Kuulantyönnön nykytähdillä häkellyttäviä ennätysparannuksia – hurjat yhtäkkiset tulosharppaukset trendinä: "Voidaan miettiä, onko käytetty vippaskonsteja"

Miesten kuulantyönnössä eletään hurjaa ajanjaksoa; tänä vuonna peräti seitsemän miestä on ylittänyt 22 metriä. 22 metrin työnnöt ovat yleistyneet viime vuosina maailman huippunimillä vakiotavaraksi siinä missä ne olivat vielä 2000-luvun alussa harvinaista herkkua. Samalla moni maailman nykyhuippu on ottanut uransa aikana aikuisella iällä 20 tai 21 metrin tasosta rajuja tulosharppauksia ja parantanut ennätystään yhtäkkiä jopa metrillä.

LUE MYÖS: Suomalainen kuulantyönnön arvokisavoittaja avaa huhuja jenkkien douppaamisesta – hämmästelee kansainvälistä muutosta: "Kyllä se on oikeastaan hirvittänyt"

Tämän kauden maailmantilaston kärkikymmenikön työntäjistä suurin osa on onnistunut pomppaamaan jossain kohtaa uraansa 20 tai 21 metrin tasosta noin metrin ylöspäin – osa enemmänkin.

Maailmantilaston ykkönen, Yhdysvaltain Ryan Crouser työnsi vuosina 2013–15 parhaimmillaan 21-metrisiä siivuja. Ennätys oli tuolloin 21,39. Olympiavuonna 2016 hän paransi ennätystään aiemmasta kuitenkin yli metrillä lukemiin 22,52.

Maailmantilaston kolmonen, Puolan Michal Haratyk kiskoi vuosina 2014–15 kuulaa 20 metrin havinoille, ennätyksenä 20,10. Olympiavuonna 2016 hän harppasi reilusti yli metrin tuosta 20 metrin tasosta lukemiin 21,35.

Maailmanlistalla neljäntenä olevan USA:n Joe Kovacsin ennätys ennen vuotta 2014 oli 21,08, mutta 2014 ennätykseen lyötiin noin metri lisää: 22,03.

Maailmanlistan kuutosmies, Luxemburgin Bob Bertemes paransi jo viime vuonna ennätystään selkeästi, tasan 21 metriin. Tänä vuonna siitä on tärähtänyt jo yli metrin hyppäys lukemiin 22,22.

Tämän kauden tilastoseitsikolta, USA:n Darrell Hilliltä on nähty monia kovia vuosittaisia ennätyksen parannuksia. Esimerkiksi vuodesta 2015 olympiavuoteen 2016 ennätys kohentui 20,86 metristä 21,63 metriin. Tuosta lukemasta noustiin seuraavana vuonna jälleen tuntuvasti 22,44 metriin.

Jokainen näistä työntäjistä on onnistunut noina vuosina kohentamaan viiden parhaan työntönsä keskiarvoaankin tuntuvasti. Crouserin viiden kärkityönnön keskiarvo vuonna 2015 oli vielä 20,96, mutta seuraavana vuonna jo hurja 22,18. Nousua nähtiin 1,22 metriä.

Puolan Haratykin nousu oli tätäkin pystysuorempi. Vuoden 2015 viiden parhaan kisan keskiarvo 19,77 oli paperia seuraavan vuoden keskiarvoon 21,14 nähden. Nousu: 1,37 metriä.

Kovacsin vastaava harppaus vuosina 2013–14 oli 0,97 metriä – 20,62 metrin keskiarvosta 21,59:ään.

"Henkinen kapasiteettisi tulee eri tavalla käyttöön"

Jutussa mainitut työntäjät ovat olleet ennätystä rajusti parantaessaan 22–26-vuotiaita. Maallikossa moiset nousut jo valmiiksi kovalla tasolla herättävät vähintäänkin epäilyksiä. Niitä C Moren asiantuntija Mika Järvinen haluaa kuitenkin hälventää.

– Emme tiedä esimerkiksi näiden mainittujen työntäjien kohdalla, miten viisi edellistä vuotta ovat menneet harjoituksellisesti, kuinka paljon on ollut loukkaantumisia, kuinka paljon sairasteluja tai muuten häiriöitä harjoittelussa tai kilpailuissa. Yleensä näissä on nykypäivänä se, että on tehty onnistuneita harjoituskausia ja harjoitusvuosia ja sitten tulos ulosmittautuu, Järvinen sanoo.

Järvinen toteaa perään, että "tietyissä tilanteissa voidaan miettiä, onko käytetty joitain vippaskonsteja".

– Nykypäivänä kansainvälisessä urheilussa testataan kuitenkin niin paljon, että se ei ole ensimmäinen selitys tulosparannuksiin. Uskon enemmän siihen, että on onnistuttu pysymään ehjänä ja terveenä, ja alla on jo vuosien harjoittelu.

Joissain maissa myös järjestelmän tuki voi mahdollistaa uran edetessä paremmat satsaukset urheilijan elämään.

– Jos olet jossakin Puolassa maan ykköstyöntäjä, se saattaa tarkoittaa sinun harjoitusolosuhteissasi ja palkkapussissasi paljon. Kun nouset ykköstyöntäjän asemaan, henkinen kapasiteettisi tulee eri tavalla käyttöön. Ei tarvitsekaan stressata asioista, vaikket ehkä ole siihenkään mennessä stressannut niin paljon kuin suomalaiset urheilijat. Kun nouset ykköstykiksi, asiat sinun ympärilläsi alkavat yhtäkkiä lutviutua paljon paremmin kuin aikaisemmin.

Oma lukunsa on kuulantyönnön mahtimaa Yhdysvallat.

– Jenkkipuolella saat tai et saa välinevalmistajan työsopimusta eli ammattilaisuutta. Voi olla, että yliopistourassa ei ole tullut niin kovaa tulosta, että saisit välinevalmistajan kanssa suoraan kuusinumeroisen sopimuksen, jolla voit järjestää elämäsi. Sinulla saattaa tulla siihen vuoden tai kahden gäppi ja joudut tekemään vähän niin sanotusti takapihalla hommia. Yliopistoura on ollut tavallaan turvattua ja sitten putoat tavallaan tyhjän päälle, teet töitä ja sitten saat sopimuksen.

Tällainen sopimus voi mahdollistaa entistä kokonaisvaltaisemman ja pedantimman heittäytymisen urheilijan arkeen, mikä voi näkyä myös tuloksessa.

Yhdysvaltain Ryan Crouser on tämän kauden maailmantilaston ykkönen ennätystuloksellaan 22,74.

Tulosta pankissa?

Järvinen ei monien vaikuttavien tekijöiden myötä lähde arvioimaan, mikä on aikuisilla huipuilla puhtain keinoin uskottava vuosittainen ennätysparannus. Hän korostaa, että kutakin urheilijaa tulee arvioida tapauskohtaisesti.

– Sanotaan, että olet työntänyt viisi vuotta 20–21 metriä ja sitten tulee metrin parannus. Saattaa olla – ja on hyvin todennäköistä – että on oltu terveenä, harjoiteltu hyvin, on tullut palkkaurheilijan status ja on päästy tekemään uudella levelillä. Taustat ja muut asiat ovat menneet siihen, että se ulosmittautuu.

LUE MYÖS: Muistatko? Arsi Harjun voittamassa olympiafinaalissa nähtiin karvaita suomalaiskyyneliä – unohdettu kuulamestari työnnettiin rullatuolissa pois: "Missä ne rajat olisivat olleet?"

Toisinaan urheilija ei ole ennen ennätysvuottaan saanut kilpailuissa irti läheskään omia maksimeja ja tulosta on ollut ikään kuin pankissa.

"Helvetin hyviä tyyppejä"

Keskusteltavaan kokonaisuuteen nivoutuu kuulantyönnön kansainvälisen tason nousu 2000-luvun alusta. Esimerkiksi kaudella 2001 yksikään mies ei ylittänyt 22 metriä, ja seuraavinakin vuosina tuon rajan ylittäjät olivat harvassa. Kuulantyönnön kansainvälisen tason huomattava nousu 2010-luvun loppua kohden ei ole kuitenkaan Järvistä suuremmin yllättänyt.

– Jossakin vaiheessa on ollut notkahdus, mutta tason kohentuminen selittyy minun mielestäni eniten sillä, että pyörähdystyyli on tullut nyt niin sanotusti jäädäkseen ja siellä on sellaisia työntäjiä, jotka ovat työntäneet pyörähtämällä alusta asti. Ei ole sellaisia kuten aikanaan (olympiavoittaja) Arsi Harju, joka nuorena aikuisena opetteli työntämään pyörähtämällä. Sen vakioiminen on aina vaikeampaa.

– Nykyään on myös paljon helvetin hyviä tyyppejä. Jos katsotaan vaikka Crouseria, hänellä hirmuiset vivut, perusfysiikka ja urheilullisuus. Genetiikka on kohdallaan.

"Epäilykselle ei ole loppua, jos ei ole todisteita"

Ilmaan jää kaikesta huolimatta epäilys, koska tulostason raju nousu jossain kohtaa aikuisuraa on maailman huipputyöntäjillä yleinen trendi.

Järvinen kiteyttää epäilydebatin nasevasti.

– Monesti puhutaan, että joissakin muissa maissa tuulilukemia fiksaillaan ja ei haittaa, jos on vähän yliastuttu. Epäilykselle ei ole loppua, jos ei ole todisteita, ja sama koskee dopingia.

– Aina voi epäillä kaikkea. Olen itse pyrkinyt siihen, että voin harkita suhtautumista näihin asioihin uudelleen, jos on todistettu, että jotain vilppiä on tapahtunut. Niin kauan kun ei ole kuitenkaan mitään näyttöä, minun mielestäni niitä on turha spekuloida.