Norjassa ikänsä asunut suomalainen Melisa Salkicevic vieraili Suomessa työmatkalla ja katsomassa sairasta isoäitiään. Paperien piti Melisan mukaan puoltaa lentokentältä kotiin pääsyä, mutta matka veikin karanteenihotelliin.
Tämä on niin älytön homma. En tiedä mistä aloittaa.
Näin toteaa Norjassa elämänsä asunut suomalainen Melisa, joka viettää tällä hetkellä päivänsä Norjalaisessa karanteenihotellissa Oslon lähettyvillä.
Riittää, vakuuttivat viranomaiset
Karanteeniin Melisa ei suinkaan suunnitellut päätyvänsä. Koska Norjan maahantulosäännökset ovat koronan vuoksi todella tiukat, otti Melissa asioista selvää.
Ennen Suomeen lähtöään hän soitti paikalliseen koronapuhelimeen, josta kerrottiin, että asiallisten paperian kanssa ongelmia ei pitäisi ilmetä.
Ennen Norjaan paluuta Melisa vielä luki puhelimessa viranomaisille työnantajansa laatiman paperin rivi riviltä ja kysyi, riittääkö tämä? Vastaus oli selkeä: riittää.
– Lentokentällä annoin passini ja paperit. Poliisi ehti juuri ja juuri vilkaista paperia ennen kuin otti passin käteensä. Hän kysyi kansalaisuuttani ja sitä, olenko nähnyt perhettäni Suomessa? Sanoin, että "toki, katso ihmeessä paperini", Melisa kertoo.
Papereita ei kuitenkaan juuri vilkuiltu, mutta koska Melisa oli ollut Suomessa pääsiäisen aikaan ja nähnyt perhettään, todettiin reissun olleen hupimatka. Työnantajan todistus kurssituksesta ei kiinnostanut.
Katso myös: Kaverukset Ella ja Ville jäivät pakkokaranteeniin viime keväänä koronan iskiessä. Näin he kuvailivat aikaa hostellissa. Juttu jatkuu videon jälkeen...
6:32
"Kuin vanki olisi ollut"
Passintarkastuksen jälkeen tie vei koronatestiin, josta poliisit saattoivat bussiin, joka puolestaan kiihdytti karanteenihotelliin.
Koranatestin oton yhteydessä vartija saattoi jopa vessaan.
– Halusivat kai varmistaa, etten vahingossakaan lähde menemään. Kuin vanki olisi ollut.
Karanteenihotellin tiskillä odotti seuraava ikävä yllätys. Pakollisen hotellin palveluista piti maksaa pyöreät 500 euroa.
– En uskalla edes ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos sitä ei olisi ollut. Onneksi oli. Se oli vain pakko maksaa.
"Kukaan ei kertonut"
Tie lentokoneesta karanteenihotelliin vei pari tuntia. Kokonaisuutta leimasi tiedon puute. Sitä kun ei tahtonut irrota edes kysyttäessä. Kyse ei myöskään ollut kielimuurista, sillä Melisa puhuu sujuvaa norjaa.
Jo koronatestituloksia odotellessa Melisa hoksasi, että liki kaikki paikalla olevat ovat suomalaisia. Samassa koneessa olleita norjalaisia ei testeihin Melisan mukaan viety.
– Kukaan ei kertonut, minne joudumme. Vartijoiden kanssa haimme laukut saatuamme negatiiviset koronatestitulokset. Bussiin mennessä kysyin, mihin hotelliin olemme menossa. Vastausta ei kuulunut. Kuljettaja lopulta kertoi, kun tarpeeksi tivasin.
Lue myös: Suomalainen Essi osti 2500 dollarilla "vapaudu vankilasta"-kortin ja pakeni Melbournesta: Tällainen on paikka, jonka kautta ihmiset pääsevät suurkaupungin karanteenikurimuksesta
Karanteenissa niin sanottu asiakaspalvelukokemus on ollut heikolla tolalla.
– Ajattelin, että tässä on tapahtunut joku virhe. Meille sanottiin, että hotellilla on poliiseja. Päätin, että puhun heille, kyllä asiat selviävät. Kun saavuin hotelliin, niin kävi ilmi, ettei täällä mitään poliiseja ole.
Sen sijaan paikalla on Oslon kaupungin virkailija, jonka kanssa voi keskustella ongelmistaan.
– Hankin vielä lisää papereita. Vein ne virkailijalle ja, miten sen sanoisi, hän nauroi ja vitsaili. Tuntui siltä, ettei hän edes kuunnellut. Oli lähinnä kyllästynyt siihen, että ihmiset yrittävät pois karanteenista.
– Hän sanoi suoraan, että en pääse täältä mihinkään. "Täällä on lääkäreitä ja juristeja, luuletko sinä pääseväsi pois?", Melisa kertoo virkailijan todenneen.
Tiukat maahantuloehdot
Norja tiukensi maaliskuun lopussa entisestään maahansaapumisvaatimuksiaan.
Käytännössä kaikkien norjalaisten tai Norjassa asuvien, jotka ovat vierailleet ulkomailla niin sanotusti tarpeettomasta syystä, pitää viettää koko karanteeniaika hotellissa.
Välttämätön työmatka on yksi Norjan hallituksen käyttämä esimerkki hyväksytystä syystä matkustaa ja saapua maahan ilman hotellikaranteenia.
Työntekijän oma sana ei kuitenkaan riitä, vaan työnantajan pitää todistaa matkan välttämättömyys.
– Työnantajani on yrittänyt auttaa, mutta tähän ei auta mikään, koska papereita ei katsota, eikä lähetetä eteenpäin.
Katso myös: Perheenäiti Dina Rissanen kertoo videolla painajaismaisesta reissusta takaisin Suomeen. Rissasen perhe jäi Samoalle jumiin koronan alussa. Juttu jatkuu videon jälkeen...
5:32
Melisan työnantaja on suomalainen yritys, jolla on toimintaa myös Norjassa. Melisa lähti suorittamaan pakollista työkurssia Suomeen, mutta ajankohdan suhteen oli joustoa.
– Sain itse päättää, lähdenkö Suomeen vai en. Kysyin, miten pitää toimia, että vältän hotellin. En olisi lähtenyt jos olisin tiennyt, että näin käy.
Myös Melisan hankkimassa lääkärintodistuksessa puolletaan kotikaranteenia. Pelkkä suositus ilman paperissa todettua diagnoosia ei kuitenkaan viranomaisille kelpaa.
"Vähän höperö olo"
Melisa ei ole yksin moitteidensa kanssa. Norjalaisia karanteenihotelleja on kritisoitu myös kotimaassaan. Huomiota on kiinnitetty muun muassa turvattomuuteen ja siihen, että papereita ei väitetysti tarkisteta.
Itse karanteenihotellille Melisa antaa sekä risuja että ruusuja. Ruoka kiikutetaan ovelle kolme kertaa vuorokaudessa, tosin joinakin kertoina Melisa on joutunut soittelemaan eväiden perään.
– Nyt on jo useamman kerran unohdettu tuoda ruokaa ja tänään aamulla tuotiin ainoastaan paljasta juustoa ja pala kurkkua. Kun ruokaa saa, se on yleensä hyvää, mutta aina sitä ei välttämättä saa.
– En ole henkilökunnalle mitenkään vihainen. He tekevät töitä parhaansa mukaan. Huoneessa on sänky, kaksi tuolia ja pieni pöytä. Kyllä tämä minulle riittää.
Ulkoilla saa kaksi tuntia päivässä, mutta alueeksi on rajattu parkkipaikka.
– Silloin pitäisi kirjoittaa itsensä listalle ja vartija vahtii ulkoilua. Itse en ole käynyt ulkoilemassa, koska vahtiminen ahdistaa. En saa siitä mitään iloa irti.
Karanteenihotellissa pitää viettää vähintään seitsemän päivää, jonka jälkeen voi päästä ulos, jos saa koronatestistä negatiivisen tuloksen.
– Kävelen päivän mittaan edestakaisin aika paljon. Huoneessa on onneksi ikkuna ja sitä olen avannut. Tuleehan tässä vähän höperö olo odotellessa.