Joskus bändin nimi kuvaa yhtyettä vähemmän onnistuneesti. Yhä enemmän tältä vaikuttaa kestosuosikki Egotripin kohdalla: konkaribändi soittaa uunituoreella albumillaan ennen muuta ryhmänä.
Egotrippi on pikemminkin tiimitrippi.
– Me ollaan tässä opittu tekemään musiikkia kollektiivina, summaa kombon kitaristi ja solisti Knipi.
Maaliskuun loppupuolella julkaistava Vuosi nolla -levy päättää pitkän tauon. Egotripin edellinen uusia lauluja sisältänyt pitkäsoitto oli vuonna 2008 ilmestynyt Maailmanloppua odotellessa, joka toi kolme Emma-patsasta.
– Nimi Vuosi nolla kuvaa sitä, että tämä on Egotripille monessa mielessä uusi alku. Biisimme ovat aiempaa valoisampia ja soundeiltaan energisempiä. Levy avaa askelmerkit myös pitemmälle eteenpäin, sanoo pääsolisti Mikki Kauste.
Jos kohta yhtye maalaili maailmanloppua viime vuosikymmenellä paljolti kieli poskessa, nyt sävy on avoimen positiivinen. Jopa tarina siitä, miten aina pääsee vieläkin alaspäin, saa riehakkaan hilpeän tunnelman (biisissä Toinen muistutus).
– Tälle albumille syntyi jotenkin kirkas meininki. Bändi on enemmän avoinna kuin pitkään aikaan, Knipi tuumii.
Voimapop ei unohdu
Mikki Kauste arvioi, että Vuosi nolla on rokkilevy, Egotripin paluu sähkökitaroiden äänivalliin.
– Albumia tehdessä tuli puhuttua Tom Pettyn Heartbreakersista ja Bruce Springsteenistä.
Albumilta löytyykin tyylipuhdas tribuutti Tom Pettylle. Sen tarjoaa biisi Ainoa mikä jää.
Reipas kitaravetoinen soundi johti myös siihen, että Mikki Kauste päätyi tällä kertaa useimpien laulujen solistiksi. Kiistaa ei syntynyt: usein (laulu)mikkiä oli Mikille tarjoamassa toinen solisti Knipi.
– Nyt soitettiin äänekkäämpää kamaa, ja lauluääneni tuppaa silloin hautautumaan. Voisi sanoa, että palasimme bändin powerpop-juurille. Mulle sopivat paremmin pienimuotoisemmat tunnelmapalat, Knipi tietää.
Sävyt syrjäyttivät mustavalkoisen
Voisi kuvitella, että Egotripin yli 20 vuoden taival on opettanut biisinikkarien kaksikolle niin rautaisen rutiinin, että idean kehittely valmiiksi kappaleeksi käy helpommin kuin ennen.
Ei se noin mene.
Mikki korostaa, että hän yrittää olla kirjoittamatta samaa biisiä kahteen kertaan.
– Ja vaihtoehdot vähenevät. Lisäksi nuorena ajatteli jotenkin mustavalkoisemmin, siksi oli helpompi tarttua aiheeseen. Nyt tuntuu, että maailmassa on paljon enemmän harmaan sävyjä.
Knipi sanoo hänkin, että laulunteko ei ole muuttunut ainakaan helpommaksi.
– Rima on vain noussut, siltä ainakin itsestä tuntuu.
Duo myös paljastaa, että Egotripille vaativin alue musiikin tekemisessä on sanoittaminen.
– Tuntuu, että me saataisi aika nopeasti mukavat sävel- ja sointukuviot aikaiseksi. Mutta mistä löytyvät ne tekstilliset ajatukset, jotka tukevat sitä biisiä, Mikki linjaa.
Egotrippi onkin päätynyt antamaan muille artisteille sävellyksiään, joihin "ei syystä tai toisesta ole saatu itse aikaiseksi sanoitusta".
Tuo poiki bändille hyötyä toissa vuonna. Egotrippi keksi lähteä levyttämään omat versionsa lahjoittamistaan sävelmistä, jotka muut artistit olivat levyttäneet ja sanoittaneet.
– Mutta moni niistä tuntui hyvin omilta biiseiltä, kun aloimme äänittää niitä Egotripille. Esimerkiksi (Anna Puun levyttämän) Mestaripiirroksen koen meidän lauluksi, Knipi tähdentää.