Arman Alizadin kroppa petti, kun hän sai vakavan nestehukan Etiopiassa keskellä aavikkoa.
Viimeinen ristiretki -ohjelman kuvaukset ovat vieneet Arman Alizadin maailman ääripäihin useasti. Viime viikon lopulla hän kävi lähempänä kuolemaa kuin koskaan aiemmin.
Alizad kertoi Facebookissa noutajan koputtaneen ovelle Etiopissa aavikon suolakaivoksilla. MTV.fi tavoitti Suomeen tiistaina palanneen Alizadin keskiviikkoaamuna kertomaan, mitä Afrikassa tapahtui.
Puhelimitse tavoitettu tv-juontaja oli tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa, mutta yhä heikkona.
Arman Alizad oli Pohjois-Etiopiassa tekemässä ohjelmaansa jaksoa suolakauppiaiden perinne-elinkeinosta. Kauppiaat matkaavat aavikon reunalla sijaitsevasta kylästä kävellen keskelle autiomaata suolalouhoksille.
Matka kestää kaksi ja puoli vuorokautta, ja mukana kulkevia kameleita talutetaan rinnalla.
– Se on maailman kuumin paikka, aavikolla voi olla yli 60 astetta lämmintä. Meidän reissumme aikana oli yli 50 astetta, Alizad kertoo.
Tuskainen matka
Matkaa aavikolle taitettiin päivät, ja öiksi leiriydyttiin. Perille päästyä suolakauppiaat aloittavat raskaan ruumiillisen työn: suolan kaivamisen. Heillä on yksi päivä aikaa louhia suolat.
– Ne hakataan kirveellä viiden kilon levyinä. Yksi kameli pystyy kantamaan niitä 24-30 kappaletta, Alizad sanoo.
Rankan päivän päätteeksi Alizadin olo huononi, vaikka hän oli yrittänyt huolehtia riittävästä nesteytyksestä.
– Kroppa vaan hajosi. Alkoi tolkuttomat päänsäryt, pulssi löi kovaa, en meinannut pysyä pystyssä, vatsa oli tosi kipeä ja alkoi kramppaamaan. En pystynyt enää kävelemään, ja aloin saada kouristuksia, Alizad kuvailee kauhunhetkiään aavikolla.
– Ajattelin, että nyt on joku pahasti vialla. Kivut olivat tolkuttomat.
Ryhmä ei tiennyt tarkkaan, mikä Alizadia vaivasi. Häntä lähdettiin kuljettamaan pois paikalta kamelin selässä.
– Se oli tuskainen matka.
Tunneista kiinni
Hänet saatiin lopulta vietyä muutaman tunnin matkan päässä sijaitsevan ulkomaisen louhosfirman työntekijöiden majoitustiloihin, joissa oli paikalla yrityksen lääkäri ja ensiapua.
Alizad vietti yön tarkkailussa. Häneen pumpattiin ”tolkuttomat määrät suolaliuosta ja lääkkeitä”.
– Se oli tunneista kiinni. Seuraavaksi olisivat tulleet kokovartalokrampit ja jopa poistuminen täältä, Alizad toteaa hiljaa.
Hänen mukaansa seuraava lääkäri olisi ollut 7-8 tunnin matkan päässä.
– Nestehukka oli mennyt niin pitkälle ja lisäksi suolistossani oli jostakin tullut infektio. Tulehdusarvot olivat katossa ja koko kroppa sokissa.
– Olo oli tosi heikko, kuin ei olisi vuoteen käynyt kuntosalilla ja sen jälkeen menisi rehkimään täysillä, tai jos koko kroppa olisi sähkötetty. Ei pystynyt nostamaan edes kynää, eikä ollut voimia mihinkään. Edelleen hengästyn koko ajan.
Kuvaukset tehtiin loppuun
Jotain Alizadin kunnianhimosta ja työmoraalista kertoo se, että kuvaukset saatettiin seuraavana päivänä kaikesta huolimatta loppuun.
– Pystyin kävelemään, ja loppukohtaukset kuvattiin siellä. Ollaan dokumentoitu matka sellaisena kuin se on, ei sitä voi keskeyttää, Alizad nauraa ja epäilee, että häntä aletaan tämän myötä pitää hulluna.
– Oli myös onneksi saatu kohtaus purkkiin silloin ennen kuin nestehukka iski.
Nyt Alizad ehtii levätä Suomessa kuukauden ennen seuraavaa matkaa. Hän aikoo mennä vielä lääkäriin tarkastuttamaan itsensä ja selvittämään, mistä nestehukan lisäksi iskenyt infektio johtui.
– Nyt on helpottunut fiilis, kiva olla kotona. En ole vielä oikein käsitellyt tätä asiaa, jossakin vaiheessa se iskee. Jos apua ei olisi ollut ensimmäisessä paikassa, niin seuraavaan ei olisi enää ehtinyt.