Hannoa kiusattiin yläkoulussa, jonka vuoksi hän joutui lopulta keskeyttämään opinnot. Nyt lukiossa opiskeleva nuori mies kertoi MTV Uutisille tarinansa ja toivoo muutosta koulujen tapaan käsitellä kiusaamista.
Hanno oli alakoulussa tavallinen, tunnollisesti koulua käyvä nuori poika.
Yläkouluun siirryttäessä hän haki kahteen erityispainotteeseen kouluun ja pääsi molempiin. Hanno valitsi kouluksi sen, johon suuri osa ala-asteen luokkalaisista ei mennyt.
– Siellä ilmeni kiusaamista ja seiskaluokalla alkoi tulla poissaoloja, hän kertoo.
Tilannetta pyrittiin selvittämään koulukuraattorien avulla sekä myös rehtorin kertaluontoisella puuttumisella.
Kiusaaminen kuitenkin vain paheni.
Kiusaaminen oli henkistä väkivaltaa
Kahdeksannella luokalla Hanno oli reilut puolet koulupäivistä poissa, suurelta osin kevään ajalta.
Kiusaaminen oli henkisesti raastavaa. Hanno on sulkenut muistojaan aiheeseen liittyen pois, mutta kiusaamistilanteet liittyivät muun muassa ulkonäköön ja kiinnostuksen kohteisiin. Pahaa fyysistä kiusaamista nuori mies ei muista.
Kouluun lähteminen oli erityisen haastavaa. Sen sijaan paikalle päästyä olo helpotti, mutta vain hetkellisesti.
– Oli jännitys, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Koko ajan sai olla varuillaan.
Hän muistaa valvoneensa lukuisia öitä, sillä kouluun meneminen pelotti. Lopulta Hanno ei pystynyt lähtemään kouluun pitkään aikaan.
– Tuntui sitten siltä, että porukka alkoi kysyä luokassa, että miksi et ollut eilen, tai koko viime viikolla tai viime kuussa koulussa, hän muistelee.
– Se ilmeni ahdistuksena, hirveä taakka selän päällä.
Hannon mieleen on jäänyt kahdeksannen luokan syksyllä tapahtunut tilanne, jossa opettaja oli mahdollisesti aistinut, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Opettaja pyysi nuorta jäämään luokkaan tunnin jälkeen.
– Opettaja kysyi että onko kaikki ok ja kiusataanko sinua täällä. Siinä kohtaa hajosin täysin ja aloin itkemään.
Tämä oli ainoa suora puuttuminen opettajalta kahden vuoden aikana.
Koulun vaihto ei auttanut
Yhdeksännellä luokalla Hanno vaihtoi koulua ja pääsi pienluokalle. Nuoren miehen mukaan kaikki oli yleisesti hyvin: luokka oli mukava ja opettaja hyvä.
– Siinä oli jäänyt kuitenkin sen verran pahat ikään kuin arvet, että ei saanut käytyä koulua normaalisti.
Poissaoloja alkoi kertyä uudelleen. Lopulta keväällä Hanno ei käynyt enää kertaakaan koulussa.
Vuotta myöhemmin hän suoritti peruskoulun loppuun Tuuve-hankkeen kautta verkossa. Hän kokee oppimisympäristön olleen hyvin järjestetty. Opinnot suoritettiin etänä käytännössä täysin itsenäisesti.
– Sain siitä normaalin päättötodistuksen ja pääsin sillä lukioon.
Kissa kuunteli murheita
Hanno on kiitollinen vanhemmiltaan saamasta tuesta.
– He koettivat saada hommaa koko ajan eteenpäin, että pääsisin puhumaan psykologille tai psykiatrille.
Hanno kävi puhumassa tilanteesta lähes koko seitsemännen ja kahdeksannen luokan ajan. Koulussa olo ahdisti niin paljon, että hän oli kuraattorin luona usein ennen oppituntien alkua tai kesken tuntien.
– Silloin tuntui siltä että se oli vain ajanhukkaa ja menen sinne, koska täytyy.
Nyt Hanno toteaa, että ei osannut ottaa keskusteluapua täysin vastaan ja sanoa asioista suoraan.
Vanhempien lisäksi myös lähisukulaiset tukivat nuorta tilanteessa. Yllättäväksi tueksi nousi myös “aivan vauvalta tuntunut” kaksi vuotta nuorempi pikkusisko, mitä Hanno ei tajunnut vielä yläkoulun aikana.
– On todella siistiä, että oma pikkusisko pystyi ymmärtämään tilanteen.
Ihmisten lisäksi myös kissa on kuunnellut Hannon murheita.
– Sille selitin asioita rankan päivän jälkeen.
Yläasteen aikana Hanno sai pidettyä yhteyden liikuntaan käymällä isänsä kanssa aamujäillä. Hän lopetti jääkiekon yläasteen alkuaikoina joukkueessa tapahtuneiden muutosten vuoksi.
– Jos hallit aukeavat syksyllä, niin jatkamme jäillä käymistä.
Myös nuoren muissa harrastuksissa vaihtuivat opettajat, joten yläkoulun alkuaikoina tapahtui jo samaan aikaan paljon muutoksia ennen kiusaamistilanteita.
"Yhden henkilön harteilla on niin paljon asioita”
Hanno ei epäröi hetkeäkään kysyttäessä olisiko hän kaivannut opettajilta lisää toimia.
– Ehdottomasti.
Hän ei usko olevansa ainoa, joka on kokenut vastaavanlaisia tilanteita.
– Yhden henkilön harteilla on niin paljon asioita, joita pitää kestää.
Hanno haluaa itse muistuttaa, että ihmiset kokevat tilanteet eri tavalla ja jotkut voivat pitää asiaa vain vitsinä, kuin toiselle kyseessä on kiusaaminen. Hän on yrittänyt ajatella jälkikäteen, että voisi ehkä osata suhtautua vastaaviin tilanteisiin itse nykyään eri tavalla.
– Kuitenkin kun tuodaan ilmi, että toinen kokee asian kiusaamisena, niin se pitäisi loppua.
Uusia ystäviä videopelin kautta
Vaikka koulun vaihto yhdeksännelle luokalle ei tuntunut aluksi auttavan, hän pitää kyseistä tilannetta ja vuotta 2019 käännekohtana elämässään.
Samoihin aikoihin tapahtui myös toinen käännekohta, sillä Hanno löysi Overwatch-videopelistä vanhan jääkiekkokaverinsa.
– Vanhaan superhyvään kaveriin pääsin muutaman vuoden yhteyden katkeamisen jälkeen tutustumaan paremmin.
Kaksikko rakensi e-urheilujoukkueen, jonka kautta löytyi lisää samoista aiheista kiinnostuneita ihmisiä.
Hanno muistuttaakin vanhempia, että lapsen tärkeimmät ystävät voivat löytyä netistä, kuten myös hänellä.
– Netistä voi löytää elämänsä tärkeimpiä kavereita. Se on hieno juttu.
Lukiossa otetaan huomioon
Nyt Hanno opiskelee Steiner-lukiossa. Nuori mies kertoo saaneensa lähiaikoina enemmän iloa asioista.
Koulussa ei ole ilmennyt häiritsemistä ja luokkalaisten kanssa on tullut juteltua myös oppimisympäristön ulkopuolella.
Etäopiskelun vuoksi motivaatio koulua kohtaan on hieman laskenut, mutta valoa tunnelin päässä on näkyvissä.
– Nyt kun pääsee viimeisen jakson tekemään lähiopetuksessa, niin se lisää motivaatiota.
Hän muistaa vajaa vuosi sitten jännittäneensä ensimmäisiä koulupäiviä menneisyytensä vuoksi ja pelänneen ulkopuolelle jäämistä.
Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä jo ensimmäisten päivien jälkeen eräs luokkalainen tuli juttelemaan hänelle.
– Se oli erikoinen fiilis hyvällä tavalla: nyt minut otetaan huomioon ja pääsin alusta alkaen tutustumaan porukkaan.