Koulukiusatun tokaluokkalaisen sanat pysäyttivät Joosen: "Isä, et pysty auttamaan tässä"

Vaasalaisen Joose Salomäen, 29, poika on aloittamassa perjantaina peruskoulun toisen luokan. Yleensä lapsista on jännittävää palata takaisin kouluun, mutta Joosen poikaa toinen luokka pelottaa. Poikaa on nimitäin koulukiusattu koko ensimmäisen kouluvuoden ajan.

Sunnuntai-iltana pelko kuohui yli nukkumaan mennessä.

– Poika oli levoton. Hyvin nopeasti aistin, että nyt on jokin pielessä, Joose muistelee puhelimitse jälkikäteen isän ja pojan välistä herkkää tilannetta.

Hän osasi arvata, että todennäköisimmin levottomuuden taustalla oli kouluun paluu kesäloman jälkeen.

– Menin pojan viereen, niin aika nopeasti se pato sitten aukesi, Joose kertoo.

Nyyhkyttävä poika aloitti kertoen, ettei halua mennä takaisin kouluun. Päällimmäisenä oli pelko siitä, kiusattaisiinko häntä taas. Myös paine omasta osaamisesta ja oppimisesta jännitti.

– Hätä ja pelko oli vahvasti läsnä pienen pojan ajatuksissa siinä.

Pysäyttävintä Jooselle isänä oli tunnin kestäneessä keskustelussa herännyt tunne, ettei oma poika enää luottanut vanhemman kykyyn ratkaista tilannetta kuin tilannetta.

– On kauheaa näin isänä huomata, kun sen ikäinen lapsi kuitenkin näkee omat vanhemmat vielä sellaisina supersankareina. Se oli ensimmäinen kerta, kun poikani sanoi, että: "Isä, et pysty auttamaan tässä." Se on vanhemmalle kauhea herätys, Joose kertoo.

Lue myös: Alakoululaiset Jimi, Thomas ja Eliel kertovat, millaista koulukiusaaminen on: "Hirveän vihaisia kommentteja – ujot eivät uskalla someen liittyä"

Kiusaamista jo esikoulussa

Joosella on yksi poika. Poika asuu Joosen ex-kumppanin luona vuoroviikkoperiaatteella. Äidin luona asuu myös vuotta nuorempi sisko.

Kiusaaminen alkoi jo esikoulussa eri kiusaajien toimesta. Kiusaamistausta tuotiin ilmi jo ensimmäiselle luokalle siirtymisen yhteydessä järjestetyssä ykkösluokkalaisten terveystarkastuksessa.

Ykkösluokalla koulukiusaamiseen on liittynyt niin fyysistä kuin henkistäkin kiusaa.

– Välillä se voi olla sellaista, että poika on koulun kentällä katsomassa jalkapalloa. Sitten siihen tulee kolme poikaa, jotka tönäisevät hankeen ja alkavat potkia, Joose kuvailee erilaisia kiusaamistilanteita.

Hänestä pahinta on se, että kiusaaminen meni ensimmäisen kouluvuoden aikana aika rajusti fyysiseksi.

– Ei ole sellaista viikkoa, etteikö poika olisi tullut melkein itkien kotiin. Välillä se on ihan päivittäistä, Joose kertoo.

Lue myös: "Musertavan häpeällisiä kokemuksia" – asiantuntija kertoo, miten auttaa kiusattua tai yksinäistä lasta

Vanhemmat ovat yrittäneet rauhoittaa tilannetta

Joose teki pojan äidin kanssa viime keväänä päätöksen, jolla he yrittivät rauhoittaa lapsen koulunkäyntiä.

– Kiusaamista tapahtui erityisesti kouluajan ja iltapäiväkerhon välisenä aikana, Joose kertoo.

Hänen mukaansa Vaasassa iltapäiväkerhon järjestäjänä toimii koulun ulkopuolinen taho. Kerho kuitenkin järjestetään koulun tiloissa. Koulupäivän päättymisen ja iltapäiväkerhon alkamisen välillä on noin vartin mittainen siirtymäaika.

– Siinä välissä tapahtui aina jotain, Joose kertoo.

Ikäväksi tilanteen teki se, että koulu antoi vanhemmille ymmärtää, ettei siirtymäajan tapahtumat olleet koulun vastuulla. Iltapäiväkerholta taas todettiin, ettei se ole heidänkään aikana tapahtunutta, eikä kukaan ohjaaja ollut todistamassa kiusaustilanteita.

– Sitä palloa heiteltiin suuntaan ja toiseen, Joose toteaa.

Vaikka iltapäiväkerholla olisi ollut enemmän halua puuttua kiusaamiseen, ei järjestävän tahon eväät Joosen mukaan oikein riittäneet siihen.

Niinpä poika lopetti iltapäiväkerhossa käymisen. Loppukevään hän kävi koulun jälkeen lähellä sijaitsevalla äidin työpaikalla tekemässä läksyjä.

Lue myös: Mitä tehdä, jos lasta kiusataan päiväkodissa? Eskariopet vastaavat

Omat luokkatoverit kiusaajina

Pojan kiusaajat ovat pääsääntöisesti omia luokkatovereita. Mukana on kuitenkin myös passiivisia sivustakatsojia.

Tilanteeseen on koitettu puuttua, mutta Joosen mielestä ei tarpeeksi tehokkaasti.

– Olemme olleet jokusen kertaa yhteydessä opettajaan.

Esimerkiksi useiden Wilma-viestien välityksellä on pyritty kertomaan, mitä on tapahtunut milloinkin. Vanhemmat ovat pyrkineet viesteillä tuomaan luokanopettajan tietoon, mitä on tapahtunut, jotta tilanteita voitaisiin käsitellä. Wilma on oppilaitosten työ- ja viestintäjärjestelmä.

MTV Uutiset on nähnyt kyseisiä Wilma-viestejä.

– Siellä on sitten keskusteltu luokan kanssa, että ei saa kiusata ja on ilmoitettu vanhemmille tilanteesta. Nämä tällaiset voin laskea yhden käden sormilla, Joose kertoo.

Nyt hän jälkikäteen pohtii, olisiko kiusaamisen vakavuutta pitänyt tuoda vielä aktiivisemmin koululle tietoon.

– Nuorina vanhempina sitä haluaisi uskoa, että koulumaailma olisi muuttunut paremmaksi omasta nuoruudesta ja siellä puututtaisiin koulukiusaamiseen matalalla kynnyksellä, hän pohtii.

Joosesta pojan ensimmäisenä kouluvuonna kiusaamisen loppumisen eteen tehtiin hädin tuskin mitään. Yksittäistä opettajaa hän ei kuitenkaan syytä.

– Jokainen tietää, että opettajilla on nykyisin aika suppeasti keinoja puuttua ja resurssit ovat rajalliset.

Lopullinen vastuu kiusaamisen kitkemisessä on oppilaiden kotona. Joose onkin ehtinyt useaan otteeseen myös miettiä kolikon toista puolta. Olisiko oma poika voinut provosoida tilanteissa jotenkin?

– Kun se on näin jatkuvaa, niin jossain vaiheessa ei enää jää epäselväksi, että mistä on todellisuudessa kyse, Joose summaa.

Kolmikantakeskustelut, joissa oppilas, huoltaja ja opettaja kohtaavat, ovat jääneet lähinnä Wilma-viestittelyn tasolle.

Joose ei ole halunnut itse kontaktoida suoraan kiusaajien vanhempia.

– Se ei tunnu oikealta reitiltä, vaikka onkin mielessä käynyt. Entä jos se tekeekin enemmän vain vahinkoa, että väijytät heidät koulun pihassa ja sanot, että: "Hei sun lapsi kiusaa mun lasta." Tuskin olisi kovin hedelmällinen keskustelu, hän huomauttaa.

Lue myös: Tällaisiin ongelmiin koululaiset törmäävät sosiaalisessa mediassa

Koulunvaihto epävarmaa

Joose kertoo, että häntä itseäkin kiusattiin aikoinaan koulussa.

– Se oli silloin fyysisempää. Sitä sai ja sitten antoi takaisin. Jos koulu puuttuikin siihen, niin aika kovalla kädellä, Joose kertoo.

Hän arvioi, että kiusaaminen on mennyt aiempaa raaempaan suuntaan. Nykyisin se ei myöskään rajoitu enää kouluun, vaan sitä tapahtuu myös esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Kieltämättä kauhulla odotan, että jos tätä ei saada kuriin parin vuoden aikana, niin sitten ollaan ongelmissa, Joose pohtii.

Pojan koulunvaihtoa on myös yritetty edistää keväästä asti. Kiusaamisen lopettamisen lisäksi koulunvaihto olisi äidin muuton takia käytännön ja arjen pyörittämisen kannalta parempi vaihtoehto.

Poika pääsi keväällä ensimmäiselle varasijalle samaan peruskouluun, jossa pikkusiskon on määrä nyt aloittaa ensimmäinen luokka, mutta paikasta ei ole kuulunut mitään. 

Lue myös: Näin tunnetaidot vaikuttavat ryhmähenkeen luokassa – psykologi: "Lapset, joilla on hyvät tunnetaidot, eivät koe tarvetta kiusata"

Nollatoleranssi kiusaamiselle

Joose ja pojan äiti aikovat kirjoittaa vielä ennen koulujen alkamista rehtorille, opettajalle ja koulukuraattorille viestin, jossa haluavat tehdä selväksi, että kiusaamiselle on nollatoleranssi.

– Meistä tuntuu, ettei koulu ole tehnyt tarpeeksi. On varmasti paljon asioita, mitä emme näe, mutta on koulun tehtävä turvata pojalle turvallinen koulussa käyminen, Joose kertoo.

He ovat valmiita tekemään lastensuojelu- ja rikosilmoituksen, jos meno jatkuu samanlaisena kuin ensimmäisenä vuonna.

– Tietysti toivomme, ettei niin tarvitsisi tehdä, Joose toteaa.

Luonnollisesti häntä mietityttää onko rikosilmoitus liian raju teko. Toisaalta hän muistelee, että viime keväänä kiusaajat olivat uhanneet tuoda kouluun jotain terävää ja sillä lyödä poikaa.

– Yritin ottaa senkin ripauksella suolaa, mutta kyseessä on 1.–2. luokkalaisia ja koulun toimi on se, että pyydetään poikia lopettamaan. Onko se todella seuraava askel, että pitää tehdä rikosilmoitus? Joose pohtii tilannetta.

Lue myös: Kouluväkivalta on lisääntynyt: "Resurssit eivät riitä"

Kiusaaminen on vaikuttanut jo poikaan

Hän näkee jo nyt kiusaamisen vaikutukset pojassa. Epävarmuus ja itsekriittisyys osaamisen suhteen on pahentunut ja tämän mielessä pyörii ajatukset siitä, mitä muut ajattelevat hänestä.

–  Kun itse kantaa omia koulukiusaamisen jättämiä arpia, niin sitä toivoo, ettei oma poika joutuisi kohtaamaan samaa, Joose toteaa.  

Joose kuvailee poikaansa äärimmäisen sanavalmiiksi ja kunnolliseksi nuoreksi mieheksi, jolla on paljon erilaisia mielenkiinnon kohteita.

– Hän pystyy sanoittamaan hyvinkin vaikeita tunteita hyvin kypsällä tavalla. Se voi aiheuttaakin ehkä ongelmia sitten, kun muut eivät vielä osaa samalla tavalla sanoittaa, hän pohtii.

Joose jakoi tuntemuksiaan äskettäin viestipalvelu X:ssä. Ajatukset tavoittivat laajasti suomalaisia. Hän onkin saanut monenlaisia viestejä ja pääasiassa kannustavia sellaisia.

– Useat ovat halunneet kertoa omista kokemuksistaan ja miten ne on ratkaistu omalla kohdalla, hän kertoo.

Lue myös: Kahdeksan vuoden kiusaaminen ajoi kaksostytöt ahdinkoon – edes ilmoitukset AVI:iin eivät ole tehonneet

Painava viesti vanhemmille

Joosesta koulukiusaamisen kitkeminen on vaikeaa sen takia, ettei resursseja ole tarpeeksi.

– Luokkakoot ovat liian isoja, opettajilta on viety paljon keinoja puuttumiseen, hän pohtii.

Hän arvioi, että samalla, kun keinot puuttua ovat pehmentyneet, niin kiusaaminen on pahentunut.

–  Lisäksi voi jo huomata, että noinkin nuorilla lapsilla alkaa näkyä jo yhteiskuntamme meininki. Halutaan valtaa, näkyvyyttä ja suosiota kiusaamisen kautta. Sellaiseen toimintaan ei auta enää, että opettaja pitää luokalle puhuttelun. En tarkoita kuitenkaan sitä, että palattaisiin 60-luvulle ja annetaan karttakepillä sormille, Joose pohtii.

Kouluilla ja vanhemmilla pitäisi olla halua puuttua kiusaamiseen. Joosella onkin painava viesti jokaisen koululaisen vanhemmalle.

– Kuunnelkaa omia lapsianne, mitä he kertovat ja mitä siellä koulussa tapahtuu. Tentatkaa, että miten he itse toimivat, jos he näkevät, että kiusaamista tapahtuu. Ovatko he kiusaamisen mahdollistajia ja sivustaseuraajia? Joose ehdottaa.

Hän muistuttaa, että monesti kiusatuille saattaa jäädä päällimmäisenä mieleen se, että kivana pidetty luokkakaveri tai ihastus nauroi muiden mukana, kun kiusaaja nöyryytti.

– Kyllä passiivinen sivustakatsoja on tietyllä tavalla kiusaaja ihan kuin ne muutkin, Joose toteaa. 

Lue myös: Koulukiusaaminen on liian laimea sana – rikosilmoitus kannattaa tehdä matalalla kynnyksellä

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!