Kuopio Tanssii ja soi -festivaalin 50:s juhlavuosi on avattu tänään juhlakirjan julkaisulla. Kansainvälisyydestä tunnetun festivaalin tapahtumissa on vieraillut lähes kaksi miljoonaa katsojaa ja tuhat esiintyjäryhmää.
Taiteellinen johtaja Jorma Uotinen pitää Kuopion merkitystä erittäin suurena suomalaiselle tanssitaiteelle.
– Festivaalin merkitys on ihan fundamentaalinen, koska se laaja tarjonta on avannut ihmisille mahdollisuuden jäsentää maailmaa tanssin kautta, Uotinen tiivistää.
Kuopio tunnetaan jo muustakin kuin muikkukukosta
Juhlavuoden avaukseksi tänään julkistettiin painotuore kirja festivaalin vuosikymmenistä. Kaikki alkoi siitä, kun teatterinjohtaja Aimo Hiltunen ja orkesterinjohtaja Lauri Siimes löivät luovat päänsä yhteen.
– Aimo Hiltunen kirjoittikin jossain, että Kuopio tunnetaan ainoastaan muikkukukosta, vetelästä savolaisesta mitäänsanomattomuudesta ja Puijon linkkitornista, ja että tarvitaan jotain muutakin, kertoo kirjan kirjoittaja, toimittaja Tiia Lappalainen.
– Siimes ja Hiltunen ymmärsivät sen, että ei kannata enää tehdä uutta teatteri- tai musiikkifestaria ja sitten tanssi löytyi sieltä, molemmat herrat tykkäsivät tanssista ja sitten haluttiin jotain kansainvälistä, joka ei vaadi kielellistä ymmärrystä, Lappalainen jatkaa.
Tavaramerkkinä kansainvälisyys
Kansainvälisyys onkin festivaalin tavaramerkki, jopa siinä määrin, että Lappalaisen mielestä Kuopiossa nähdään kesäisin maailman parasta tanssia.
– Joka kesä hämmästyn uudestaan ja uudestaan.
Lappalainen muistuttaa, että festivaalin merkitys on ollut hyvin tärkeä myös ammattikentän koulutuksessa.
– Siellä on ollut alusta asti kurssitoimintaa. Ammattilaiset tulivat hakemaan sinne oppeja ulkomaisilta oppeja. Siellä näki myös niitä kansainvälisiä tanssiryhmiä, näki, mitä maailmalla tapahtui. Se oli täysin poikkeuksellista Suomessa siihen aikaan.
Turhat ennakkoluulot nurkkaan
Kirjan tekijä kaipaa yleisöltä ennakkoluulottomampaa otetta tanssitaiteeseen.
– Tanssiin taiteenlajina liittyy hirveän vahva ymmärtämisen pakko. Ajatellaan, että nykytanssia pitäisi jotenkin ymmärtää, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Ei sitä tarvitse ymmärtää – sehän on liikettä ja kehon voimaa, Lappalainen sanoo.
– Tanssihan on sellainen taiteenlaji, että sitä voi mennä katsomaan, eikä tarvi ajatella mitään. Voi nauttia, kuunnella. Ihmisten pitäisi uskaltautua menemään katsomaan, Lappalainen arvioi.
– Suuri osa suomalaisesta tanssista on vielä marginaalissa. Siinä on tietysti tekemistä. Mutta kohta saamme Helsinkiin Tanssin talon ja uskon, että se avaa uusia mahdollisuuksia, iloitsee Uotinen.
18. johtajavuosi
Tuleva kesä on Jorma Uotisen viimeinen taiteellisena johtajana. Vuosia ehtii tulla täyteen peräti 18. Toimintaa hänellä ovat ohjanneet nuoruuden aikaiset Kuopio-kokemukset.
– Elämykset ovat nähneet niin vahvoina mieleen, että ne ovat kantaneet ihan tähän päivään asti, koska silloin näin jotain ennennäkemätöntä ja se ennennäkemättömän tarjonta on ollut minulle ohjenuorana näinä vuosina, kun olen saanut olla taiteellisena johtajana.
Uotinen on huomannut, että jokainen sukupolvi tuo mukanaan uuden kerroksen ja tanssin muodot muuttuvat kaiken aikaa.
– Se on jatkuvaa liikettä!
5:59
