Mittavan kilpauransa Ruotsi-ottelun kakkossijaan päättäneellä Kristiina Mäkelällä on nuorille urheilijoille arvokas viesti. Hän määritteli aikuisten sarjaan siirtyessään tavoitteikseen pitkän uran yleisurheilun arvokisoissa ja ymmärsi sen edellyttävän hyvää terveyttä.
Käytännössä se vaati Mäkelältä järjenkäyttöä kolmiloikan kaltaisessa kehoa rankasti koettelevassa lajissa.
– Olen toiminut mieluummin maltilla kuin kiireellä, Mäkelä arvioi Münchenin vuoden 2022 EM-kisojen hopeamitaliin huipentunutta uraansa.
– Minulla ei ollut kiire menestyä. Keskityin siihen, miten asiat tehdään oikein, enkä koskaan urheillut "kaikki nyt tai ei mitään" -ajatuksella. Olen yrittänyt jättää tyhmät loukkaantumiset väliin ja urheilla terveenä.
Mäkelä raapusti loppuvuodesta 2011 paperille urasuunnitelman, jossa hän asetti tärkeimmäksi tavoitteekseen urheilemisen vammoitta. Kilpailutavoitteiksi hän kirjasi Suomen ennätyksen, pitkän arvokisauran ja "ehkä" jopa arvokisamitalin.
Mäkelä voi nyt 31-vuotiaana todeta, että hän on yltänyt tavoitteisiinsa moninkertaisesti. Arvokisamitalin lisäksi hänellä on edelleen voimassa oleva Suomen ennätys 14,64, ja aikuisten arvokisoissa hän on kilpaillut hallikisat mukaan lukien parikymmentä kertaa.
Nuorena psyykkiseen valmennukseen
Arvokisoissa Mäkelä todisti toistuvasti erinomaiset kilpailijanominaisuutensa. Mäkelä kokee, että hänellä on synnynnäisesti hyvä keskittymiskyky, mutta onnistumiset edellyttivät myös päättäväisyyttä ja lopulta järjestelmällistä kehitystyötä arvokisarasituksen hallitsemiseksi.
– Minulle sanottiin nuorena, että olen kova kilpailija, Mäkelä palaa juniorivuosiinsa.
– Minun oli helppo keskittyä kilpailuihin. Tiesin just, mitä pitää tehdä, mutta olin samalla ihan hukassa itseni kanssa. Koin vielä ensimmäisen Suomen mestaruuden jälkeen, että pitäisi olla parempi, tietää enemmän ja tehdä enemmän.
Mäkelä haki apua.
– Menin psyykkiseen valmennukseen ensi kerran varmaan 19-vuotiaana. Ja menin juuri sen takia, kun minulle sanottiin, että olen niin kova kilpailija, mutta tunsin olevani hukassa ja tosi epävarma.
Mäkelää naurattaa se, miten kiperät kilpailutilanteet sytyttivät hänet hurjimpaan yritykseen.
– Ei mene kovassa paikassa pupu pöksyyn, vaan kasvaa taistelusarvet. Tai kasvaa skorpionin piikki. Se rupeaa heilumaan, kun on taistelumoodi päällä, Mäkelä viittaa horoskooppimerkkiinsä.
Vakavoiduttuaan Mäkelä korostaa, että kyse on keskittymisestä. Pitää sulkea hetkellisesti mielestä kaikki ylimääräinen ja kanavoida sekä fyysinen että henkinen energia kilpailusuoritukseen.
Mäkelä loisti silti pitkään vain arvokisojen karsinnoissa, mutta hän paneutui uran parhaassa vaiheessa selvittämään karsinnat mahdollisimman vähäisellä henkisellä ja fyysisellä energialla.
Opetteluun meni tovi ennen Münchenin mitalimenestystä.
Serpentiinimäkeä uran kruunuun
Tähän valmentaja Tuomas Sallisen kanssa työstettyyn arvokisakokonaisuuden hallintaan tiivistyy tavallaan koko Mäkelän urheilu-ura.
– Urheilija toivoo, että ura olisi suora linja menestykseen, mutta oikeasti se on serpentiinimäki, jossa on kaikennäköisiä kommervenkkeja. Urheilu-ura on kokonaisuudessaan oppipolku, joka minun urallani sai kruunun Münchenin EM-finaalissa, Mäkelä kiteyttää kokonaisuuden.
– Sain lopulta itsestäni kaiken irti oikealla hetkellä. Hienoa.
Ruotsi-ottelussa Mäkelä sijoittui toiseksi tuloksella 13,75. Kisan voitti Ruotsin Maja Åskag lukemin 13,79.