Toinen maailmansota oli ihmiskunnan historian tuhoisin sota, mutta siihen liittyy kuitenkin myös vähemmän tunnettuja ja hupaisiakin kuriositeetteja. Niitä on koottu Niclas Hermanssonin ja Peter Rybergin tuoreeseen Karhu sotilaana – ja muita tuntemattomia tosiasioita toisesta maailmansodasta -teokseen.
Moni tapauksista liittyi eläimiin. Kirja nimeen asti on nostettu korpraali Wojtekin tarina.
Keväällä 1942 liittoutuneiden puolella sotaan osallistunut puolalaisten joukko kohtasi Iranissa nuoren pojan, joka oli ottanut lemmikikseen orvon syyriankarhunpennun.
Neuvostoliiton vankileireiltä kootut puolalaissotilaat ostivat pojalta karhun, josta tuli pian "Andersin armeijana" tunnetun joukon maskotti.
Puolalaiset painiskelivat karhun kanssa ja jakoivat sille herkkujaan: muun muassa hunajaa, olutta ja tupakkaa. Tupakat Wojtek tosin söi, ei polttanut. Ryhmä joutui taisteluihin kahta vuotta myöhemmin, kun heidät lähetettiin Pohjois-Afrikasta Italiaan, Monte Cassinon taisteluun.
Ylennys korpraaliksi
Laivamatkalla Italiaan Wojtek myös liittyi armeijaan virallisesti: sääntöjen mukaan se piti kirjata joukko-osastoon. Niinpä karhusta tuli 22. tykistön huoltokomppanian korpraali.
Wojtek sai puolalaisilta aseveljiltään paljon herkkuja.
Wojtek ei kantanut asetta, mutta osallistui taisteluihin. Italiassa se soti Natsi-Saksan armeijaa vastaan ainakin kantamalla ammuslaatikoita tykkipattereihin, mistä se suoriutui moitteetta.
Sodan päätyttyä sotaveteraani Wojtek vietiin Edinburghin eläintarhaan, jossa se kuoli vuonna 1963. Monet karhun aseveljistä vierailivat sen luona eläintarha-aikoina.
Karhu myös jatkosodassa
Myös Suomen armeijassa oli jatkosodan aikana karhu: Mesikkä-nimen saanut naaraskarhu. Sekin oli orvoksi jäänyt pentu, jonka kenraalimajuri Erkki Raappana otti suojatikseen keväällä 1944.
Raappana kesytti Mesikän ja se oppi vartioimaan komentopaikkaa "eikä sinne ollut kenelläkään asiaa ennen kuin kenraalin lähetti kävi antamassa karhun nähden luvan", kirjassa todetaan.
Kun Raappanan johtaman Korpidivisioonan lähdön aika Karjalasta tuli syksyllä, päätettiin Mesikkä vieroittaa, jotta se ehtisi sopeutua villielämään ennen talvea. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan se palasi useiden yritysten jälkeen aina "omiensa" luo komentopaikalle. Lopulta kontio matkasi kenraali Raappanan auton kyydissä Suomen puolelle.
Mesikkä-karhu aamupesulla Novinka-järvessä Karjalassa kesällä 1944.
Kasarmille Mesikkä ei kuitenkaan päätynyt, vaan Korkeasaaren eläintarhaan.
Poro sukellusveneessä
Brittisukellusveneen mukana puolestaan kulki poro. Sotimaan siitä ei ollut, mutta se kulki HMS Trident -sukellusveneen mukana aina Murmanskista Britanniaan.
Murmanskissa paikallisen sataman amiraali lahjoitti poron aluksen kapteenille, joka ei hennonnut kieltäytyä lahjasta. Oikeastaan lahja oli tarkoitettu vietäväksi kapteenin vaimolle. Lahjan mukana aluksen miehistö sai tynnyrillisen jäkälää.
Porolla kesti hetken tottua elämään vedenpinnan alla, mutta pian se oli sinut uuden elinympäristönsä kanssa. Sen ruokahalu oli suuri, joten jäkälätynnyrin sisältö loppui nopeasti. Ratkaisuksi tähän löydettiin laimennettu maitotiiviste, josta tuli eläimen pääasiallista ruokaa. Ongelmia porosta koitui enää pistävän hajun muodossa.
Poro vietti sukellusveneen matkassa kuusi viikkoa. Tuona aikana vene myös osallistui taisteluihin. Kun sukellusvene viimein rantautui satamaan Britanniassa, oli miehistöllä vaikeuksia saada se matkan aikana lihonut poro ulos sukellusveneestä. Lopulta Polyannaksi ristitty eläin saatiin ulos.
Loppuelämänsä se vietti eläintarhassa Lontoossa.
Sukellusveneen päällikkö Geoffrey Sladen ja Polyannaksi nimetty poro.
Lähde: Karhu sotilaana – ja muita tuntemattomia tosiasioita toisesta maailmansodasta (Atena Kustannus, suom. Anu Koivunen).