Lapsi piilotti auton avaimet – äiti tajusi kipeän totuuden elämästä: "Hän katsoi minua kyyneleitä silmissään..."

Eräänä aamuna Alexia Ereboni Yazdani tajusi tyttärensä muistuttavan itseään hätkähdyttävällä tavalla.

Yrittäjänä ja asianajajana toimiva australialainen Alexia oli lähdössä kotoa, mutta ei löytänytkään autonsa avaimia. Hän aavisti, että hänen 4-vuotiaalla tyttärellään Madelinella oli otakin tekemistä asian kanssa.

– Avaimeni, jotka olin asettanut etuoven lähelle, olivat kadonneet ja olin varma, että tyttäreni oli ottanut ne. "Maddie, sinun täytyy kertoa, mihin olet pannut äidin avaimet, muuten suutun kovasti", sanoin ääni lempeänä, mutta ärtyneisyydestä vihjaillen, Alexia kuvailee Honey9-sivustolla.

– Hän katsoi minua kyyneleitä silmissään ja tarttui käteeni. Hän kävelytti minut ruokailuhuoneeseen ja ryömi suuren puisen pöydän alle. Hetkiä myöhemmin hän ilmaantui näkyviin avaimiani kantaen.

"Olin vihainen, olin stressaantunut..."

Lapsen selitys toiminnalle oli riipivä: hän kertoi piilottaneensa avaimen, koska halusi äidin jäävän kotiin. Alexia kuitenkin nuhteli lasta sanoen, ettei tämä saisi enää tehdä vastaavaa.

– Olin vihainen, olin stressaantunut, ja nyt olisin myöhässä, Alexia muistaa.

Hän kertoi lapsilleen rakastavansa heitä, ryntäsi autoon ja lähti ajamaan töihin.

– Ajaessani ajattelin, mitä nelivuotiaani oli tehnyt. Ja sitten, kun ymmärryksen aalto vyöryi ylitseni, sydämeni murtui. Muistin, että ollessani noin kahdeksanvuotias, olin kehittänyt pelon isän menettämisestä, Alexia sanoo.

Lapsi toimi kuin Alexia itse lapsena

Alexian isä lähti aamuisin töihin ja palasi illalla. Pieni Alexia kuitenkin pelkäsi, että isälle tapahtuisi jotakin eikä hän enää koskaan palaisi.

– Pitääkseni hänet kotona ikuisesti kehitin yhtenä iltana suunnitelman, jota silloin pidin pettämättömänä. Seuraavana aamuna, kun vanhempani söivät aamupalaa, otin isäni auton avaimet ja piilotin ne isoon vaasiin, Alexia muistelee.

– Muistan selkeästi ajatelleeni, ettei hän koskaan löytäisi avaimia, ja se merkitsisi, ettei hän mene töihin, että hän pysyy aina kotona, turvassa kaikelta pahalta. Hän olisi kanssani koko päivän. Hän ei koskaan kuolisi.

"Sydämeni murtui taas, kun kaduin sitä, miten puhuin hänelle"

Alexia alkoi pohtia, halusiko Madelinekin teollaan pitää hänet aina kotona turvassa.

– Sydämeni murtui taas, kun kaduin sitä, miten puhuin hänelle, miten helposti sivuutinkaan hänen tunteensa – sydämeni särkyi murusiksi, kun tajusin totuuden, Alexia kuvaa.

– Lapsina uskomme, että vanhemmat ovat kanssamme ikuisesti. Emme voi kuvitella elämää ilman heitä, ja pelkkä ajatus heidän menettämisestään täyttää meidät sanoinkuvaamattomalla surulla. Teemme asioita, jotta vanhemmat olisivat aina paikalla. Joskus teemme hupsuja asioita, kuten piilotamme heidän avaimensa. Elämä kuitenkin jatkaa aina radallaan ja huolimatta siitä, miten paljon yritämme, avaimet löytyvät aina. Miten paljon toivommekaan (päinvastaista), tulee päivä, kun suurin pelkomme tulee todeksi.

Alexia tyttärensä kanssa. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

"Kerroin, että olisin aina hänen kanssaan..."

Kun Alexia palasi samana iltana kotiin, hän halasi tytärtään tiukasti. Hän päätti toistaa tyttärelleen samat sanat, jotka itse kuuli omalta isältään lapsena: avaimia ei siis piilottaa, koska niiden avulla Alexia pääsi paitsi töihin, myös takaisin kotiin Madelinen luo.

– Kerroin, että olisin aina hänen kanssaan; vaikken olisi henkilökohtaisesti paikalla, olisin silti hänen kanssaan, Alexia kuvaa.

– Halasin häntä uudelleen ja toivoin koko ajan, että vain avaimia piilottamalla voisimme taata, että vanhempamme olisivat kanssamme iäisyyden. Että he eivät koskaan sairastuisi, eivätkä he koskaan kuolisi.

LUE MYÖS: Nainen tyrmistyi äidin ja tyttären lavastetusta kuvaushetkestä – paljasti karun totuuden some-elämän taustalta: "Jossain tuolla on toisenlainen äiti..."

Lue kaikki lifestyle-aiheiset artikkelit!

Lähde: Honey.nine.com.au