Lapsen ylipaino on aikuisten asia – usein myös ylipainoisen lapsen vanhemman suhde ruokaan on vääristynyt

–  Mielestäni on tärkeä kysymys, tuleeko ylipainoisista lapsista lihavia aikuisia siksi, että heidän painoonsa on puututtu, sitä on kytätty ja heitä on patistettu laihduttamaan. Monen lapsen pyöreys korjaantuisi itsestään pituuskasvun myötä, jos siihen ei paniikinomaisesti takerruttaisi jo aivan liian aikaisessa vaiheessa, Mikkilä sanoo.

Jos lapsella on todella paljon ylipainoa, on Mikkilän mukaan lähes poikkeuksetta kyse siitä, että ruoalla on lapsen elämässä jokin muu kuin pelkän ruoan rooli.

Mitä enemmän ylipainoa on, sitä varmemmin taustalla on jonkinlaista psyykkistä pahoinvointia, jolloin elintapasaarnaus ei Mikkilän mukaan auta. Usein myös vanhemman suhde ruokaan on vääristynyt, ja hän on siirtänyt omia oppejaan lapselle – ruokaa on käytetty esimerkiksi palkintona, tai sillä on lohdutettu lasta.

–  Tilanteen korjaamiseen kaivataan usein ammattiapua. Jos lapsen ylipainon korjaaminen on vain vanhempien vastuulla, riskinä on, että siihen puututaan niin sanotusti väärin. Se voi saada aikaan jopa syömishäiriökäyttäytymistä tai pahimmassa tapauksessa syömishäiriöön sairastumisen.

Aikuinen päättää ruoasta, lapsi määrästä

Hyvänä ohjenuorana vanhemmille Mikkilä pitää sitä, että aikuinen päättää, mitä syödään. Lapsi puolestaan päättää, kuinka paljon.

–  Tarvittaessa vanhempi voi rajoittaa esimerkiksi tällaisilla tavoilla: Jos on vielä nälkä, ota lisää päiväruokaa. Jälkiruokaa ei syödä nyt enempää.

Mikkilän mukaan ajattelutapa, jossa joitakin ruokia pitäisi suosia ja joitakin vältellä, on ominaista syömishäiriökäyttäytymiselle. Tämä tapa toimii harvoin – mitä kielletympää jokin ruoka on, sitä halutumpaa se myös usein on.

Liikkumaan taas pitäisi lähteä siksi, että se on kivaa. Liikkumista ei koskaan saisi linkittää painoon tai syömiseen, eli esimerkiksi siihen, kuinka paljon on syöty tai mitä aiotaan syödä.

–  Nämä ovat täysin samoja periaatteita, joita aikuistenkin pitäisi noudattaa, Mikkilä huomauttaa.

Taustalla usein perheen ruokailutottumukset

Helsingin lastensairaalan lastentautien erikoislääkärin Satu Pirilän mukaan lapsen ylipainon taustalla ovat useimmiten perheen ruokailutottumukset – epäterveellinen ruoka, epäsäännölliset ruokailuajat ja kaappien herkut.

–  Jos nämä asiat korjataan ilman, että niistä tehdään suurempaa numeroa, kenenkään ylipainoa alleviivaamatta, ei siitä ole lapselle minkäänlaista haittaa, Pirilä toteaa.

Pirilä kertoo, että esimerkiksi vanhempien asenteet kouluruokaa kohtaan ovat usein huonoja ja tarttuvat myös lapseen. Tämän seurauksena kouluruoka saatetaan korvata epäterveellisillä herkuilla.

Myös valmisruokia väheksytään Pirilän mukaan turhaan.

–  Lämmin einesateria, jonka kylkeen lisätään hieman kasviksia, on huomattavasti terveellisempi vaihtoehto kuin puoli pakettia leipää, herkut tai pikaruokaravintoloiden annokset, Pirilä huomauttaa.

Lasten pituus- ja painokäyriä seurataan neuvolassa ja kouluterveydenhoitajan vastaanotolla. Pirilän mukaan ammattilaiset osaavat yleensä tunnistaa, kenen kohdalla kyse on itsestään korjaantuvasta pyöreydestä ja kenen kohdalla merkittävästä paino-ongelmasta, johon pitää puuttua.

Ei rajoituksia, vaan elintapamuutoksia

Oulun yliopiston lastentautiopin professori Riitta Veijola kertoo, että lapsen lihavuuden asianmukainen hoito ei tutkimusten mukaan lisää riskiä syömishäiriöön sairastumiselle. Hoito tapahtuu yleensä niin, että terveydenhoitaja ohjaa koko perheen koululääkärille. Vaihtoehtoisesti perhe voi itse hakeutua muualle lääkäriin.

Ensin suljetaan pois fyysiset sairaudet, vaikka niitä löytyy ylipainon taustalta äärimmäisen harvoin.

Tämän jälkeen selvitetään, millaiset perheen elintavat ovat. Lapsen ylipainon ja lihavuuden hoidossa ainoana hoitokeinona on perhekeskeinen elintapamuutoshoito.

Olennaisia kysymyksiä ovat: Mitä syödään ja kuinka usein, millaisia ruokailutilanteet ovat ja onko perheellä yhteisiä aterioita? Minkä verran tulee liikuntaa arjessa? Onko lapsella edes jokin harrastus, jonka ajan ajatukset ovat muualla kuin ruoassa?

–  Harrastuksen ei tarvitse olla liikunnallinen, ja se voi olla yhtä lailla esimerkiksi lennokkien rakentaminen tai viulun soitto, Veijola sanoo.

Myös unen rooli on tärkeä: Mihin aikaan mennään nukkumaan, ja onko aamulla helppo herätä? Riittävä uni suojaa lihavuuden kehittymiseltä ja on tärkeää lihavuuden hoidossa.

Käyttäytymisterapiastakin on osoitettu olevan hyötyä, sillä elintavat ovat nimenomaan opittua käyttäytymistä. Perheelle sopivia muutoksia pohditaan mahdollisimman myönteisessä valossa.

–  Hoitotulokset ovat huonoja, jos potilaalle annetaan painotavoitteet ja paljon sääntöjä ja rajoituksia, Veijola kertoo.

Veijolan mukaan noin 20 prosenttia suomalaisista lapsista on ylipainoisia. Vanhempien ylipaino altistaa myös lapsen ylipainolle.

Ylipainoon liittyvät somaattiset sairaudet, kuten kakkostyypin diabetes, kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli ja rasvamaksa syntyvät yleensä vasta aikuisiällä, mutta merkkejä näistä kaikista on Veijolan mukaan havaittu jo lihavilla lapsilla. Ylipainoiset lapset kokevat myös enemmän kiusaamista, ja heillä esiintyy enemmän masennusta ja ahdistuneisuutta kuin normaalipainoisilla lapsilla.