Saako sota-aikana nauraa? Kriisipsykologi kertoo, miksi saa ja pitääkin: "Ilo ja hyvät asiat eivät poistu mihinkään"

Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan on nostanut pintaan voimakkaita tunteita. Alun tyrmistyksen ja epäuskon jälkeen mieliin on voinut vyöryä esimerkiksi pelkoa, ahdistusta, lamaannusta, raivoa – ja syyllisyyttä.

Syyllisyyttä voi aiheuttaa omien vaikeiden tunteiden vertaaminen ukrainalaisten hätään, mutta myös synkkyyden hetkellinen unohtaminen ja ilon kokeminen. Saako elämästä nauttia edelleen, vaikka Euroopassa soditaan? Onko sopivaa nauraa, kun samaan aikaan viattomia ihmisiä kuolee?

Syyllisyyden tunteminen iloisista tunteista kriisiaikana on kriisipsykologi ja psykologian tohtori Eija Palosaaren mukaan yllättävän tavallista. Hän kuitenkin muistuttaa, etteivät yhden ihmisen tunteet ole toiselta pois. Maailmaan mahtuu samanaikaisesti monia erilaisia kokemuksia.

– Ilo ja hyvät asiat eivät poistu mihinkään, vaikka meillä on surua ja dramatiikkaa elämän näyttämöllä. Kumpikaan ei ole ainut totuus, vaan ne ovat molemmat olemassa, Palosaari kuvailee.

Hän uskoo, ettei ihmisten olo ole staattisen ahdistunut edes sodan keskellä.

– Ukrainassa kärsivät osaavat myös hakea niitä ilon hetkiä vaikka kuinka pienestä.

Tankkaus hyvää mieltä auttaa jaksamaan

Mukavien asioiden löytäminen vaikeina aikoina rentouttaa ja rauhoittaa. Tankkaus iloa ja hyvää mieltä auttaa jaksamaan. Pienet onnen hetket myös tarttuvat. Esimerkiksi lasten olisi nyt hyvä kuulla vanhempiensa nauravan, Palosaari sanoo.

Lue myös: Huoli sodasta läpäisee yhteiskunnan – vanhemmille tärkeä neuvo: "Pelkäänpä, että kohta nähdään vielä rajumpia sisältöjä"

Arjessa iloa voi löytää vaikkapa pitenevistä päivistä, läheisistä, liikunnasta tai hauskoista elokuvista, sarjoista ja kirjoista. Konfliktia käsittelevien uutisten ja ajankohtaisohjelmien vastapainoksi kannattaakin välillä hakeutua kevyen viihteen pariin.

Toivoa valavaa hyvää voi etsiä myös muistoista ja tulevaisuuden unelmista. Kriisin keskellä ihmisillä on tapana keskittyä vain käsillä olevaan hetkeen, mutta aikaperspektiivin laajentaminen olisi tärkeää mielenterveydelle. Jatkuva pelko ja viha ovat kuluttavia tunteita.

Somessa voi pyöriä rajuakin materiaalia – toimi näin, jos lapsi on nähnyt raa'an videon. Juttu jatkuu videon alla.

Eskapismia ja mustaa huumoria

Ilo ja nauru eivät yksiselitteisesti tarkoita, että ihminen sulkisi silmänsä muiden hädältä.

Eskapismin eli todellisuuspaon puolelle lipsahdetaan vasta, kun alituiseen keskitytään pelkkiin kevyisiin ja hauskoihin aiheisiin eikä seurata sitä, mitä yhteiskunnassa oikeasti tapahtuu. Palosaari ei kuitenkaan tuomitsisi huumoriin pakenevaa henkilöä.

– Mitä jos se ihminen tarvitsee sen, jos hän ei jaksa muuten? On paha mennä sivusta sanomaan, että nyt naurat väärin.

Sota-aikana vitsit voivat muuttua tummanpuhuviksi. Mustan huumorin ja epäkunnioituksen raja on häilyvä. Rankkoja sutkautuksia mielessään veistelevän kannattaakin pohtia vitsinsä sopivuutta kohdeyleisölle hetki ennen sen laukomista.

Mikäli läheisen kepeä asenne tai vitsailu ärsyttää, kannattaa tunteensa osoittaa arvostelun sijaan yksinkertaisesti niin, ettei naura tämän jutuille. Perusteellisemman jälkipuinnin aika on tuonnempana, kun mieli on tyyntynyt.

Hyvään keskittyminen auttaa pitämään pään kylmänä

Tunteiden saa antaa läikkyä ja mielen aaltojen mukana saa elää. Oloaan kannattaa tutkiskella, mutta alun voimakkaiden reaktioiden ei tulisi antaa ohjata toimintaa. Pää tulisi pitää kylmänä, kuten päättäjät ovat neuvoneet.

– Myöhemmässä vaiheessa, kun reaktiot ovat vähän tasoittuneet, on helpompi toimia oman arvomaailmansa ja persoonallisuutensa mukaisesti, Palosaari sanoo.

Esimerkiksi venäläisiin kohdistuvaa vihapuhetta kehittävämpää on lahjoittaa rahaa ukrainalaisia auttaville avustusjärjestöille.

Voimakkaita tunnereaktioita voi lievittää keskittymällä tietoisesti oman elämän turvatekijöihin ja hyvään. Sodankin keskellä on oikeus kokea iloa ilman syyllisyyttä.

Lue myös: Somessa yllytetään nyt boikotoimaan tuotteita, joiden viivakoodi alkaa luvulla 46 – mistä viivakoodin ensimmäiset numerot oikeasti kertovat?

Syyllisyys on tervettä, mutta niin on myös itsemyötätunto

Syyllisyys on terve ja moraaliseen toimintaan ohjaava tunne, jota ei tarvitse kitkeä pois. Persoonallisuus vaikuttaa siihen, kuinka herkkä ihminen on kokemaan syyllisyyttä – alttiita ovat esimerkiksi ylivastuulliset henkilöt.

Palosaaren mukaan Suomessa tehdystä kriisityöstä on opittu, että toisinaan syyllisyys voi toimia myös psyykkisenä suojana.

– Jos kokee syyllisyyttä, on helpompi kokea olevansa toimija, ja jos on toimija, ihminen saattaa tuntea, että hänellä on edes vähän valtaa tapahtumien kulkuun – vaikka negatiivistakin.

Verrattuna täydelliseen lamaannukseen kriisin äärellä väliaikainen syyllisyys on joskus pienempi paha.

Mikäli hyvä mieli aiheuttaa pistoksen sydämessä, kehottaa Palosaari harjoittamaan itsemyötätuntoa. Monen mieli nyt ukrainalaisten hädässä, mutta omiakin tunteitaan saa ja pitää kuunnella lempeydellä.

– Minusta elämään kuuluu ilo, Palosaari toteaa.

Lue myös: Sorrutko sinäkin doomscrollaukseen? Tätä se tarkoittaa

Lue myös: Näytteletkö onnellista menestyäksesi ja julkaiset ärsyttävän siloiteltuja somepäivityksiä? Onnellisuustutkija vastaa, mitkä ovat superpositiivisuuden haitat

Katso video: Neljä "pientä pahan mielen kirjaa" kirjoittanut Lotta Sonninen kertoo, mitä hyötyä valittamisesta voi hänen mielestään olla.