Psykoterapeutti ja tietokirjailija Juha Klaavu kertoo, miten lapsuuden kehityksellinen trauma näkyy.
Lapsuuden kehityksellinen trauma on suomalaisilla psykoterapeutti ja tietokirjailija Juha Klaavun mukaan yleinen. Trauma syntyy vuorovaikutuksessa nuoressa lapsuusiässä. Myöhemmin se aiheuttaa huonommuuden tunnetta, syyllisyyttä ja häpeää.
– Ydin syntyy ensimmäisen vuoden aikaan, mutta kerros kerrokselta se lapsuudessa paisuu, Klaavu kuvasi Huomenta Suomen haastattelussa.
– Siitä seuraa, että aito minuus on hukassa. Oma identiteetti: kuka oikeasti, pohjimmiltani olen? Moni kuvaa, että elämä on ikään kuin lasiseinän takana tai valuu sormien läpi.
Lue myös: Näin äitien vihan tunteet kiehuvat yli – "On pelästytty, miten omaa lasta kohtaan voi ajatella jotain niin ikävää tai peräti väkivaltaista"
"Minulla on tapana sanoa, että on kahdenlaisia ihmisiä..."
Vaikka elämässä olisi menestynyt, sekään ei tuo onnea; Klaavun mukaan ulkoisesti oivasti pärjännyt ihminenkin voi kokea arvottomuutta, häpeää, epäonnistumista.
– Minulla on tapana sanoa, että on kahdenlaisia ihmisiä: lommotettuja ja enemmän lommotettuja. Eli kyllä meillä kaikilla on jonkin verran kaiken maailman traumoja, Klaavu sanoo.
Trauma ei vaadi tahallista pahaa aietta; se voi syntyä vaikkapa vaikeista olosuhteista tulevilta vanhemmilta, jotka yksinkertaisesti tekevät kasvatusvaiheessa virheitä. Aika ei haavoja paranna.
– Minulla on tapana sanoa, että tiedostaminen on välttämätön ensimmäinen askel, mutta se on ensimmäinen, Klaavu sanoo.
– Meillä länsimaissa on monesti harhaluulo, että ihminen on vain tai pääasiassa rationaalinen olento. Oikeasti olemme pohjimmiltaan tunneihmisiä, ja alitajunta ohjaa meitä.
Miten kehityksellinen trauma hoidetaan? Miksi se on suomalaisilla yleinen, tarvitsevatko kaikki terapiaa? Mikä on tuskauniversumi? Katso keskustelu yllä olevalta videolta.
Lue myös: Lapsuuden trauma haastaa parisuhdetta salakavalasti – rakkaus voi tuntua vaikealta: "Sitä, mitä haluaa, ei voikaan sietää"
Lue myös: "Lääkärit usein puhuivat meille sikiöistä, vaikka meille he olivat lapsia" – keskenmenot ovat yleinen, mutta huonosti hoidettu ja vaiettu asia
Katso myös: Miksi järkytys muuttuu traumaksi? Traumatisoitumistaan ei voi valita, mutta toivoakin on: "Toipuminen on todennäköisin vaihtoehto"
3:31
Ihminen ei voi valita sitä, syntyykö hänelle traumamuisto vai ei; etukäteen ei voi valita, että nyt minä en traumatisoidu.