Suosikkinäyttelijä palaa 1990-luvulla koettuun työuupumukseen Tänä iltana Jukka Puotila -elämäkertateoksessaan (Wsoy).
Taina Westin kirjoittamassa kirjassa kansansuosikki muistelee menneitä vuosikymmeniä, joihin on mahtunut suuren menestyksen lisäksi myös alamäkiä.
Yksi voimakkaimmista alamäistä oli Puotilan kokema burnout, joka oli pahimmillaan hänen lupautuessa mukaan Kotikatu-sarjaan varatuomari Pertti Mäkimaan rooliin.
Kun Jukka teki Tsat tsat tsaa -viihdeohjelmaa MTV:lle Jussi Parviaisen ja Aake Kallialan kanssa, häneen iski uupumus. Ohjelma olisi jatkunut, mutta hän ei enää jaksanut.
Sarjaa alettiin kuvata vuonna 1994, jolloin Jukka kärsi jo uupumuksen oireista, kuten paniikkihäiriöstä.
Kotikadun tuottaja Hannu Kahakorpi kertoo huomanneensa oireet heti sopimuksesta keskusteltaessa.
"Jukan katse oli joskus niin lohduton, että näytti siltä kuin hän olisi menettänyt kaiken elämässä." Hannu Kahakorpi
Puotila tunsi teatterilavalle kiipeämisen mahdottomaksi, mutta nousi sinne silti, vaikka se ”pelottikin helvetisti”. Pian diagnoosiksi varmistui paha työuupumus.
Puotilan työuupumuksen kurissapitämiseksi sovittiin, ettei Puotila saanut tehdä töitä muille kuin tv-kanaville kuin Yleisradiolle. Siitä huolimatta Puotila kävi kesken Kotikadun kuvausten tekemässä omia keikkojaan esimerkiksi Ere Kokkosen tuotannoissa.
"Burnoutista toivuin pikkuhiljaa Kotikadun kuvausten alkaessa vuonna 1995."
Puotilan jatkuva myöhästely Kotikadun kuvauksista rasitti työyhteisöä.
– Jukalla oli erilainen sopimus, mutta se ei tarkoittanut, ettei yhteisiä sääntöjä tarvitsisi noudattaa. Kerran Jukan lähin vastanäyttelijä Lena Meriläinen pahoitti mielensä hänen myöhästymistensä takia.
"En silti osaa olla katkera burnoutistani. Minusta tuntuu, että tarvitsin sitä. Ehkä se oli vähän niin kuin korvapuusti. Tarvitsin sitä elämän ymmärtämiseen. Joitakin ihmisiä pitää opettaa vähän tarkemmin."
– Sanoin Lenalle, että oli hyvä, kun hän kertoi asiasta, mutta en voinut oikein muuta kuin todeta, että hänen pitäisi koettaa kestää, sillä ei hänenkään liksansa aivan huono ollut. Tilanteet eivät kuitenkaan koskaan kärjistyneet, sillä purimme ne aina heti, Kahakorpi kertoo.
Puotila kertoo elämäkerrassaan miettineensä uupumuksen aikoihin, että ehkä hänen elämänsä lähtee uuteen suuntaan.
– En minä uskonut, että voisin uupua. Muut uupuvat, mutta minä poika porskutan. Oman uupumisensa hyväksyminen oli silloin vaikeaa.
Jukka Puotila selviytyi burnoutista lopulta läheistensä tuen avulla. Kursivoinnit ja sitaatit ovat otteita kirjasta Tänä iltana Jukka Puotila. Teos julkaistaan huomenna torstaina.