Ville Saarenketo raivostui, kun 10-vuotias lapsi sai kouluterveydenhoitajalta lapun, jossa mainittiin ylipainoseulahälytyksestä. Saarenketo ymmärtää kasvuseurannan, mutta pitää huolestuttavana, että lapsi tehdään tietoiseksi painostaan. Asiantuntijoiden mukaan lapset tulisikin pitää paino- ja laihdutuspuheen ulkopuolella.
10-vuotiaan lapsen kotiin tuomat laput kouluterveydenhuoltajan tarkastuksesta saivat Ville Saarenkedon näkemään punaista.
Tulostettuun lappuun oli kirjattu tieto ylipainoseulahälytyksestä ja kirjoitettu, että lapsi on lievästi ylipainoinen 10-vuotiaana.
– Tuntuu hiton kohtuuttomalta, että lapsen silmien eteen annetaan tällainen lappu. Iski aikamoinen raivo, kun lapsi on kuitenkin sopusuhtainen ja harrastaa liikuntaa.
– Katsoin niitä käyriä ja laskin, että lapsen paino menee 600 grammaa "ylipainon" puolelle.
Tällaisen lapun terveydenhoitaja antoi 10-vuotiaalle lapselle kotiin vietäväksi.
Saarenketo kertoo ymmärtävänsä, että lasten ja nuorten kasvun ja terveyden seurantaan on käytettävä jonkinlaista taulukkoa ja tietyt raja-arvot on vedettävä johonkin.
Hän on kuitenkin huolissaan siitä, miten terveydenhuoltajan puheet ruokavaliosta ja painosta vaikuttavat lapseen pidemmällä tähtäimellä.
– Meillä on jo varoittava esimerkki siitä, ettei lapsi osaa ajatella asioiden eri nyansseja kuten aikuinen ja saattaa jäädä yksin murehtimaan asiaa ja sitten muuttaa käytöstään puhumatta siitä. Kun korona-aikana korostettiin käsienpesun tärkeyttä, alkoi lapsemme pesemään käsiään lähes pakonomaisesti ja meidän oli vanhempina puututtava asiaan.
Lue myös: Lasten fitnesskisoja ei tule, mutta riittääkö se? Asiantuntija tyrmää nykymenon: "Tuntuu vähän tekopyhältä"
"Mitä muuta kuin laihdutuspuhetta se on, jos käskee lapsen tarkkailla syömisiään?"
Saarenketo kertoo olevansa järkyttynyt myös siksi, että vaikuttaa siltä, ettei yhteiskunnassa ole edistetty painopuheen suhteen lainkaan 30 vuoden aikana.
– Ainoa muistoni alakoulun terveystarkastuksesta on se, että koululääkäri käski minut laihikselle. Laihdutuspuhe ei todellakaan kuulu lapsen korville ja yksi kamala esimerkki siitä tuli vastaan, kun lapsemme kuuntelemassa lasten äänikirjassa puhuttiin äidin laihduttamisesta.
– Lapselle olisi tärkeää kokea, että hän on hyväksytty juuri sellaisena kuin hän on.
Saarenkedon vaimo antoi toiminnasta palautetta terveydenhoitajalle, joka vastasi lyhyesti.
– Hän kertoi, ettei ole puhunut lapsellemme mitään laihduttamisesta vaan siitä, että on hyvä tarkkailla syömisiään ja antoi käyrät mukaan, koska painosta on ollut aiemminkin kanssamme puhetta. Mutta mitä muuta kuin laihdutuspuhetta se on, jos lapselle sanoo, että pitää tarkkailla mitä syö? Saarenketo ihmettelee.
Lue myös: Somessa julistetaan ruokarauhaa: "Miten jaksat syödä noin paljon?" – väärät sanat ruoasta voivat jopa laukaista syömishäiriön
"Ei saa näkyä lapselle"
Tapaus on herättänyt keskustelua myös Twitterissä, jossa Saarenketo ihmetteli terveydenhuollon ammattilaisen toimintatapaa.
Yksi käyttäjistä muun muassa kommentoi, että kokee oman syömishäiriönsä alkaneen alakoulun terveydenhoitajan kommentoinnista. Toiset taas pahoittelevat tapahtunutta ja kertovat olevansa järkyttyneitä.
Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen täältä.
Saarenketo vaimoineen on erityisen harmistunut asiasta, koska he ovat keskittyneet kasvatuksessaan siihen, ettei lapsi altistuisi laihdutuspuheelle.
– Terveydenhoitaja voi olla tarvittaessa meihin suoraan yhteydessä, jos jokin asia huolettaa. Me lapsen vanhempina voimme sitten mahdollisesti kiinnittää huomiota siihen, mitä syömme ja kannustaa häntä harrastuksiin ja koiran kanssa ulkoiluun. Mutta se ei saa näkyä lapselle.
– Olisi tärkeää, että lapsemme saisivat kasvaa ihan erilaiseen maailmaan kuin me ja he ymmärtäisivät, että ihmisiä on erilaisia ja se on ihan ok. Itseviha ei ketään paranna tai saa laihtumaan.
Lue myös: Emilia, 28, on sairastanut syömishäiriötä kymmenen vuotta – varomattomat kommentit satuttavat: "Törmää usein"
Lastenlääkäri: Seula on tarkoituksella tiukka
Lasten ylipainosta vanhemmille suunnatun kirjan kirjoittanut lastenlääkäri Nina Kaseva kertoo, että lasten kasvun seularajat on säädetty tarkoituksella tiukoiksi, jotta mahdollisten sairauksien aiheuttamat muutokset lapsen kasvuun liittyen saadaan kiinni ajoissa.
– Viisi prosenttia täysin terveistä lapsista saa seulahälytyksen. On sairauksia, jotka aiheuttavat painon nousua tai laskua ja nämä pyritään löytämään ajoissa seulahälytysten avulla.
– Pointtina ei ole puuttua satojen grammojen tai muutamien kilojen ylityksiin, mutta liikapaino ja lihavuus ovat aika pysyviä asioita, joilla on taipumus lisääntyä. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa, jos trendin pääsee pysäyttämään varhaisessa vaiheessa.
Kasevan mukaan kasvukäyriä on seurattu jo vuosikymmenten ajan, mutta digitalisaation myötä esimerkiksi ylipainoseulahälytys voi tulla perheen silmille herkemmin kuin aikana, jolloin terveydenhuoltohenkilökunta piirsi käyrät käsin ja teki niistä huomioita.
Kaseva korostaa, ettei laihdutus kuulu lapsille.
– Ainoa tilanne, jossa voisi edes pohtia laihdutusta nuoren kohdalla on, jos tilanne on jo niin vaikea, että lihavuus aiheuttaa sairauksia, kuten kakkostyypin diabetesta, rasvamaksaa tai verenpaineen nousua.
Lue myös: Iines, 22, muistuttaa, että syömishäiriöstä voi toipua – lääkärin sanat havahduttivat
Ravitsemusterapeutti: "Ylipainoseulahälytys romuttaa työn, joka on tehty"
Ravitsemusterapeutti Jonna Heinonen puolissaan on huolissaan siitä, jos ylipainoseulahälytys on otettu rutiininomaisesti ja kansallisesti käyttöön.
– Tässä on tehty vuosia töitä sen eteen, että terveydenhuollon ammattilaiset ymmärtäisivät, miten ylipainosta puhutaan lasten kanssa, jos puhutaan. Syömishäiriöliitto on tehnyt tämän eteen todella paljon työtä. Tällainen ylipainoseulahälytys kyllä romuttaa aika tehokkaasti tehdyn työn.
– Tällainen lappusysteemi, jossa on kirjoitettu lapsen painosta ja annettu lapsen vietäväksi vanhemmille, on kyllä iso virhe. Paino ei ole lapsen asia. Jos esimerkiksi ruokavaliossa on tapahtunut muutos, ei se ole lapsen vastuulla vaan vanhempien.
Heinonen on ottanutkin usein sometileillään kantaa lapsiin kohdistuvaan paino- ja laihdutuspuheeseen.
Hän on kertonut päivityksissään, että terveydenhoitajien kommentointia tapahtuu edelleen tänä päivänä. Tapa ei siis ole jäänyt historiaan, vaikka sen muuttamiseksi on tehty paljon työtä.
Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen täältä.
Myös Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä korostaa, ettei ammattilaisille kuuluvien tietojen ole hyvä päätyä asiakkaan nähtäväksi.
– Tuo termi kuulostaa terveydenhuollon ammattilaiselle suunnatulta ja sen ei toivoisi päätyvän loppukäyttäjälle. On ammattilaisen tehtävä arvioida, täytyykö toimenpiteisiin ryhtyä, jos seula hälyttää.
– Jos seula hälyttää pienestä ylipainosta ja siihen puututaan, niin kyllä se jonkinlaisesta lihavuusfobiasta kertoo. Tiedän, että terveydenhuollossa on puututtu ainakin aikuisten kohdalla jopa siihen, kun paino alkaa lähestyä tätä ylipainoseularajaa. Se on perusteetonta ja vastuutonta.
Lue myös: Tunnettu somepalvelu teki historiaa: Kieltää kaikki laihdutusmainokset
"On enemmän sääntö kuin poikkeus, että laihdutuskierre alkaa yksittäisestä kommentista"
Sekä Kaseva, Heinonen että Mikkilä painottavat, ettei paino- tai laihdutuspuheen pitäisi kuulua lapsen elämään.
Heillä kaikilla on kokemuksia useista asiakkaista, joilla yksittäinen painoon liittyvä kommentti on johtanut vakaviin seurauksiin.
– Työskentelen syömishäiriötä sairastavien kanssa ja siellä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että laihdutuskierre on lähtenyt lapsena jostain yhdestä kommentista, jonka on antanut vanhempi tai terveydenhoitaja. Osalla se on jatkunut aikuisuuteen asti ja näyttäytynyt syömishäiriönä myöhemmin, kertoo Jonna Heinonen.
Tämän ilmiön tunnistaa myös lastenlääkäri Nina Kaseva.
Asiantuntijat korostavat, ettei yksittäinen kommentti yksin aiheuta syömishäiriötä, sillä sairastumisen taustalla vaikuttaa aina monia tekijöitä, mutta se voi olla sytyke, joka laukaisee syömishäiriökäyttäytymisen.
Katri Mikkilän mukaan lapset lähtevät hyvin herkästi hakemaan hyväksyntää ruoan ja liikunnan säätelyllä, jos kokevat painonsa ongelmaksi.
– Jos lapsen painoa kommentoidaan ja kehotetaan tarkkailemaan syömistä ja liikkumista, annetaan siinä lapselle samalla kertaa syy oireilulle sekä keinot oireiluun: korjaa tässä nyt syömisellä ja liikunnalla sitä arvottomuuden tunnetta, joka me juuri sinulle aiheutettiin.
Karsastatko ulkonäköäsi? Älä opeta lapsiasi samaan. Juttu jatkuu videon alla.
1:47
Moni kantaa oppimaansa kriittistä kehopuhetta mukanaan lapsuudenkodista asti. Omille lapsille ei kuitenkaan tarvitse siirtää samaa. "Kun omat lapset alkavat kasvaa, se on aikuisille tuhannen taalan paikka työstää omaa kehosuhdettaan", valmentaja ja kouluttaja Katarina Meskanen sanoo.
Lue myös: Syömishäiriöstä kärsinyt tubettaja Mandimai, 21, pelkäsi lapsettomuutta jo yläasteella – "Olen tosi monta yötä itkenyt"
Ei pidä hoitaa painoa, vaan sen taustasyytä
Mikkilä ja Heinonen eivät kritisoi lapsen kasvun seurantaa, vaan sitä, miten aiheesta lapselle puhutaan tai millä kriteereillä painoon lähdetään puuttumaan kasvavan lapsen kohdalla.
– Jos lapsen paino alkaa nousemaan ja suurimmat kasvun vaiheet ovat vasta edessä päin, pitää olla malttia katsoa, mihin suuntaan paino lähtee kehittymään. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että tapahtuu nopea kasvupyrähdys ja ennen sitä keho ikään kuin kerryttää energiaa sitä varten ja painoa kertyy, Heinonen sanoo.
– Ja on muistettava, että niin aikuisen kuin lapsen paino voi heitellä parista kolmeen kiloa muutamien päivien sisällä. Esimerkiksi ummetuksen vuoksi keho voi painaa parikin kiloa enemmän.
Lue myös: Viivi, 23, kertoo valmentajan kommenteista alkaneesta tuhon kierteestä: "Siinä kohtaa kaikki romahti"
Heinosen mukaan lapsen painon voi ottaa puheeksi, jos terveydenhoitohenkilökunta huolestuu lapsen terveydestä kokonaistilanteen huomioon ottaen tai jos paino huolettaa lapsen vanhempia tai lasta itseään.
– Jos lapsen painosta pitää keskustella, sitä ei tehdä lapsen läsnä ollessa. Keskustelua ei tule käydä paino edellä, koska paino on aina seurausta jostakin. Ei ole järkevää keskustella seurauksesta vaan syistä.
Lapsen vanhempien kanssa voidaan pohtia, onko ruokailurytmi muuttunut, maistuuko lapselle kouluruoka, onko jokin harrastus juuri päättynyt tai onko lapsen elämässä jotain huolia, jotka aiheuttavat tunnesyömistä.
– Lapsen kanssa aiheesta keskustellaan kysellen puhumatta painonhallinnasta tai -pudottamisesta. Jos ruokavaliossa on korjattavaa, mietitään mitä siihen voisi lisätä, jotta kokonaisuus paranee. Ei lähdetä kieltolistojen ja rajoittamisen kautta, Heinonen muistuttaa.