Korona vei Karin, 62, kuukaudeksi sairaalaan Espanjassa: Nyt hän opettelee taas hengittämään ja kävelemään – varoittaa katalasta taudista: "Tappoaikeissa se iski minuunkin"

Noin kaksi kuukautta sitten, 8. maaliskuuta, Kataloniassa asuva Kari Jokelainen, 62, vietti laatuaikaa ystäviensä kanssa lounaalla. 12 pahaa aavistamatonta ystävystä olivat terveitä ja iloisia, mutta pari päivää myöhemmin ainakin yhdeksällä heistä alkoi ilmetä koronan oireita.

Karilla kuume sahaili edes takaisin muutaman viikon ajan, häntä kolotti joka paikasta, olo oli etova ja vetämätön ja haut ja maut katosivat tyystin.

Koronaoireiden vakavuus saattaa riippua veriryhmästä. Videolla professori kertoo, mihin tutkimustulos perustuu:

Tilanteen vakavuus selvisi vasta sairaalassa

Ensimmäisellä terveyskeskuskäynnillä mitään vikaa ei löytynyt ja hän palasi kotiin. Hänen olotilansa heitteli kahden viikon ajan hyvästä huonoon, kunnes 27. maaliskuuta tuli seinä vastaan ja hän suuntasi uudelleen päivystykseen.

– Alkuun koronakokemus tuntui helpolta enkä ottanut sitä kovin vakavasti. Pientä kuumetta, pahaa oloa joka meni aina pois ja paranin aina muutaman päivän välein. Vasta sen jatkuessa ja pitkittyessä rupesi tuntumaan epätoivoiselta, Kari kertoo tuntemuksistaan MTV:lle.

– Hengitysvaikeuksien ilmaannuttua päätettiin lähteä sairaalan päivystykseen ja oikeastaan vasta siellä selvisi jutun koko vakavuus. Vallankin, kun tultiin kertomaan, että minulla oli koronaviruksen lisäksi keuhkokuume molemmissa keuhkoissa ja että minut lähetettäisiin toiseen ja tehokkaampaan sairaalaan hoitoon, mielessä käväisivät jo kaikkein pahimmatkin vaihtoehdot, hän jatkaa.

Kompikaatiot pitivät sairaalassa kuukauden

Kari oli niin huonossa kunnossa, että hän vietti ensimmäisen yönsä teho-osastolla. Hän ei kuitenkaan tarvinnut hengityskonetta, joten hänet siirrettiin tavalliselle osastolle, jossa hän vietti lopulta kokonaisen kuukauden.

Aluksi Karin keuhkokuumetta alettiin hoitaa todella voimakkailla lääkkeillä.

– Mömmöt olivat sen verran tujuja, että näin seinillä perhosia ja kaappien nupit tanssivat piirileikkiä. Mutta hoito alkoi tehota.

Lue myös: Koronakuolemat kääntyneet laskuun Italiassa ja Britanniassa – myös Espanjassa raportoitua vähemmän kuolemia

Ensimmäiset pari viikkoa Karin sairaala-ajasta hoidettiin keuhkokuumetta ja virusta, ja sen jälkeen niistä aiheutuneita komplikaatioita. Kävi nimittäin ilmi, että hänelle oli muodostunut keuhkoihin veritulppa. Veritulppaa alettiin hoitaa hepariinipistoksilla, mutta siitä seurasikin uusia ongelmia: hematooma eli verenpurkauma olkapäälle.

– Kaikkein tuskallisin vaihe oli minusta hematooma, joka aiheutti niin kovan kivun etten pystynyt oikein nukkumaan enkä valvomaan, Kari kertoo.

Hepariinihoito piti keskeyttää ja verenpurkaumaa sulateltiin niin, että veri laskeutui hänen olkapäältään ihon alla kylkiä pitkin kainaloon ja takapuoleen asti ulottuvaksi mustelmaksi.

– Se oli kokonaisuuden kannalta kaikkein vaarattomin vaihe, mutta niin kivulias etten ole eläissäni moista kokenut.

Eivät komplikaatiot päättyneet siihenkään, vaan seuraavaksi hänellä todettiin anemia.

Kävelyä on harjoiteltava päivittäin

Lopulta, kuukauden sairaalassa olon jälkeen, Kari pääsi lähtemään takaisin kotiinsa Katalonian Vilafrancaan. Aluksi hän oli niin heikossa kunnossa, että joutui opettelemaan hengittämisenkin uudelleen.

Nyt hän on ollut kotona viikon, ja olo on kohentunut melko hyväksi. Jopa niin hyväksi, että kääntäjänä työskentelevä mies voi tehdä jo töitä kotona omaan tahtiinsa.

– Hematooma on edelleen kipeä, mutta kipu ei ole mitään alkuperäiseen verrattuna. Neljän viikon pötköttely on vienyt jalkojen lihakset heikoiksi ja kävelyä ja portaiden nousua on harjoitettava päivittäin. Hengitys kulkee, mutta keuhkot ovat selvästi arat, hän kertoo.

Lue myös: Seitsemän viikon piina ohi! Espanjalaiset saavat taas ulkoilla – mutta ehtoja silti riittää

Kukaan ei ole osannut kertoa hänelle, kuinka pitkään hän tulee olemaan toipilaana.

– Mitään muuta tietoa toipilasajasta ei ole kuin että se on luultavasti "pitkä". Näin sanoivat lääkärit sairaalasta lähtiessäni. Pystyn kuitenkin elämään normaalia elämää, tosin rytmi on hyvin verkkainen, Kari sanoo.

"Olin eräänlainen koekaniini"

Vuodesta 2003 lähtien Kari on asunut osittain Suomessa ja osittain Kataloniassa. Hän on tehnyt koko ajan etänä töitä Suomeen, joten hän ei ole maksanut lainkaan veroja Kataloniaan.

Hän kiitteleekin nyt vuolaasti katalonialaista terveydenhoitojärjestelmä CatSalutea.

– Lääkärien ja hoitajien toiminnasta minulla on pelkkää hyvää sanottavaa. He kuuntelivat, kysyivät tuon tuostakin vointia ja jos tuli vähänkin epäilyksiä, heti tehtiin kokeita ja kuvauksia (röntgen ja TT) ja asia otettiin vakavasti, hän kertoo.

– Myöhemmin kuulin, että olin ollut eräänlainen koekaniini, sillä muilla oli ilmennyt samanlaisia komplikaatioita vähän myöhemmin ja heitä hoidettiin sitten sen kaavan mukaan, mikä oli minun kanssani opittu.

Lue myös: Ihmisperäinen ja turvallinen: Lupaavasta vasta-aineesta toivotaan apua koronataudin ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi

"Talouden jumalan alttarille ei tulisi turhaan uhrata ihmishenkiä"

Suomessa ollaan parhaillaankin pohtimassa koronavirukseen liittyvien rajoituksien höllentämistä ja poistamista asteittain. Kari huomauttaa, ettei hän ole mikään asiantuntija, mutta hänellä on silti oma mielipiteensä siitä, miten asian kanssa pitäisi toimia.

– Minä en lähtisi Ruotsin malliin hankkimaan laumasuojaa sitä kautta, että suuri osa kansasta pannaan sairastamaan. Se kuulostaa aika kylmän laskennalliselta ja bisnesvetoiselta keinolta, jossa ei välitetä niistä tuhansista vainajista, jotka ehkä muuten voitaisiin välttää, hän sanoo.

– Jokaisen tilastonumeron takana on kuitenkin ihminen, joka olisi halunnut jatkaa elämäänsä toisten tavoin. Talous on tietenkin tärkeä, mutta senkään jumalan alttarille ei tulisi turhaan uhrata ihmishenkiä.

Kehottaa välttämään tartuntaa kaikin keinoin

Kari oli onnekas, kuten myös hänen lounastoverinsa, sillä kaikki heistä pysyivät hengissä. Kari mukaan 12 henkilön seurueesta hänen lisäkseen kolme oli sairaalassa keuhkokuumeen vuoksi ja yksi sai aivokalvontulehduksen. Osalla oli kuumetta ja yleistä pahaa oloa, ja kolmella ei ollut mitään oireita.

Hän lähettää suomalaisille sellaisia terveisiä, että virustartuntaa kannattaa välttää kaikin tavoin ja odottaa, että tautiin löytyy suojaava rokote.

– Aiemmin ajattelin, että tämä virus on ehkä jokin kausiflunssa, jos kohta kenties pikkuisen tavallista ärhäkämpi. Enää en ole sitä mieltä. Tauti voi olla tosi rankka. Tappoaikeissa se iski minuunkin.

– Kuten minunkin tapauksessani, tartunta voi tulla salakavalasti tuttujen ja näennäisen terveiden ihmisten seurassa. Ehkä pahinta koronaviruksessa on sen arvaamattomuus. Se voi mennä lähes oireitta tai se voi tuoda monenlaisia yllättäviä tauteja ja olla lopulta myös tappava.