Kouluampuminen pysäytti Jokelasta selviytyneen Alviina Alametsän: "Päällimmäisenä määrätön suru"

– Päällimmäisenä oli määrätön suru siitä, mitä lapset, nuoret ja perheet kokevat siellä. Se on hirvittävän rankkaa myös opettajille, jotka ovat olleet läsnä tilanteessa. Toivotan paljon voimaa kaikille, joita tämä koskettaa, sanoo Alametsä.

Vantaan traagiset tapahtumat nostivat Alametsälle mieleen myös hänen omat traumansa. 

– Surun tunteet tulivat mieleen. On aivan hirvittävää tuon ikäisille joutua oman luokkatoverinsa hautajaisiin. Kenenkään ei pitäisi koskaan noin nuorena joutua kokemaan sellaista. 

– Ajattelin sitä surua, jota itsekin koin Jokelassa. Olin itse hieman vanhempi, itse en ollut tapahtuneen aikana 12-vuotias. He ovat nuorempia ja se tässä tuntuu sydäntä särkevältä, sanoo Alametsä.

Kaksi tuntia luokassa piilossa

Jokelassa Alametsä joutui pelkäämän henkensä edestä, vaikka hän ei kohdannut ampujaa kasvotusten. 

Ampuja pyrki sisään lukittuun luokkaan, hakkasi luokan ovea ja huusi tappavansa kaikki, jos ovea ei avattaisi. Ampuja jatkoi kuitenkin seuraavaan kohteeseen. 

Luokassa Alametsä luokkakavereineen joutui odottamaan kaksi tuntia poliisin karhuryhmän tuloa.

– Se oli traumaattinen kokemus ja vielä pahempi kokemus niille, jotka ovat olleet keskellä ampumista. Meitä kohti siellä toki yritettiin ampua, mutta kukaan meidän luokastamme ei kuollut. 

– Yritimme olla herättämättä huomioita ja olla pitämättä ääntä. Emme tienneet, että oliko siellä ampuja vielä paikalla vai ei, kertoo Alametsä.

Traumaattisesta kokemuksesta hyvään elämään

Traumaattisesta kokemuksestaan huolimatta Alametsä kertoo toipuneensa tapahtuneesta, vaikka se veikin huomattavan paljon aikaa. 

– Toipuminen oli vuosien asia, ei mitenkään välitöntä. Koin masennusta, traumaoireita ja ahdistusta aika pitkään, kuten koki myös moni luokkakaverini. 

– Haluan sanoa, että tällaisista tilanteista, vaikka ne ovatkin hirvittäviä, on mahdollista rakentaa vielä onnellista elämää ja päästä eteenpäin. Se ottaa aikansa ja vaatii kaikkien aikuisten tukea, sanoo Alametsä.

Alametsä toivoo, että kauhistuttavan kouluampumisen kokeneilla koululaisilla olisi apua saatavana enemmän ja nopeammin kuin hänellä. Hän kokee, ettei itse saanut riittävästi tukea heti Jokelan kouluampumisen jälkeen.

– En syytä tästä niitä ammattilaisia, jotka silloin olivat töissä, koska ei silloin tiedetty, miten tällaisiin tilanteisiin reagoidaan. Jokelan kouluampuminen oli suurempi kouluampuminen Suomessa ja varmasti aikuiset ovat olleet yhtä surullisia, peloissaan ja ahdistuneita kuten lapsetkin. 

– Toivon, että nykypäivänä kaikille nuorille olisi tukea tarjolla aivan välittömästi ja juuri niin paljon kuin he sitä tarvitsevat. Ja myös ihan psykoterapiajaksoja, sanoo Alametsä.

Apua mielenterveyden ongelmiin pitäisi saada helpommin

Alametsä kuitenkin sanoo, että liian usein on yhä niin, että lapset ja nuoret joutuvat hakemaan apua ja tukea aktiivisesti. Tukea tulisi antaa myös vanhemmille ja lasten lähellä oleville aikuisille, jotta toipuminen olisi helpompaa. 

Alviina Alametsä on kertonut, ettei ole katkera Jokelassa ampuneelle ja ihmisiä surmanneelle, vaikka hän päätyi tekemään järkyttävän teon. Aluksi Alametsä tunsi kuitenkin vihaa ja pelkoa. 

– Monelle traumaattisen tilanteen käsittelyssä on selvittää, miksi niin kävi. Itse aloin selvittää tätä asiaa ja kuulin kouluampujan vanhemmilta, että hän oli yrittänyt saada apua, mutta ei ollut saanut sitä. Mielenterveyden apua hakiessa lääkäri oli sanonut, että poika ei ole riittävän vakava tapaus psykoterapiaan tai intensiiviseen apuun. 

– Ajattelin, että tällaista ei pitäisi koskaan tapahtua. Ja toivon, että me voisimme muuttaa näitä asioita ja tarjota sitä apua kaikille ja ehkä sitä kautta estää näitä tragedioita, sanoo Alametsä.