Espanjan Teneriffalla sijaitseva Costa Adeje Palace -hotelli elää tällä hetkellä poikkeustilaa varmistetun koronavirustartunnan takia. Hotellin porttien takana eristettynä elää myös suomalaispariskunta Peter Furu ja Lena Smeds-Furu, jotka pitävät MTV Uutisten pyynnöstä arjestaan päiväkirjaa.
Hotellin asukkaat saavat oleskella hotellin alueella vapaasti. Hotellin alueelta ei sen sijaan saa poistua. Aluetta ympäröivien aitojen portit on teljetty ketjuin.
Tältä tuntuu elää koronavirusepidemian keskellä:
11. päivä, 6.3.
– Karanteenimme päättyi eilen klo 20.30 pitkän odottelun jälkeen. Molempien testit olivat negatiiviset ja ehdimme yölennolle. Olemme juuri laskeutuneet Helsinki-Vantaalle. Kiva olla Suomessa!
10. päivä, 5.3.
– Tunnelma hotellissa melko rauhallinen. Useimmat ovat saaneet selville päivämäärän paluulennolleen ja hyväksyneet kohtalonsa. Meidät testattiin eilen illalla. Tänään iltapäivällä saamme tulokset. Jos hyvin menee, pääsemme pois tänään.
– Meillä on 36 tuntia aikaa poistua maasta virustestin tehtyämme, olettaen, että emme ole saaneet tartuntaa. Muutoin testi on uusittava.
9. päivä, 4.3.
– Saamamme tiedon mukaan meidät pitäisi testata nyt iltapäivällä, jotta pääsisimme kotimatkalle huomenna.
– Ennen testiä tänne pitäisi tulla varmistus Suomen suurlähetystöstä Madridista. Odottelu jatkuu, tosin hieman jännittävämmissä merkeissä. Espanjassa rattaat eivät pyöri nopeasti. Saa nähdä miten meidän käy.
8. päivä, 3.3.
– Uusi käänne. Olimme äsken yhteydessä Suomen suurlähetystöön, josta ilmoitettiin, että voisimme päästä lähtemään aikaisemmin.
– Nyt olemme varanneet liput torstain 5.3 iltalennolle ja lähettäneet varmistuksen Suurlähetystöön. Lupasivat yrittää järjestää meille virustestauksen mahdollisimman nopeasti. Nähtäväksi jää miten käy 😷
7. päivä, 2.3.
Koronakaranteenia on takana pian kokonainen viikko.
– Nyt täältä lähtee iso ryhmä englantilaisia. Pohjoiselle portille saapui juuri kuusi bussia. Kuulin, että Jet2-lentoyhtiö lennättää asiakkaansa kotiin. Joutuvat kuitenkin karanteeniin kotimaassaan. Ovat allekirjoittaneet jonkinlaisen sopimuksen.
– Milloinhan meitä muita tullaan hakemaan? Päivät kuluvat entisen kaavan mukaan.
6. päivä, 1.3.
– Eilen tuli ilmi uusi tartuntatapaus. Ambulanssi haki omassa huoneessaan karanteenissa olleen italiaismiehen. Mahtaakohan vaikuttaa meihin mitenkään.
– Kaikki hotellin baarit ovat olleet suljettuina koko karanteenin ajan. Illallisella eilen saimme kuulla live-musiikkia, ja aulan baarissa oli tiskijukka. Useimmat tällä hyvin rauhallisin mielin.
– Sää on tänään aurinkoinen. Päivä kuluu samoissa merkeissä, kun aikaisemmin. Vähän aurinkoa, vähän liikuntaa ja ruokailua.
5. päivä, 29.2.
– Tälle päivälle olisi ollut paluulento, emmekä vieläkään varmuudella tiedä, kauanko joudumme viipymään. Olemme löytäneet uuden harrastuksen, rappusissa kävelyn. Asumme ylimmässä kerroksessa.
– Täällä näkee yhä enemmän ihmisiä aamulenkillä. Matkaa allasalueen ympäri kertyy noin 400 askelta.
4. päivä, 28.2.
– Terveisiä karanteenista. Maisemat samat. Vähän itkua ja hieman turhautuneisuutta havaittavissa, mutta suurin osa asukkaista rauhallisin mielin. Tänään respassa näkyi matkalaukkuja, joten jotkut pääsevät lähtemään.
– Kuulin tosin eräältä ruotsalaiselta että karanteeni jatkuisi jossain muualla.
– Emme vieläkään ole saaneet mitään tietoa karanteenin pituudesta täältä.
– Yritämme kerran päivässä käydä kuntoilemassa.
3. päivä, 27.2.
– Tilanne on muuttunut aika normaaliksi. Ruokailu toimii, ja olemme juuri menossa aamupalalle. Altaassa vielä hiekkaa Kaliman jäljiltä.
– Äsken tuli ilmoitus, että nyt saa liikkua vapaasti hotellissa. Hieman myöhässä, koko päivän ihmiset ovat olleet allasalueella.
2. päivä, 26.2.
– Aikainen herätys kello 3.00. Kuumepartio iski. Mittasivat kuumeen, jakoivat mittareita ja hengityssuojaimia. Myöhemmin saimme myös kumikäsineet.
– Maittava aamiainen tuotiin ovelle. Kuiva sämpylä ja pari keksiä.
1. päivä, 25.2.
– Aamulla kun nousimme ja meinasimme lähteä lenkille, oli työnnetty lappu oven alle, että hotelli on eristyksissä eikä saa poistua huoneesta.
– Yritimme soittaa respaan ja kysyä asiasta, mutta emme saaneet yhteyttä. Sitten vähän ajan päästä soitettiin takaisin, että voi käydä aamupalalla. Se on ainoa, mitä on kuultu.
