Ulkoministeri Timo Soini on tottunut olemaan isojen otsikoiden poliitikko. Siksi ei ollut yllätys, ettei hän vielä eilen ilmoittanut jatkoaikeistaan politiikassa MTV:n uudessa Asian ytimessä –ohjelmassa, kirjoittaa Eeva Lehtimäki.
Kun lähtee, kannattaa lähteä komeasti ja kasvattaa mielenkiintoa ja parran pärinää aiheen ympärillä. Sen Soini, populististen sutkautusten ja julkisuusoperaatioiden isä tietää hyvin.
Päätös tulevaisuudesta on luvassa muutaman viikon sisällä.
Ratkaisua odottaa kuumeisesti myös Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho, joka ei ole ilmoittanut omaa vaalipiiriään Soinin pantatessa suunnitelmiaan. Molempien ei kannata olla ehdolla Uudellamaalla.
Siniset taistelee poliittisesta tulevaisuudestaan
Maanantaina Terho uhosi, että Siniset tavoittelee jopa 5 – 10 kansanedustajaa kevään eduskuntavaaleissa. Nykyisillä kannatusluvuilla paikkoja ei heruisi yhtään. Siksi puolue tarvitsee Soinia enemmän kuin Soini Sinistä tulevaisuutta.
Lisäksi äänestäjän pitäisi vielä ymmärtää, millainen puolue Siniset on ja mitä se oikein ajaa.
Suomalainen poliitikko pyrkii yleensä esiintymään nöyrästi. Takki auki leuhottajia ei katsota hyvällä. Tässäkin suhteessa Soini hiihtelee omia latujaan. Toki kahden jytkyn poliitikolla ja nykyisellä ulkoministerillä on varaa koviin puheisiin, mutta on silmiin pistävää, miten unohdetun kansan Vermo-poliitikosta on kehkeytynyt vallan kammareissa politiikan kuninkaallinen.
Ei äkkiä muistu mieleen toista poliitikkoa, joka puhuu itsestään toistuvasti kolmannessa persoonassa. Niin eilenkin.
Soini sanoo miettivänsä eduskuntavaaliehdokkuutta velvollisuudentunnosta. Se ei ole hyvä lähtökohta neljäksi vuodeksi. Miksi istua oppositiossa kaiken jälkeen? Ainakaan vielä innostuksen liekki ei näytä lepattavan Soinissa.
Sinisten surkeista gallup-luvuista huolimatta Soini on vakuuttunut omasta vankasta suosiostaan. Perusteena Soini käytti eilen 300 sähköpostia, jotka hän saa joka päivä. Haastattelija Jaakko Loikkanen muistuttikin oivasti Soinin omaan sananpartta mukaillen, että palautteet eivät äänestä.
Soinin kotimaan politiikassa pysymistä voi ajaa lähinnä enää näyttämisen halu. Hänellä on sijansa ja roolinsa parlamentissa perussuomalaisten repivän hajaannuksen jälkeen. Jäljellä on edes henkilökohtainen suosio ja kansan mandaatti. Tosin pikkupuolueen entiselle ministerille ei heru merkittävää valiokuntapuheenjohtajuutta, kun suuret ottavat kuormasta ensin.
Perussuomalaisten nykyistä puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa Soini ei näytä arvostavan piirun vertaa ja entisen puheenjohtajan mielestä persuille ei ole tulossa kovaa vaalivoittoa ensi keväänä.
– Perussuomalaiset oli vahva niin kauan kuin Soini johti perusuomalaisia. Sen jälkeen, kun ei ole toimivaa ja pätevää johtoa, silloin tulee hajaannus, Soini totesi eilen Asian ytimessä –ohjelman haastattelussa.
Sittenkin EU-parlamenttivaalit?
Veikkaan, että Timo Soinia kutkuttaa enemmän lähtö ehdolle EU-vaaleihin. Soini on haistanut tuulet, jotka Euroopassa nyt puhaltavat. Tulossa voi olla euro-jytky, jossa laitaoikeisto ja populistiset liikkeet saattavat tehdä kovan tuloksen.
Blogissaan Soini kehuu entisiä ryhmäkavereitaan Eu-parlamentissa eli Brexit-arkkitehti Nigel Faragea ja Italiaan oikeistopopulistisen La Lega –puolueen johtajaa Matteo Salvinia.
– Inspiroiva ja aikaansaava sakki. Meille naurettiin. Sitten nauru loppui. Tilalle tuli jotakin muuta. Tietty kunnioitus. Kitkerästi, mutta kuitenkin.
Farage on sittemmin eronnut perustamastaan Ukip-puolueesta. Britannian politiikka on täysin sekaisin. Italian hallituksen budjetti on puolestaan komission suurennuslasin alla. Salvini puhuttelee talouteen pettyneitä ja villitsee kannattajiaan. Samaan aikaan maahanmuuttovastaiset kannanotot ovat koventuneet. Kuulostaako tutulta?
Eu-vaaleissa on ehdolla myös muita politiikan tuttuja konkareita, kuten SDP:n Eero Heinäluoma ja Keskustan Mauri Pekkarinen, mahdollisesti myös vihreiden Ville Niinistö. Riittävän haastavia taistelukumppaneita kotimaan eurotantereilla. Sekin voisi kutkuttaa.
Niinpä pistäisin rahani likoon europarlamenttiehdokkuuden puolesta.
Soinin kolmas vaihtoehto on jättää politiikka kokonaan ja hakeutua yritysmaailmaan. Kyllä entiselle ministerille aina joku paikka löytyy, kuten on nähty.
Jäämme odottamaan luvattua yllätystä. Otsikoissa on pysyttävä. Sitten uudet kolumnit, jos veikkaus menee ihan pieleen.