Kristiinan, 27, äidinvaisto pelasti pienen Juuson – maailmaan syntyi vitivalkoinen keskonen, joka oli saanut kohdussa erittäin harvinaisen komplikaation

Äidinvaisto voi parhaimmillaan pelastaa ihmishenkiä. Jos Kristiina Koski, 27, ei olisi luottanut vaistoonsa, pian 3-vuotias Juuso-poika olisi syntynyt kuolleena erittäin harvinaisesta syystä.

8. kuulla raskaana ollut Koski tapasi rapujuhlissa ystävän, jolla oli sama laskettu aika kuin hänellä. Ystävä valitteli, kuinka paljon vauva potkii mahassa, ja kyseli, potkiiko hänelläkin.

– Vastasin, että joo, mutta ei oikeasti potkinut. Olimme juuri neuvolassa saaneet kuulla, että vauva oli kohdussa väärin päin ja arvelin, että hän ei siksi liiku.

Seuraavana päivänä Koski jatkoi hiljaisen mahansa hämmästelyä. Hän yritti piristää vauvaa kohdussa sokerilla ja popsi kourallisen Marianneja. Ei pihaustakaan.

Koski päätti lähteä raskauspäivystykseen, vaikka hänen miehensä Ilkka rauhoitteli, että kaikki on varmasti hyvin.

– Heilutin mahaani parkkipaikalla, kun vietiin esikoista hoitoon, että liiku nyt edes pikkuisen. Kantapää hipaisi hieman mahaa.

Ultraäänen jälkeen tie vei synnytykseen kuukauden etuajassa. 

Suoraan synnyttämään

Päivystyksessä Koskelle kerrottiin lapsen kyllä liikkuvan, mutta kätilön ilme paljasti, ettei kaikki ole kunnossa. Ultraäänen jälkeen tie veikin synnyttämään – kuukauden etuajassa.

– Oli epätodellinen olo, en ollut siihen yhtään valmis ja ihmettelin, ettei tämä ollutkaan turha käynti, Koski jatkaa.

Synnytyssalissa kätilö katsoi näyttöä ja sanoi Koskelle, että näitä on käynyt tässä kolme lyhyen ajan sisään.

– Jotenkin tajusin kysyä, mitä kahdelle muulle on tapahtunut. Kätilö kääntyi näyttöön päin ja sanoi: "Toinen niistä menehtyi, toiselle kävi vähän paremmin". En tiedä, mitä vähän parempi tarkoittaa.

Pojan elämä virtasi takaisin äitiin

Ja kuten monet kätilöt Kosken perheelle sairaalassa sanoivat, heillä oli suojelusenkeli matkassa.

Päivystävälle lääkärille tapaus oli nimittäin tuttu. Hän tiesi, kuinka vakavasta tilanteesta on kyse, vaikkei sitä nähnyt mistään ulospäin: Juuso-vauvan veren punasolut virtasivat istukan kautta takaisin äitiin. 

– Aluksi ajattelimme, että vauva olisi varmaan kuollut, jos oltaisiin tultu viikkoa myöhemmin sairaalaan. Kuitenkin selvisi, että kyse oli tunneista ja mahdollisten aivovaurioiden suhteen jopa minuuteista, Koski kertoo.

Lääketieteellinen termi on fetomaternaalinen vuoto, jota tavataan alle yhdessä tuhannesta raskaudesta. Vielä harvinaisempaa on, että vauva selviää tapauksesta täysin terveenä.

Kuten Koski otsikoi blogissaan, moni hiipuu kohdussa hiljaa pois, kun vuotoa ei huomata.

Juuso vietti lähes jokaisen hetken sairaalassa ensimmäisestä elinkuukaudestaan.

Veri oli laimeaa kuin marjamehua

Koski halusi synnyttää Juuson alateitse, mutta toive osoittautui nopeasti turhaksi, kun ensimmäinen supistus romahdutti pojan sykkeen. Hätäsektio kesti puoli tuntia ja Koski sai nähdä poikansa vilaukselta. Juusolla oli kiire verensiirtoon.

– Vauva oli vitivalkoinen. Kun yritettiin ottaa hemoglobiinia, veri tuli vaikeasti ulos ja oli laimean marjamehun väristä.

Hemoglobiiniksi mitattiin 41, kun terveillä vastasyntyneillä sen pitäisi olla 170–200. Kahdella verensiirrolla Juuson henki saatiin pelastettua, mutta edessä olivat piinaavat viikot keskoskaapissa.

Sinä aikana Kristiina Koski mietti raivoisasti, mistä fetomaternaalinen vuoto oli voinut saada alkunsa.

– Otin yhteyttä sairaalapsykologiinkin, mutta tärkeintä oli, että sain puhuttua siitä muille ystäville. Miehen kanssa oli hyvä yhteys, hän sanoi rauhallisesti, että päivä ja hetki kerrallaan, kun romahdin miettiessäni, mistä tämä sai alkunsa.

Äidinvaisto pelasti pojan. 

Google kertoi vain kohtukuolemista

Vuodon alkamiseksi tarvitaan yleensä jokin törmäys tai kolari, joita Koski ei ollut kokenut. Tähän päivään mennessä Koski ei tiedä, mistä vuoto johtui.

– Kotiin päästyämme sitten uskalsin googletella, vaikkei niin saisi tehdä. Hakutuloksissa tuli lähinnä ohjeita, mihin ottaa yhteyttä kohtukuoleman jälkeen. Niin harvinaista se on, että tuosta selviytyy ilman vammoja.

Pojan saaman happivajeen takia Koski alkoi kuitenkin henkisesti varautua elämään cp-vammaisen lapsen kanssa. Mitä varusteita kotiin tarvitaan? Miksei lapsi jo hymyile, vaikka syntymästä on 10 viikkoa? Nyt tällä nykii nämä raajat, apua?

Lopulta pojan kontrollikäynti neuvolassa nelikuisena rauhoitti mielen.

Mutta Juuson ongelmat eivät jääneet dramaattiseen syntymään.

Ei se ollut maito, joka rohisi

Jo synnytyslaitokselta lähdettäessä Koski kummasteli, miksi pojan nenässä rohisee hengitettässä. Parin kotipäivän jälkeen hän käytti poikaa vuoroin julkisella ja yksityisellä lääkäriasemalla, joissa kummassakin todettiin, että "maito siellä vain rohisee".

Koski perheineen lähti mökille, koska siellä olisi parempi ilma hengittää. Yöstä tuli kuitenkin uneton ja suuntasi jälleen päivystykseen.

Tällä kertaa Koski uskoi, että saisi apua, sillä perhe, jonka lapsi ei ole vielä edes lasketun synnytysajan ikäinen, ei tule turhaan aamuviideltä acutaan.

– En voinut autoakaan ajaa ilman pelkoa, että Juuso tukehtuu takapenkillä yskään. Toivoin että ottaisivat rs-viruksen pikatestin, mutta koin ettei minua otettu yhtään tosissaan. Sitten menin Mehiläiseen sellaisella tarmolla. Olin päättänyt, etten lähde ennen kuin saan apua ja lähetteen lastenosastolle.

Lue myös: Uusi lastensairaala pullistelee vain kuukausien ikäisistä pikkupotilaista – syynä ei ole influenssa, vaan toinen katala virustauti: "Epidemia on nyt pahimmillaan"

"Te olette se Kosken perhe"

Mehiläisen lääkäri totesi jo pojan hoitokansion avattuaan, että "te olette se Kosken perhe". Tieto dramaattisesta synnytyksestä oli kiirinyt ja Juuso sai vihdoin apua. Rs-virus todettiin testillä ja poika jäi osastolle.

– Juuso sai hengitystuen, jonka säädöt oli maksimissa, ja lääkäri harkitsi teho-osastolle siirtymistä. Juuso ei jaksanut syödäkään, ei saanut pidettyä sylissä tai rinnalla vaan koneissa kiinni. Veriarvoja kun mitattiin, niin oli yksikköä vajaa, että pitäisi laittaa pussi verta.

Uusi verikuuri olisi ollut rankkaa koko perheelle, joka oli juuri saanut helpotukseksi tietää, ettei vauva hylji synnytyksen jälkeen annettua verta.

Sairaalassa Juusolla epäiltiin vielä keuhkokuumetta, mutta onneksi turhaan. Kun rs-virus oli viikossa selätetty, oli Juuso viettänyt lähes jokaisen hetken sairaalassa ensimmäisestä elinkuukaudestaan.

Lue myös: Uutta lastensairaalaa piinaava virustauti iski yksinhuoltaja Hennan perheeseen: Joutui jättämään vauvansa viikoksi sairaalaan ja ravasi kuumeisena sairaalan ja kodin väliä – "En tiedä, miten selvisin hengissä"

Jos voin yhdenkin pelastaa, kerron tästä kaikille

Sittemmin Juusosta on kasvanut terve poika. Kristiina Koski halusi purkaa tuntemuksensa blogiin, vaikka oli aiemmin vannonut, ettei kirjoita mitään kliseisiä synnytyskokemuksiaan muiden luettavaksi.

– Jos me ollaan koettu tämä ja selvitty tästä, niin jos voin auttaa muita ja pelastaa yhdenkin vauvan hengen, niin kerron tästä vaikka ihan koko ajan kaikille.

Vaikka tapaus teki heistä ainakin hetkeksi aikaa tunnettuja Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa (Tays), ei Koski oleta, että seuraavien sairauksien takia hän voi vain marssia sisään "vanhoilla meriiteillä".

– Äitinä osaan nyt vaatia, kun tulee tarve.

Juuson pelastaneelle lääkärille Koski ei edes tiennyt, kuinka kiittää, kun kiitettävää oli niin paljon. Tieto sairaalasta lämmitti kuitenkin mieltä.

–  Juuson syntymä on ollut siellä hyvin onnistuneen hoitosuunnitelman esimerkkinä ja lääkäri on saanut siitä kehuja.

– He pelastivat meidän vauvan. Ei voi mitään isompaa tehdä.