttä ei halua, että Trump sallisi Ukrainan häviön. Ehkä tässä olisi taas sellaisen diilin paikka, joita Trump harrastaa. Hinta voisi olla esimerkiksi pääsy Ukrainan luonnonvaroihin.
Lue myös: Elon Musk osallistui Trumpin ja Zelenskyin puhelinkeskusteluun?
Tämä kaikki on pelkkää spekulaatiota, ja ainoa varma asia on Trumpin arvaamattomuus. Ehkä myös hänen turhamaisuutensa.
Hän haluaa näyttää, että hän kykenee diileihin, joita kukaan muu ei ole onnistunut solmimaan.
Putin onnitteli Trumpia julkisesti vihoviimein eilen. Onko Putin yhä Trumpin ihailema oppi-isä niin kuin vielä Helsingin tapaamisessa? Nyt jos koskaan kulisseissa kuhisee!
Zelensky puolestaan onnitteli ensimmäisten joukossa. Ukrainan presidentin painolastina on nyt se, ettei hän suostunut taipumaan Trumpin painostukseen, kun tämä vaati Bidenin pojan touhujen tutkimista Ukrainassa.
Jos Trump havittelee diiliä Putinin kanssa, taistelusta tulee kova. Putinin äänitorvi Vladimir Solovijov töräytti Trumpin voiton kunniaksi Venäjän tv:ssä, että Venäjä pitää kiinni alkuperäisistä vuoden 2021 vaatimuksistaan Ukrainassa.
Sen päälle hän toisti vielä halveksivasti, että kaikki ukrainalaiset tuhoteen, siis kaikki ukrainalaiset tuhotaan. Siinäpä Trumpille purtavaa.
Transatlantiset suhteet
Mutta miten kaikessa tässä käy Euroopan?
Herääkö se vieläkään lepsuilustaan vai onko edessä aina sama psykodraama neljän vuoden välein, kun Yhdysvalloissa valitaan uusi presidentti?
Milloin Eurooppa oppii seisomaan omilla jaloillaan?
Ukrainan sota on paljastanut raa’an todellisuuden: 450 miljoonan hengen Eurooppa ei kykene estämään 150 miljoonan hengen Venäjän rymistelyä sen mantereella, vaan amerikkalaisia tarvitaan yhä aina vain apuun.
Nyt Trump vaatii Nato-mailta puolustusmenojen nostamista kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta ehtona viidennen artiklan antamalle suojalle.
Sehän tässä on nähty, ettei läheskään kaikille EU-maille vaaran tunne ole tullut kovin vahvaksi edes Ukrainan sodan ansiosta. Suomen kaltaisia puskurivaltioita on välissä tarpeeksi tuomaan muille turvallisuutta.
Silloin on vara napista ostovoiman laskusta, vaikka yksi kansa kaatuu melkein vieressä Venäjän raakamaisen tuhovoiman alla.
Lue myös: Trump valitsi kansliapäällikön – historiallinen nimitys
Yhtä paljon kuin suhtautuminen Venäjän vaaraan eroaa EU-maiden suhde myös Yhdysvaltoihin.
Kreikka ja Liettua lienevät kaikkein innokkaimpia atlantisteja 27 jäsenmaan joukossa; toisessa ääripäässä taas gaullistiperinnettä vaaliva Ranska, joka on aina valmis panemaan amerikkalaisille hanttiin, mutta samalla muistuttaa olevansa historiallisesti Yhdysvaltain vanhin ystävä.
Kamala-kortilla pelanneelle Saksalle on taas kauppasota kauhistus, ja jos Trump ottaa taas Mersun silmätikukseen niin kuin ensimmäisellä kaudellaan, silloin Saksakin tulee ruotuun eurooppalaiseen yhteistyöhön.
Joillakin jäsenmailla sisäpoliittinen tilanne vaikuttaa suhtautumisessa Trumpiin.
Italialaisilla on valtava yhdyskunta rapakon takana, joten maa on perinteisesti aina ollut transatlantisten suhteiden suuri vaalija. Mutta siinä missä populistijohtaja Matteo Salvini on Trumpin mies, pääministeri Georgia Meloni on sitä paljon vähemmän. Puolassa presidentti Duda on Trumpin kannattaja, kun taas pääministeri Donald Tusk on suuri eurooppalainen.
Kiinnittäkää turvavyöt
Ukrainan sodan ja kauppasodan lisäksi suuren haasteen Euroopalle asettaa myös vihreä siirtymä, sillä Trump on jo ehtinyt ilmoittaa Yhdysvaltain eroavan COP24:sta.
Kaikille EU-maille valtava yhteinen huoli on se, jätetäänkö EU pois Yhdysvaltain ja Venäjän välisestä Euroopan turvallisuutta koskevasta diilistä ja Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria koskevista neuvotteluista.
Sellaista eivät halua edes kaikkein transatlantisimmat jäsenmaat. Tammikuussa 2020 Trump tokaisi von der Leyenille: "Nato on kuollut. Jos Euroopassa syttyy sota, unohtakaa Nato!" Nykytilanteessa tokaisulla on uusi merkitys.
Tammikuussa on Euroopassa aika kiinnittää turvavyöt tiukalle. Edessä voi olla erittäin kivikkoinen neljän vuoden matka.