Kutsu Linnan juhliin sykähdytti ukrainalaisia hädässä auttanutta kolmikkoa: "Symboloimme isoa joukkoa koko Suomessa"

Kutsu tuli pyyteettömästä työstä ukrainalaisten pakolaisten auttamiseksi. Luomaranta oli perustanut alusta lähtien Suomenoja Ukraine Aid -avustuskeskuksen Espooseen yhdessä Ira Hammermannin ja Tatyana Pitchulinan kanssa.

Avustuskeskuksen perustanut kolmikko ei tuntenut entuudestaan toisiaan. Heitä yhdisti vankka halu auttaa ukrainalaisia hätää kärsiviä pakolaisia.

– Olin seurannut uutisia Ukrainan tapahtumista sodan alusta alkaen. Ne ahdistivat minua suuresti, Luomaranta kertoo MTV Uutisille.

Hän tapasi sattumalta Pitchulinan, joka oli muuttanut Suomeen Ukrainasta kaksikymmentä vuotta sitten.

Luomarantaa ihmetytti, miksi Espoossa ei ollut lainkaan ukrainalaisten avustuskeskusta, vaikka pakolaisina Suomeen tulleilla oli tarvetta kaikesta. Espoolaisilla oli puolestaan kova halu auttaa. Luomaranta jätti yhteystietonsa Kirkkonummella sijaitsevaan avustuskeskukseen. Yhteystiedot päätyivät tätä kautta ukrainalaisten auttamista niin ikään pohtineelle Ira Hammermannille.

– En tiedä, oliko se sitten sattumaa vai johdatusta, Luomaranta toteaa.

"Ukrainalaisten hätä tuli konkreettisesti lähelle"

Tilat avustuskeskukselle onnistuttiin hankkimaan neljäksi kuukaudeksi Espoosta. Kesko tarjosi tilat ilmaiseksi. Koska avustustoiminnalle ei löytynyt tekijää, päätti kolmikko lähteä yhdessä pyörittämään avustusoperaatiota.

Kolmikko oli ollut yhteydessä moniin tahoihin seurakunnasta kaupunginjohtajaan asti. Avustuskeskus alkoikin nopeasti saada näkyvyyttä ja tehokkaan startin.

Luomarannalle ukrainalaisten hätä tuli avustustoiminnan myötä konkreettisesti lähelle.

– Monilla ei ollut yhtään mitään, ei oikeastaan muuta kuin mitä vaatetta heillä oli päällään. Avulle oli todellinen tarve. Näin ukrainalaisten äitien ja lasten lohduttoman tilanteen, Luomaranta kertoo liikuttuneena.

Avustuskeskukseen syntyi jono

Luomaranta kertoo, että espoolaisilta tuli pakolaisille runsaasti apua ja lisäksi suuri määrä yrityksiä lähti mukaan auttamiseen. Pelkästään avustuskeskuksen avajaisiin saapui lähes 600 ukrainalaista avunhakijaa.

– Kun ihmiset alkoivat huomata avustuskeskukseen jonottavia ihmisiä, he tulivat kysymään, että mitä he voivat tehdä auttaakseen. Sanoin heille, että ostakaa vaikka kananmunia. Totesin, että nyt tarvitaan aivan kaikkea, sillä pakolaisilla oli pula kaikesta, Luomaranta muistelee.

 Luomaranta kertoo jaksaneensa tehdä avustustyötä etenkin ukrainalaisten lasten takia. Usein tuli myös mietittyä, miten ukrainalaiset itse kestävät kaikki vaikeudet. Luomaranta liikuttuu kyyneliin hänen muistellessa erään pakolaisen vastausta:

– Hän sanoi, että heillä on kivi sydämensä päällä. Jos sen saa poistettua, niin he haluavat kestää ja he kestävätkin.

Avun takana paljon tarinoita

 Luomaranta kertoo todistaneensa paljon ihania tarinoita siitä, miten suomalaiset ovat halunneet auttaa ukrainalaisia.

– Avustustavaran tuojilla oli jännittäviä kertomuksia siitä, miksi he olivat tavaroitaan alun perin säästäneet ja miksi he halusivat antaa niitä nyt ukrainalaisille.  Lapset toivat ehjäksi jääneitä koulureppujaan ja reppuihin oli laitettu penaaleja, sydänkuvia tai viestejä. Lapset toivat avustuskeskukseen myös rakkaita lelujaan ukrainalaisten lasten iloksi.

 Luomaranta kertoo lisäksi kahdesta teinitytöstä, jotka olivat paenneet sotaa Mariupolista.

– He tulivat kysymään meiltä, että löytyykö avustuskeskuksesta kissanruokaa. He olivat tulleet Suomeen kissojen kanssa, eikä heillä varmaan muuta ollutkaan mukanaan. Sen päivän jälkeen meille tuli joka päivä kissan- ja koiranruokaa.

 Luomaranta huomauttaa, että ukrainalaiset pakolaiset tarvitsevat edelleen paljon tukea. Kolmikko olikin lokakuussa mukana järjestämässä Espooseen ukrainalaisille pakolaisille suunnattua rekrytapahtumaa, johon osallistui 1300 työnhakijaa ja yli 70 näytteilleasettajaa.

– Heillä on valtava halu tehdä työtä. He kertoivat minulle, että he eivät ole tottuneet kerjäämään, vaan tekemään työtä. He tarvitsevat tukea työn alkuun pääsemisessä, byrokratian kanssa ja käytännön asioissa.

Luomarannan mukaan moni ukrainalainen haluaisi palata kotimaahansa, mutta heillä ei ole enää kotia, sillä kaikki on mennyt sodan myötä raunioiksi.

Kutsu Linnan juhliin tuli sykähdyttävänä yllätyksenä

 Luomaranta kertoo, että auttamistyön seurauksena saatu kutsu Linnan juhliin tuntuu sykähdyttävältä.

– Me emme lähteneet tekemään tätä työtä, että tulisimme huomatuiksi. Auttaminen oli tässä pääasia. Olennaista on, että avulle oli ja on edelleen valtava tilaus.

Luomarannan mukaan avustuskeskuksen toiminta oli loppujen lopuksi yhteinen espoolainen ponnistus, jota ei millään olisi voinut toteuttaa vain kolmen henkilön voimin.

– Me olimme se priimusmoottori, että saatiin toiminta liikkeelle. Kun me kolme saimme kutsun juhliin, niin meille tuli vahva tunne siitä, että symboloimme sitä isoa joukkoa Espoossa ja koko Suomessa, jotka ovat pyyteettömästi ukrainalaisia auttaneet.