Liisa, 41, sai reilu vuosi sitten aivoinfarktin. Pitkä sairasloma ja läheisten puheet erityisherkkyydestä kannustivat häntä tekemään erityisherkkyyttä mittaavan HSP (Higly Sensitive Person) -testin netissä. Testin tulos sai hänet ymmärtämään monia asioita.
Videolla kerrotaan, miten oikeiden sanojen valitseminen voi parantaa elämää.
Testin tehdessään Liisa oli joutunut vuodepotilaaksi ja koki, ettei hänellä ollut voimia mihinkään.
– Sain testistä aika kovat pisteet, jonka seurauksena aloin ymmärtämään sellaisia piirteitä itsessäni, joita olin aina pitänyt vähän outoina. Sen myötä tuntui, että vihdoin palaset loksahtivat paikoilleen ja aloin ymmärtää itseäni paremmin. Asiat, kuten miksi reagoin kuten reagoin, väsyn niin herkästi ja päästän asiat helposti ihon alle, saivat selityksen sen myötä, Liisa kertoo.
– Elämä sen jälkeen on tuntunut loputtomalta löytöretkeltä. Päivittäin tulee tilanteita, joissa ymmärrän että ”aa, tämäkin johtuu siitä”.
Liisa ei halua kertoa kokemuksistaan omalla nimellä. Yksin hän ei kuitenkaan tunteidensa kanssa ole, sillä erityisherkkyys koskettaa eri tavoilla useita suomalaisia. Virallisia lukuja tai diagnoosia ei ole, sillä herkkyyden tunnistaminen perustuu omaan arvioon ja kokemukseen
LUE MYÖS: 7 merkkiä, joista tiedät olevasi erityisherkkä
Suvun piirre
Liisan suvussa on erityisherkkyyttä. Kuvituskuva.
Erityisherkkyys puolestaan on synnynnäinen piirre, joka liittyy erityisen herkästi reagoivaan hermojärjestelmään, jonka vuoksi erilaiset tunne- ja aistiärsykkeet – niin sisäiset kuin ulkoisetkin – koetaan huomattavasti voimakkaampina.
Erityisherkkä havainnoi syvällisemmin sekä ympäröivää että omaa sisäistä maailmaansa.
Liisalla on myös suvussa eritysherkkyyttä. Hän kertoo, että hänen äitinsä ja tätinsä ovat molemmat erityisherkkiä.
– Olin varautunut äidille selittämään, mitä erityisherkkyys tarkoittaa, mutta hän tiesikin jo. Äiti on vielä enemmän introvertti kuin minä, eikä tästä ole koskaan puhuttu. Onhan tästä nyt helpompi puhua ihmisen kanssa, joka tietää mistä puhutaan.
Sattumalta Liisan kotoa löytyy toinenkin, jolla on erityisherkkyyden piirteitä.
– Minulla on myös koira, josta uskon, että sekin on erityisherkkä. Se on koko ajan hirvittävän varautunut, jännittää erilaisia tilanteita, vieraita ihmisiä ja vieraita koiria. Se myös osoittaa hyvin herkästi sen, jos sillä on vain epämukava olo. Se on äärettömän herkkä olento.
"En osannut nimetä tunteita"
Erityisherkkyys rinnastetaan helposti itkuherkkyyteen. Kuvituskuva.
Erityisherkkyys rinnastetaan helposti itkuherkkyyteen. Herkkyys ja itkeminen liittyvät vahvasti toisiinsa, mutta erityisherkkyys on paljon muutakin kuin sitä, että ihminen itkee herkästi. Liisan mielestä parasta erityisherkkyydessä on elämän kokonaisvaltainen tunteminen.
– Aloitin neljä vuotta sitten kolme vuotta kestäneen psykoterapian. Silloin en osannut nimetä ainuttakaan tunnetta sisältäni. Tunteisiin tutustuminen tuntui siltä kuin olisi ollut Liisa Ihmemaassa -matkalla, Liisa kertoo.
Hän nauttii siitä, että tunteet ovat niin voimakkaita, hyvässä ja pahassa.
– Välillä itkeä tirautan, kun telkkarissa on söpö kissanpentu, mutta sitten taas toisaalta voin tuntea voimakasta mielihyvää siitä, että seison metsässä ja näen oravan. Pystyn saamaan vavisuttavan kokemuksen sellaisissa tilanteissa, jotka helposti saattaisivat mennä ei-niin-herkiltä ohi.
Ei aina ymmärrystä
Kaikki eivät ymmärrä erityisherkkyyttä. Kuvituskuva.
Erityisherkällä on myös omat haasteensa. Liisa kokee herkkyyden vahvuutena työssään päiväkodissa, mutta työkavereilta ja pomolta ei aina löydy ymmärrystä.
– Koen, että erityisherkkyys on työelämässä vielä tuntematon käsite ja minunkin kohdallani on välillä ristiriitatilanteita kuitattu sillä, että ”sä olet vain liian herkkä, kyllä jotain pitää sietää".
Liisa kertoo työnsä olevan henkisesti kuluttavaa. Hän kokee, että työpaikalla vaaditaan jatkuvasti jotain.
– On ollut myös tilanteita, joissa näen heti, ettei toinen ihminen ole aito ja että hän on oikeastaan aika inhottava, mutta kukaan muu ei näe sitä. Ja sitten tilanne on vain minun ongelmani, koska kukaan muu ei näe tilannetta kuten minä sen näen, Liisa jatkaa.
– Joskus ihan ihmettelen, miksen voi vaan unohtaa sitä inhottavaa ihmistä ja tehdä työni välittämättä siitä. Mutta en vain pysty, sensorit ovat heti päällä, kun menen työpaikan ovesta sisään ja ensimmäinen ihminen tulee vastaan. Tunnen heti, millä tuulella hän siinä hetkessä on. Sitä ei saa sammutettua.
Muidenkin kuorma kannettavana
Liisa kokee ymmärtävänsä lapsia nykyään paremmin. Kuvituskuva.
Hän toivoo, että välillä olisi nappi, josta voisi painaa sisällä olevan tunnekatalysaattorin pois päältä.
– Sen voi nähdä kuin kaksiteräisenä miekkana: kun on myötätuntoinen ihminen, tulevat ihmiset myös helpommin uskoutumaan. Olen aina ihmetellyt sitä, minkä takia ihan tuntemattomatkin työkaverit, joiden kanssa en ole tekemisissä, saattavat tulla kertomaan elämää suurempia salaisuuksiaan minulle. Välillä sitä kantaa niin paljon muiden ihmisten asioita mukanaan, että on itse todella kuormittuneessa tilassa.
Lasten kanssa tilanne on kuitenkin toinen, ja Liisa kokee ymmärtävänsä myös heitä paremmin nyt, kun ymmärtää mitä erityisherkkyys on. Hänen mukaansa päiväkotiryhmässä on varmasti enemmän kuin yksi erityisherkkä lapsi. Asian tunnistaminen auttaa suhtautumaan tilanteisiin oikealla tavalla.
– Näen hirveän helposti lapsen tunteiden läpi. Vaikka ilmaisu olisikin kiukku, siellä saattaa takana olla surua, häpeää tai turhautumaa. Pääsen ehkä herkemmin kuin muut kiinni siihen taustalla olevaan tunteeseen, ja minulla on myös halua tietää mistä kiukku johtuu. Vaikka tavarat ja rumat sanat lentelisivät, minua vain kiinnostaa siinä kohdassa, että mikä harmittaa, Liisa kertoo.
– Jos joku lapsi sanoo, että lappu kutittaa niskassa, sitä ei ohita vaan sen uskoo heti. Osaa ottaa lapsen puheet todesta, koska on itsekin niin herkkä kaikille epämukavuuksille.
Syömisen ääni ärsyttää
Syömisen äänet ärsyttävät Liisaa. Kuvituskuva.
Erityisherkän ihmisen läheisiltä vaaditaan myös ymmärrystä siitä, ettei erityisherkkä kiusallaan tunne, kuten tuntee. Liisan mies osittain ymmärtää, osittain ei.
– Äänet ärsyttävät minua. En voi esimerkiksi sietää sitä ääntä, kun mieheni syö, ja laitankin telkkarista äänet kaakkoon siinä vaiheessa, kun hän alkaa syömään. Mieheni ymmärtää tämän, vaikka saattaakin kokea sen ärsyttävänä, Liisa kertoo.
– Mieheni on hyvin kovaääninen ja vaativa, ja koen väsyväni parisuhteessani aika paljon. Odotan aina hieman karvat pystyssä hänen tullessaan kotiin, että millä tuulella hän on. Se vaikuttaa jaksamiseeni kotona aika paljon.
LUE MYÖS: Erityisherkkä ihminen kokee kaiken voimakkaammin – ja unohtaa siinä samassa huolehtia itsestään
Vaikka mies ymmärtää mitä erityisherkkyys on, hän ei Liisan mukaan käytännössä pysty sen mukaan toimimaan.
Kontaktit voivat uuvuttaa
Rauha ja hiljaisuus ovat erityisherkälle tärkeitä. Kuvituskuva.
Vapaa-ajalla erityisherkkä kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta. Erityisherkkyys ei tarkoita, etteikö ihminen nauttisi sosiaalisista kontakteista, mutta ne uuvuttavat helposti. Koti maaseudulla ja metsän läheisyys ovat Liisalle tärkeitä.
– Suuret ihmismassat tuntuvat vaikeilta, ja esimerkiksi festareilla on pakko juoda muutama alkoholijuoma, jotta saa sensorit pois toiminnasta. Muuten on ikään kuin jatkuvassa ihmisten energioiden pommituksessa.
Liisa kuvailee, että kun sata ihmistä kävelee ohi ja jokaisesta tuntee millä mielellä hän on liikenteessä, on se ihan hirvittävän kuluttavaa.
– Nautin kuitenkin festareilla ihmisten seurasta. Sen jälkeen kestää vaan aina useampi päivä kasata itsensä. Kaipaan sosiaalisia kontakteja, mutta uuvun niistä. Huomaan kuitenkin jaksavani sellaisia ihmisiä parhaiten, joista kaikki tulee ilman filtteriä ulos ja joiden kanssa ei tarvitse miettiä, että viihtyvätköhän he varmasti minun kanssani. Silloin kun tunnen sen, ei tarvitse käyttää energiaa sen miettimiseen. Vähissä ovatkin ne ystävät, joita jaksaa viikonloppuisin nähdä.
Hän käy päivittäin metsässä kävelyllä.
– Asumme tällä hetkellä maalla ja rauhoitun jo työmatkalla, kun ajan takaisin kotiin. Aina kaupungissakin asuessani olen valinnut asuinalueeni niin, että metsä on lähellä. Minulla on koiria, mutta jo ihan itsenikin takia minun täytyy päästä kerran päivässä metsään, Liisa sanoo.
– Kokonaisuudessaan koen kuitenkin, että elämä olisi aika karua, jos asiat eivät tuntuisi näin voimakkaasti. Koen myös, että erityisherkän on vaikeampi esittää jotain muuta kuin mitä on, ja pidän sitä hyveenä. Ajattelen, että minun kanssani on helppo olla, koska näytän kaiken niin selvästi ulospäin.
Kirjoittaja on osallistunut Helsingin avoimen yliopiston Journalismi ammattina -kurssille, joka järjestettiin yhteistyössä MTV Uutisten ja Mediahub Helsinki Oy:n kanssa. Artikkeli on kurssin lopputyö.