Koulukiusaaminen on kuin kidutusta, joka jättää pahimmillaan elinikäiset arvet. Siksi niin vanhempien, opettajien kuin lapsienkin olisi puututtava vakavaan ilmiöön.
Videolla ohjeistetaan kiusaamiseen puuttumiseen.
Noin yksi kymmenestä lapsesta ja nuoresta tulee kiusatuksi, kertoo Mielenterveysseura. Yläkoululaiset kertovat syrjivästä kiusaamisesta (24 prosenttia) hieman useammin kuin ala-asteikäiset (19 prosenttia), siteeraa Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorisotyön päällikkö Jenni Helenius Kouluterveyskyselyä.
Kiusaamisessa on usein kyse vallankäytöstä lasten välisissä suhteissa: joku ottaa ohjat ja laittaa toisen toimimaan haluamallaan tavalla esimerkiksi omaa asemaansa pönkittääkseen. Kyse on ryhmäilmiöstä, jossa joku saa sen kaikista kurjimman rooliin.
– Kiusaaminen on toistuvaa ja tahallista toisen vahingoittamista, kyse ei ole tasavertaisesta nahistelusta, muistuttaa Helenius.
Kiusaaminen on kuin kidutusta
Kiusaaminen aiheuttaa häpeää kiusatulle itselleen. Kuvituskuva.
Kiusaaminen aiheuttaa syvät haavat, jotka eivät välttämättä umpeudu koskaan. Koulukiusaamisessa on kyse suuresta henkilökohtaisesta tragediasta: lapsesta voi tuntua siltä, että joku ominaisuus itsessä on niin huono, ettei kukaan puolusta.
– Kiusaamiseen liittyy yksin jättämisen, vähättelyn ja nolaamisen kokemuksia. Myös fyysistä väkivaltaa. Tutkimusten mukaan kiusaaminen voi jättää aivoihin jäljet aivan kuten fyysinen kipukin, Helenius sanoo.
Lisäksi kiusaaminen kohdistuu helposti jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin ja syventää ongelmia. Koulukiusaamisesta seuraa usein koulumenestyksen heikentymistä, masennusta ja ahdistusta.
Kiusaamisella on kauaskantoisia seurauksia. Kuvituskuva.
Kaikki lähtee vanhemmista
Miten kiusaamista voisi sitten ehkäistä? Kaikki lähtee kasvatuksesta – niin kiusaajien kuin kiusattujen.
Helenius muistuttaa, että vanhempien tulisi opettaa lapsilleen kaverisuhdeasioita, kuten muiden ystävällistä kohtelemista.
Vanhemmat voisivat pohtia lastensa kanssa jo päiväkoti-iässä, miten muiden käyttäytyminen vaikuttaa itseen, ja miksi esimerkiksi toista ei saa lyödä, vaikka hän ärsyttäisi.
– Lasta pitäisi rohkaista pyytämään aikuiselta apua, jos häntä kohdellaan huonosti, Helenius neuvoo.
Empatiaa voi opettaa
Myös myötäelämisen taitoa on tärkeä opetella.
Helenius suosittelee haastamaan päiväkoti-ikäisen seuraavaan ajatusleikkiin: miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos kaveri veisi ämpärin kädestä tai sanoisi, että ei kutsu sinua syntymäpäiville, koska et tottele häntä kotileikissä?
Isomman lapsen kanssa voi jutella siitä, miltä tuntuvat toisten väheksyvät ilmeet tai se, jos kukaan ei puhuisi sinulle. Tai toisaalta, miltä se tuntuisi, jos joku vähemmän tuttu koulukaveri moikkailisi ystävällisesti. Kumman tunteen haluat antaa koulukavereillesi?
Lapsen kanssa voi harjoitella empatiataitoja. Kuvituskuva.
Yhteiset mutta yksilölliset säännöt
Vanhemmat eivät voi olla alati läsnä lapsensa elämässä. Koulupäivien aikaan vastuu kiusaamiseen ehkäisemisestä siirtyy kasvatusalan ammattilaisille. Helenius peräänkuuluttaa koulua sopimaan yhtenäisiä sääntöjä, joilla koulukiusaamiseen puututaan.
–Jokainen kiusaamistilanne on yksilöllinen. Se vaatii herkkyyden kuunnella kaikkia osapuolia.
Harvoin kiusaaja on nimittäin yksiselitteisesti paha. Kiusaamisen taustalla voi olla itsensä korostamisen lisäksi omaa aitoa pahaa oloa, jota hän purkaa kiusaamalla.
Joka tapauksessa kiusaaminen voi aiheuttaa aikuisikään asti vaikuttavia traumoja.
Loukkaava käyttäytyminen pitää saada loppumaan.
– Keskustelu täytyy viedä loppuun asti. Se voi olla iso projekti opetustyön keskellä, mutta on hyvin oleellista kiusaamistilanteen ratkaisemisen kannalta. Usein oppilashuoltoa tarvitaan opettajien tueksi kiusaamistilanteiden selvittämisessä, sanoo Helenius.
Erilaisuus on rikkaus
Opetusmetodeilla voi ehkäistä kiusaamista.
Puuttumisen lisäksi myös kiusaamisen ehkäiseminen on tärkeää. Koska kiusaaminen on ryhmäilmiö, opettajien ja kouluyhteisön olisi tärkeä panostaa turvallisten ryhmien rakentamiseen ja ylläpitämiseen.
Helenius suosittelee opettajia tekemään oppilaiden kanssa pieniä, hauskoja vuorovaikutusharjoituksia, pienissä ryhmissä ja koko luokan kesken.
– Yhdessä puuhaillessa ja paremmin tutustuessa tulee usein myönteinen kokemus toisista oppilaista ja empatiataidot kasvavat. Aikuisen innostus, mukanaolo ja palaute näiden tehtävien yhteydessä on tärkeää. Luokassa olisi myös tärkeä puhua koulukiusaamisen lisäksi siitä, ettei ketään jätetä yksin, ja että erilaisuus on rikkaus.
Myönteistä ilmapiiriä kouluun voi luoda myös oppilaiden ideoita toteuttamalla. Oppilaat voivat esimerkiksi keksiä välitunneille leikkejä, pelejä, liikuntaa tai muita kaikkia ryhmän jäseniä osallistavia aktiviteetteja. Yläkoulun tukioppilaat voivat ryhmäyttää luokkia ja alakoulun kummioppilaat auttaa ekaluokkalaisia luistinten nauhojen sitomisessa, vinkkaa Helenius.
Ketään ei pitäisi jättää yksin. Kuvituskuva.
Kiusaamiseen puuttuminen on tiimityötä
Koulukiusaamisen ja yksinäisyyden ehkäiseminen vaatii tiukkaa tiimityötä niin rehtorilta, opettajilta kuin oppilashuollolta.
Jos esimerkiksi yhdellä luokalla huomataan olevan yksinäinen oppilas ja toisella toinen, voivat opettajat yrittää tutustuttaa näitä kahta toisiinsa. Yksi kaveri on enemmän kuin ei yhtään. On joku, joka puolustaa omaa persoonaa, edes näennäisesti.
– Moni kiusatuksi joutunut on kertonut siitä olleen apua, että toinen oppilas tulee kiusaamistilanteessa tueksi, vaikka seisomaan viereen. Tai sanoo edes jälkeenpäin, että minusta tuo ei ollut reilua. On pahinta, jos kukaan ei reagoi mitenkään, Helenius muistuttaa.
Tämän vuoksi lapsille pitäisi muistuttaa olevan tärkeää, että kiusaamistilanteessa joku puuttuisi asiaan tilanteesta opettajalle kertomalla, vaikka ei itse kokisi turvalliseksi mennä väliin.
Lapsi ei välttämättä kerro kokemastaan kiusaamisesta. Kuvituskuva.
Kiusattu voi kokea kiusaamisesta häpeää
Kiusattu ei välttämättä itse uskalla kertoa kokemuksistaan, sillä yksinäisyys tai kiusatuksi joutuminen voi tuntua häpeälliseltä.
LUE MYÖS: Joka toinen nuori joutuu kohtaamaan netissä – kiusaaminen yleinen ongelma nettipelimaailmassa
Lapsi saattaa ajatella, että kiusatuksi joutuminen on hänen vikansa. Helenius toivoo tämän tabun purkamista.
–Pitäisi rohkaista kiusaamistilanteissa osallisina olleita kertomaan omista tunteistaan.
Tämän vuoksi aikuisen – opettajan tai vanhemman – sekä oppilaan välinen luottamussuhde on ensiarvoisen tärkeää. Kun toiseen luottaa, hänelle uskaltaa kertoa myös syvälle sattuvista asioista. Vasta kiusaamisen tultua ilmi siihen voi puuttua.
Vanhemmilta vaaditaan malttia
Kun alkaa koulukiusaamista perkaava keskustelu, vanhemmat tulevat jälleen kuvioihin.
–Vanhemmilla pitäisi olla malttia tarkastella asiaa kaikkien kiusaamistilanteessa mukana olleiden lasten näkökulmasta, Helenius muistuttaa.
Puolueettomuus voi olla hankalaa, oli oma lapsi sitten uhrin tai syytetyn penkillä.
– Kiusatun vanhemmat voivat tuntea sekä lapsensa että itsensä tulleen loukatuksi.
Ja vaikka kiusaamisessa mukana olleen lapsen vanhempi kokisi oman lapsen joutuneen syntipukiksi, tulisi vuorovaikutus kouluun säilyttää.
Lapsen pitää voida luottaa aikuiseen vaikeissa asioissa. Kuvituskuva.
Avun hakeminen ei ole noloa
Jos asia ei koulussa ratkea, voi apua hakea esimerkiksi perheneuvolasta. Myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttaviin, Lasten ja nuorten puhelimeen sekä Vanhempainpuhelimeen soitetaan usein kiusaamiseen liittyvissä huolissa, Helenius kertoo.
– Avun hakeminen ei ole noloa. On hyvä, että vanhempi hakee itselleen tukea, jotta pystyy itse auttamaan lastaan vaikeassa tilanteessa.