Junamatkustajat saivat kuulla sunnuntaina Helsingin ja Pasilan välillä tavallista mieleenpainuvamman jäähyväiskuulutuksen konduktööriltä.
Sameli Muurimäki työskenteli VR:llä neljä vuoden ajan ja eilen sunnuntaina oli konduktöörin viimeinen työpäivä. Silloin on tapana kiittää lyhyesti matkustajia yhteisistä vuosista, mutta Muurimäki päätti tehdä jotakin tavallisesta poikkeavaa.
Näin konduktöörin tunteikas kannanotto kuului:
"Hyvät matkustajat, tässä puhuu junan konduktööri. Tämä on viimeinen junani rautatieläisenä ja nyt haluakin käyttää tämän kaksi ja puoli minuuttia jotka meillä on tässä Pasila-Helsinki välillä puhumalla aiheesta joka on mietittänyt minua paljon. Korostan vielä että tämä ei edusta työnantajanani mielipidettä vaan on omani.
Viime päivinä pinnalle on noussut jännite maahanmuuttokysymyksistä. Hyvät matkustajat, ei anneta tilaa vihalle. Keskustelu on tarpeellista, mutta vihanlietsonta, vähättely, väärän tiedon levittäminen, henkinen ja fyysinen väkivalta ovat asioita joita ei voi hyväksyä. Asiallinen keskustelu on mahdotonta ilman faktatietoja, kuten: Meillä on 369 000 työtöntä, tänne otetaan vuosittain 1000 pakolaista ja yhdestä neljään tuhatta turvapaikanhakijaa. Laitetaan asioita mittakaavoihin suhteessa toisiinsa, otetaan asioista selvää, etsitään konsensusta.
Mutta sen ei pidä tarkoittaa sitä että hyväksymme kritiikittä väärän tai perättömän tiedon tai vihan ja pelon lietsomisen. Ottakaa hyvät ihmiset toiset ihmisen vastaan ihmisinä, keskustelkaa. Älkää kuitenkaan antako pelon kuitenkaan voittaa, sillä Suomi on näin isossa kuvassa tarkasteltuna vauras ja sen kansa on hyvin koulutettua.
Kyllä me pärjätään jos uskallamme luottaa toisiimme ja pidämme heikoimmistamme huolta. Minun mielestäni rasismi kumpuaa vähäosaisuuden kokemuksesta, työttömyydestä, yksinäisyydestä ja väärästä tiedosta. Ne ovat asioita joita vastaan on taisteltava jos jotain vastaan on taisteltava.
Tästä vähän synkeästä aiheesta huolimatta toivotan teille oikein hyvää sunnuntai iltapäivän jatkoa ja olkaa toisillenne reiluja, rehtejä, välittäkää toisistanne. Tämä konduktööri kiittää ja kuittaa ja lopettaa neljän vuoden työuransa Vr-yhtymä oy:ssä."
Hän nimittäin piti viimetöikseen rasismin vastaisen puheen. Kipinä repäisyyn syntyi viime päivien maahanmuutto- ja rasismikeskustelusta, joka alkoi perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen Facebook-kirjoituksesta.
– Keskustelussa on ollut aggressiivista viharetoriikkaa, jota emme saa missään nimessä hyväksyä. Keskustelua tarvitsemme ehdottomasti. Vähemmistöistä tehdään syntipukkeja, vaikka työ- ja sosiaalipolitiikassa olisi paljon tehtävää. Työttömyys on paljon suurempi ongelma kuin maahanmuutto, Muurimäki sanoo.
Spontaani idea
Hän myöntää, että kannanotto jännitti, mutta palo sen pitämiseen oli kova. Spontaani idea sai alkunsa samana päivänä.
– Tuli fiilis, että minulla ei ole hävittävää, ja kirjoitin pari tuntia aikaisemmin ylös ajatuksiani lipunmyyntilaitteen lippurullaan taukoni aikana. Olisin muutenkin kiittänyt matkustajia, niin siihen rinnalle tuli asiaa.
Vastaanotto oli positiivinen, sillä kuulutuksen jälkeen vaunuissa taputettiin kuuluvasti.
– Laiturilla nuori pariskunta tuli sanomaan, että se oli hyvin ja kauniisti puhuttu. Esimiehet kuulivat tästä, ja sanoivat, että hieno homma.
Ikäviä tilanteita junassa
Juna on omanlaisensa läpileikkaus yhteiskunnasta ja mukaan mahtuu monenlaista matkustajaa. 24-vuotias Muurimäki sanoo, että hän törmäsi neljän vuoden aikana myös ikäviin tilanteisiin. Mies kuitenkin uskalsi puuttua niihin.
– Oli tummaihoisia kavereita ja niin sanottuja kantasuomalaisia, ja he rupesivat haukkumaan toisiaan. Alkoholilla oli osuutta asiaan. Puutuin siihen, ja sanoin, että toinen porukka istuu toisessa päässä junaa ja toinen toisessa, tai matkanteko loppuu. He onneksi uskoivat.
Arkipäivän rasismia
Muurimäki sanoo, että on törmännyt työnsä ulkopuolella puhtaaseen arkipäivän rasismiin. Se surettaa.
Hän muistaa tapauksen, jossa pyörätuolilla ja kainalosauvoilla liikkunut mies nousi raitiovaunuun ja kanssamatkustajat auttoivat hänet istumaan. Mies alkoi sättimään kahta lähellä istuvaa tummaa teini-ikäistä poikaa.
– Hän rupesi tiukkaamaan, että oletteko kristittyjä, ja tiedättekö, miten pienellä eläkkeellä äitini elää. Sanoin, että tuo ei ole reilua, sinua on autettu ja rupeat raivoamaan kanssaihmisille. Hän nolostui ja poistui pian, mutta se mikä ärsytti oli se, että muutamat vanhemmat rouvat sanoivat, ettei pidä puuttua tuollaiseen. Että antaa huudella vain. Juuri tällaiseen pitää puuttua, Muurimäki sanoo painokkaasti.
Tulevaisuuden suunnitelmissa Muurimäellä on muuttaa Tallinnaan opiskelemaan media- ja elokuva-alaa Tallinnan yliopistoon.
– Rautateillä parasta oli ihmisten kanssa rupatteleminen ruuhka-ajan jälkeen, Muurimäki kertoo.
Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Yle.