Kuolinavun oikeuskäytännöt ovat Suomessa heikkoja. Lääkäriliitto kaipaakin keskustelua lainsäädännöstä.
– Avustettua itsemurhaa ei ole Suomessa kriminalisoitu, mutta tästä ei ole oikeustapauksia, tiivistää ongelman Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve.
Kuolinapua voi Lääkäriliiton mukaan olla hoitotoimenpiteen tekeminen, hoidosta pidättäytyminen taikka se, että potilaalle annetaan neuvot ja väline päättää itse elämänsä.
Rikoslakiin lisäys?
Kaksi lääkäriä viidestä on joskus lievittänyt potilaan kärsimystä tietoisena siitä, että toiminta saattaa lyhentää potilaan elämää, kertoo tänään julkaistu Lääkäriliiton ja Duodecimin kysely, johon vastasi yli 3000 lääkäriä.
Lääkäriliitossa kaivataan keskustelua lainsäädännöstä.
– Se voisi olla esimerkiksi sellaista, että rikoslakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan lääkärin antama kuolinhoito, kuolinapu, ei ole rangaistavaa, jos potilas on tätä pyytänyt, ehdottaa Lääkäriliiton terveyspolitiikan asiantuntija Mervi Kattelus.
Miten varmistaa oikeus hyvään kuolemaan?
Oikeus hyvään elämään on paljon esillä ja yhä enemmän myös oikeus hyvään kuolemaan. Miten ihminen voi varmistaa sen, että hän saa hyvän kuoleman?
– Kaikkein paras jokaiselle henkilölle on se, että hän keskustelee omista haluistaan läheistensä kanssa, jotta jokaisella omaisella on selkeä näkemys, mikä on tässä tapauksessa minun tahtoni asiassa. Omaiset pystyvät parhaiten tätä tulkitsemaan siinä tilanteessa, jos itse ei ole enää kykeneväinen kertomaan omista näkemyksistään. On olemassa myös hoitotahtolomakkeita, kertoo Pälve.
Lääkärin kuunneltava omaisia
Entä jos ihminen saa kohtauksen eikä enää pysty itse päättämään asioistaan ja omaiset ovat sitä mieltä, että enää ei nesteytetä. Pitääkö lääkärin aina totella omaisten tahtoa?
– Lääkärin täytyy ymmärtää olla siinä mielessä samaa mieltä, että potilaan elämä on nyt peruuttamattomasti pelastamattomissa ja kuolema on välittömässä läheisyydessä eikä sitä voi estää. Jos hän ei kykene välittämään omaa tahtoaan ja jos omaiset kertovat, että tämä on potilaan tahto, niin kyllä silloin niin sanotut turhat toimet elämän ylläpitämiseksi on syytä ja perusteltua lopettaa, Pälve jatkaa.
2:08
Saattohoito voi tarkoittaa lapsille sijoitusta
Lääkäriliiton ja Duodecimin Hyvä kuolema -seminaarin jälkeen vierailen Helsingin Terhokodissa, joka on saanut kiitosta laadukkaasta saattohoidosta. Osastolla kuolee yli 300 potilasta vuodessa ja kotisairaanhoidossakin 30 – 40 potilasta. Terhokotia kutsutaankin saattohoitokodiksi, joka on erikoistunut vaativaan saattohoitoon.
– Meille tulevat vaativampaa saattohoitoa tarvitsevat potilaat. Helpommat menevät terveyskeskukselle tai vuodeosastolle. Vaativa saattohoito on sellaista, että potilaalla on jo aika pitkälle edenneet oireet ja oireet tarvitsevat paljon lääkitystä ja hoitoa, sanoo sairaanhoitaja Elina Härkönen.
Kuvan asukas (etualalla) kiittelee Terhokodissa saamaansa hoitoa. Asukkaan lääkitystä tarkistaa sairaanhoitaja Riitta Nurmi.
Kaikki saattohoitoon tulevat eivät suinkaan ole vanhoja, sillä Terhokotiin pääsemisen yksi kriteeri on se, että on alle 18-vuotiaita lapsia. Saattohoito tarkoittaakin joskus lapsille sijoitusta.
– Voi olla paljon myös psykososiaalisia ongelmia. Voi olla pienet lapset. Meiltä löytyy erikseen perhetyöntekijä. Lapset voidaan joutua sijoittamaan. Saattaa olla, että toinen vanhemmista on kuollut, kun isä tai äiti saapuu tänne saattohoitoon, niin se vaatii paljon resursseja henkilökunnalta, että saadaan lasten asiat kuntoon. Vanhempi voi rauhassa keskittyä omaan saattohoitoonsa, Härkönen kertoo.
Terhokodissa asuva lukuisia syöpäleikkauksia läpikäynyt potilas kiittelee saamaansa hyvää hoitoa.
– Täällä on tosi miellyttävää asua, koska täällä ei koskaan vähätellä ihmisen kipua.
Mutta miten jatkuvasti kuolemaa näkevä sairaanhoitaja jaksaa työssään?
– Saan paljon tästä työstä ja se kantaa paljon omassa elämässä. Omat elämänarvoni ovat tulleet ihan uuteen uskoon sen jälkeen, kun olen tullut töihin Terhokotiin. Osaa arvostaa niitä pieniä arjen hetkiä, toteaa Härkönen hymyillen.
video
1:31
3:40
2:02
11:15
