Yhdysvaltain presidentti pöllyyttää oikeita asioita väärällä tavalla. Se sattuu. Eurooppalaisten ei kuitenkaan pidä jäädä suu supussa tillittämään. Tarvitaan tekoja. Trumpista riippumatta, MTV Uutisen kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen kirjoittaa kommentissaan.
Odotus kesti vain hetken. Donald Trump tuli Naton huippukokoukseen ja tunki luun eurooppalaiseen – tai ehkä pikemminkin saksalaiseen kurkkuun väkevästi heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Se tuli aamiaisella Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin kanssa.
Trumpin yrmiminen oli merkillistä katsottavaa ja kuunneltavaa. Se soti kaikkia diplomatian ja kansainvälisen kanssakäymisen sääntöjä vastaan. Ja löi taas uuden pitkän naulan sotien jälkeisen maailmanjärjestyksen hapertuvaan arkkuun.
Hyvällä syyllä voi sanoa, että länttä sellaisena kuin me sen viime vuosikymmeninä olemme oppineet tuntemaan, ei enää ole. Euroopan on turha odottaa USA:lta lähivuosina johdonmukaista liittolaispolitiikkaa. Sellaista, johon Naton 69-vuotisen historian aikana ehdittiin tottua.
Trump vihaa vasta-argumentteja
Itku ei kuitenkaan näillä markkinoilla auta. Mitä enemmän ruikutetaan ja esitetään puolivillaisia vasta-argumentteja, sitä enemmän Trumpin Twitter laulaa.
Mykkäkoulu tai harkittu ohipuhuminen, joita eurooppalaiset johtajat nyt suuren hämmennyksensä vallassa yrittävät noudattaa, ovat nekin huonoja vaihtoehtoja. Valkoisen Talon isäntä lisää Twitter-kierroksia niin kauan, että hötkyminen alkaa.
Nato-kokouksen alla EU:n presidentti Donald Tusk poltti ensimmäisenä päreensä ja yritti ojentaa Trumpia. Liittokansleri Angela Merkel puolestaan panosti jälleen jääräpäisesti malttiin ja monipolvisiin järkiperusteluihin. Kummankaan ulostulolla ei ollut toivottua lopputulosta.
Tässäkin hyökkäys, eli konkreettiset teot, ovat sittenkin ehkä paras puolustus. Ja mieluummin vielä sellainen, jota voi mitata rahassa.
Saksan puolustuksessa riittää vahvistettavaa
EU pystyy vähentämään riippuvuuttaan USA:sta ja pitämään samalla läntisen suuravallan tyytyväisenä vain, jos Saksa vahvistaa puolustustaan. Ja siinä riittää vahvistamista. Trumpista riippumatta.
Saksalla on varaa kaksinkertaistaa puolustusbudjettinsa ilman vaarallista militarisoitumista. Muiden eurooppalaisten täytyy vain hyväksyä se, että EU ei jatkossa pärjää ilman sotilaallisesti vahvaa Saksaa.
Toinen asia on, hyväksyvätkö saksalaiset sen itse. Nyt, jos koskaan Saksassa tarvitaan karismaattisia johtajia, jotka osaavat vakuuttaa vaalikarjan EU:n oman oikean puolustuksen tärkeydestä. Merkel ei enää välttämättä ole sellainen.
Kyse on myös siitä mihin ja miten Eurooppa puolustusbudjettinsa käyttää. Suurten EU-maiden pitää nykyistä enemmän yhdistää voimiaan puolustusteollisuudessa ja panostaa nimenomaan omiin eurooppalaisiin puolustusjärjestelmiin.
Mutta se on tehtävä Washingtonia ärsyttämättä. Eurooppa tarvitsee jatkossakin USA:n ydinpelotteen Venäjää vastaan. Siitä ei päästä yli eikä ympäri.
Trumpin kaasukritiikki oli aiheellista
Puolustuksen lisäksi Euroopan tulisi miettiä vakavasti sekä menneitä että tulevia energiaratkaisuja. Niitäkin siitä huolimatta, että Trump ruoskii Berliiniä kaasukaupoista Venäjän kanssa.
EU:lta puuttuu edelleen yhteinen, yhtenäinen ja johdonmukainen energiapolitiikka. Vaikka sen perään on huudettu ties kuinka pitkään.
Saksa on vääjäämättä taas avainasemassa. Surullisen kuuluisa energiakäänne, eli ydinvoimasta luopuminen ja panostus uusiutuvaan energiaan, on tehty kaikkea muuta kuin eurooppalaisesti.
Kaasuratkaisuissakin Berliini on toiminut kiistatta törpösti. Yhdysvaltain presidentti tietää sen. Juuri siksi hän jaksaa jankuttaa asiasta. Saksan ja samalla koko Euroopan riippuvuus Venäjästä kasvaa. Se on turvallisuuspoliittisesti kyseenalaista.
Myös Suomella on tässä pohdinnan paikka. Kaikki tietävät miksi.
Kauppa ei ole reilua
Kolmas iso kysymys, joka tekee Euroopasta haavoittuvan ja jota Trump hyödyntää, on Saksan vaihtotaseen hurja epätasapaino.
EU:n ykkösmaan mahdottoman suuri ylijäämä tekee koko maanosasta haavoittuvaisen. Tasapainoa on pakko lähteä hakemaan yhdessä eurooppalaisten kumppanien kanssa. Se on kaikkien etu ja se kastelee ruudin USA:n presidentiltä.
Kaiken tämän päättäväisyyden keskellä Eurooppa ei saa unohtaa Kiinaa, joka on lopulta USA:n, EU:n mahtimaiden ja Venäjän välisen nokittelun suurin hyötyjä.
Kiina on saanut vahvistaa sekä taloudellista että geostrategista mahtiasemaansa kaikessa rauhassa. Jonkun on painettava jarrua. Maltillisesti mutta päättäväisesti.
Myös Kiinan suuntaan Euroopan pitää toimia itsenäisesti, jos ja kun Trumpin hallinto ei ymmärrä, että yhdessä ja yhteistyöllä länsi saisi enemmän aikaan. Missään tapauksessa EU:n ei pidä liittoutua Kiinan kanssa USA:ta vastaan. Ei millään saralla.