Samuli Samuelsson on kiihdyttänyt kahden vuoden tauolta miesten pikajuoksun piikkipaikalle Suomessa. Syksyn 2018 akillesleikkauksesta toipunut Samuelsson kohensi viime kesänä 100 metrin ennätyksensä aikaan 10,28 ja juoksi talvella hallissa uransa viisi nopeinta 60 metrin starttia.
Samuelssonin ja kuntoutusvaiheessa valmennusvastuun ottaneen Mikael Ylöstalon kehitystyö on silti vasta kiihdytysvaiheessa.
– Vuosi sitten keväällä keskityin harjoittelussa aika puhtaasti siihen, että löydän vanhat nopeudet. Tekniikkapuolen kehityskohteina olivat lantion asento ja juoksun kiihdytysvaihe, Samuelsson muistelee.
LUE MYÖS: Krista Tervolta vaikuttava leiskautus – moukari kaarsi lähes 72 metriä
Kesän ennätysjuoksu niiltä pohjilta tuli yllätyksenä, sillä kaksikko rakentaa juoksusuoritusta lähdöstä kohti maalia. Jokainen vaihe on aina perusta seuraavalle ja kehitystyö on vasta puolimatkassa, kiihdytyksen loppuvaiheen ja maksimivauhdin taitekohdassa.
– Kiihdytyspuoli oli vahvasti esillä myös syksyllä ennen hallikautta, koska kiihdytykset alkoivat huonontua viime kesän lopulla. Kiihdytysten laatu alkoi vaihdella, Samuelsson jatkaa.
Hallikaudella kiihdytys toimi jopa yllättävän hyvin.
– Kiihdytysharjoituksia kellotettiin syksyllä paljon, mutta harjoitusajat eivät olleet ihmeellisiä. Mitään kehitystä ei ollut nähtävissä, mutta kisoissa se toimi, Samuelsson paljastaa.
– En odottanut, että se olisi niin hyvässä hapessa.
Valmentajan silmää kirvelee
Kyse on Ylöstalon ajatusmallista, jota Samuelsson on pyrkinyt soveltamaan juoksuun rentouden avulla. Se on valmentajan suunnitelmissa edelleen päällimmäisenä juoksijan kahdesta jäljellä olevasta keskeisestä kehityskohteesta.
Parantamisen varaa löytyy kiihdytyksen loppuvaiheesta, jossa juoksija lähestyy vain muutamia askelia kestävää maksimijuoksun vaihetta.
– Askelta pitää työntää vielä pidemmälle, muttei eteenpäin vaan ylös. Ylös niin korkealle kuin pääsee, Ylöstalo selvittää ja näyttää kädellään ylävartalon maksimivaiheeseen nousevaa kulmaa.
Ylöstalon mukaan kyse on silmällä vaikeasti havaittavasta asiasta, mutta se on edellytys juoksun onnistuneelle jälkipuoliskolle.
– Ero ei välttämättä näy kovin hyvin ulospäin paitsi minulle, koska tiedän, mitä siinä haluan. Ja välillä se jo onnistuu, Ylöstalo jatkaa.
Askeleeseen lisämittaa
Korkealle nouseva kiihdytys nostaa samalla Samuelssonin juoksun viimeiseen tärkeään rakennusvaiheeseen.
– Lopussa on kyse siitä, miten nopeasti jalkaa saa eteen uudestaan, Ylöstalo avaa toista kehityskohdetta.
Rytmin pitää olla vähintään 4,8 hertsiä.
– Ja mieluummin vielä lähempänä viittä hertsiä. Siihen sitten pidempi juoksuaskel. Sillä yhtälöllä vauhti kasvaa, Ylöstalo jatkaa.
Samuelssonin askeleeseen pitää siis saada pituutta frekvenssin kärsimättä. Samalla juoksijan pitää varoa, ettei askelkontakti veny vartalon etupuolelle, mikä pilaa juoksun "pompotteluksi".
Tämän vaiheen työt ovat vasta alussa.
– Askelpituutta on pyritty kehittämään talven aikana, mutta se on pitkä projekti ja etsimme edelleen parhaita tapoja parantaa sitä, Ylöstalo kertoo.
– Vielä ei ole todennettu, miten se lähtee toimimaan. Jää nähtäväksi.
LUE MYÖS: Annimari Korte ei ole selvinnyt harjoituskaudesta täysin ilman vammoja – "Ei varmaan kerkeä kisakauden aikana paranemaan"
Toukokuun alussa 4,5 vuoden optikon opinnot valmiiksi saattanut Samuelsson, 25, avaa kilpailukauden kesäkuussa. Aikaa ja paikkaa hän ei vielä tiedä, mutta tavoite on kirkas ilman silmälasejakin.
– Haluan 100 metrin Suomen ennätyksen, Samuelsson ilmoittaa.
Suomen ennätys on Tommi Hartosen 23. kesäkuuta 20 vuotta täyttävä 10,21. Se odottaa Samuelssonia seitsemän sekunnin sadasosan päässä.