Täysin sama kasvatus saattaa vaikuttaa sisaruksiin aivan eri tavalla. Paljon riippuu lapsen temperamentista.
Häpeä juontaa juurensa lapsuudessa koettuihin kelpaamattomuuden, riittämättömyyden ja huonommuuden kokemuksiin. Nämä kokemukset voivat olla hyvinkin yksilöllisiä, sanoo asiaa tutkinut teologian tohtori Ben Malinen.
Joskus häpeän tunteet kohdistuvat esimerkiksi fyysisiin ominaisuuksiin. Suomalaisten häpeän syntymekanismeja väitöskirjassaan vuonna 2010 tutkineen Malisen mukaan vaikeimmat häpeän tunteet saavat kuitenkin usein alkunsa jo varhaislapsuudessa sellaisissa tilanteissa, joissa lapsi on ollut iloisimmillaan ja onnellisimmillaan ja tunne on katkaistu.
– Lapsi tulee vanhemman luo innoissaan ja haluaisi kertoa jotakin, mutta vanhempi sanookin, että älä nyt häiritse.
Lue myös: Huijarisyndrooman juuret voivat olla lapsuudessa – näillä vinkeillä sen voi saada kuriin
Malisen mukaan kiireinen vanhempi voisi toimia tilanteessa oikein sanomalla, että onpa kiva kuulla, mutta kehottamalla kertomaan asiasta myöhemmin – jolloin iloisuuden ja onnellisuuden katoamista ei tapahdu.
– Tai jos se ehtii jo tapahtua, vanhempi voi myöhemmin pyrkiä saamaan sen takaisin kysymällä lapselta asiasta ja osoittamalla aitoa kiinnostusta.
Häpeää voivat Malisen mukaan aiheuttaa myös esimerkiksi tilanteet, joissa lapsi saa koulussa kokeesta arvosanaksi yhdeksän ja vanhempi kehottaakin lukemaan seuraavalla kerralla enemmän, jotta saa kympin.
Malisen mukaan yksittäiset tilanteet voivat tuntua lapsesta niin häpeällisiltä, että ne kulkevat mukana aikuisuuteen asti. Taustalla vaikuttaa kuitenkin myös lapsen temperamentti. Osa lapsista on herkempiä kokemaan tällaisissa tilanteissa voimakkaita tunteita, kun taas osa suhtautuu niihin välinpitämättömämmin.
– Täysin sama kasvatus saattaa vaikuttaa sisaruksiin täysin eri tavalla. Joistakin tulee pärjääviä aikuisia ja joillekin pienetkin asiat saattavat aiheuttaa voimakkaan, koko elämän kestävän huonommuuden, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteen, Malinen sanoo.
Lue myös: Nämä merkit ennakoivat oppimisvaikeuksia jo ennen kouluikää
Häpeä tarttuu herkästi
Etenkin lapselle merkittävien aikuisten taholta tuleva arvostelu, pilkkaaminen, muihin lapsiin vertailu tai kriittisyys voivat vahvistaa lapsessa ajatusta omasta riittämättömyydestä ja kelvottomuudesta, kertoo Väestöliiton vanhemmuuden asiantuntija Rozjin Rokhzad.
– Myös vanhemman oma häpeä tarttuu herkästi lapseen, eli jos vanhempi puhuu esimerkiksi omasta kehostaan rumasti tai muuten sättii itseään, lapsi voi oppia katsomaan itseään samalla tavalla.
Lue myös: Miten "henkinen saliraja" ylitetään? Häpeän tunne pilaa monien treenit
Rokhzad uskoo nykyvanhempien olevan valveutuneempia tällaisissa asioissa. Heillä on entistä enemmän tietoa lapsen kehityksestä ja tunne-elämästä, mikä voi auttaa ymmärtämään, miten omat sanat ja teot voivat vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Rokhzad epäilee, että ainakin vertailua ja liian korkeita vaatimuksia osataan nykyään paremmin välttää.
Malinen on skeptisempi vanhempien parissa tapahtuneiden muutosten suhteen.
– Monesti hyväksynnän tai huonommuuden kokemukset eivät tule pelkästään sanoista, vaan ne tulevat myös ilmeistä ja äänensävyistä. Vanhemmat varmasti tietävät, että lapselle ei saisi suuttua tai sanoa pahasti, mutta kun on väsymystä ja stressiä, tulee kyllä sanottua. Vaikka niitä kuinka katuisi ja yrittäisi korjata jälkikäteen, vahinkoja on jo päässyt tapahtumaan, eikä niitä saa välttämättä enää täysin korjattua.
Toisaalta kun Malinen teki väitöskirjaansa häpeästä vuonna 2010, osa haastateltavista oli tietoisesti päättänyt olla siirtämättä omaa häpeäänsä lapsilleen – ja kokenut onnistuneensa siinä.
Lue myös: Lapsuuden kehityksellinen trauma voi näkyä aikuisiällä: "Moni kuvaa, että elämä on ikään kuin lasiseinän takana"
Paljastuminen pelottaa
Häpeä voi näkyä aikuisuudessa heikkona itsetuntona, mutta kahdella eri tavalla. Huono itsetunto voi olla hyvin näkyvä ominaisuus niin, että ihminen saattaa pahoitella omaa olemassaoloaan, tai se voi olla piilossa näennäisesti hyvän itsetunnon takana, kertoo Malinen.
– Huonoa itsetuntoa peitellään menestyksellä, pärjäämisellä tai muilla ulkoisilla tekijöillä, ja samaan aikaan taustalla ovat ne kaikki lapsuuden pettymykset, epävarmuudet ja huonommuuden kokemukset, joita on jo varhain opittu piilottamaan. Näiden ihmisten elämä on monesti aika haastavaa, sillä heillä voi olla voimakas pelko paljastumisesta.
Malisen mukaan kulissit usein romahtavat viimeistään keski-iässä. Tärkeä parisuhde päättyy, läheinen kuolee tai jäädään työttömäksi, eikä ihminen jaksakaan enää pitää suojamuuriaan yllä. Tämä voi herättää lähipiirissä ihmetystä, kun aiemmin auttavainen ystävä ei enää olekaan koko ajan auttamassa.
Todellisuudessa ihminen on saattanut hakea hyväksyntää elämällä vain muita varten.
Häpeästä eroon pääseminen ei ole Malisen mukaan helppo tie. Ensimmäinen askel on opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja lähteä purkamaan suojamuuriaan ympäriltään.
– Asiasta voi puhua läheisten kanssa – tai mieluiten toki terapiassa turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä, mutta sekään ei ole helppoa, sillä moni murehtii myös terapeutin suhtautumista ja näyttelee hänellekin vahvaa, menestyvää ja pärjäävää.
Ihmisen on tärkeä selvittää, kuka hän olisi ilman häpeän kokemuksiaan. Tämä voi Malisen mukaan tuoda mukanaan esimerkiksi ammatinvaihdon tai eron, jos ihminen ei ole uskaltanut tavoitella haaveammattiaan häpeän takia tai ei haluakaan olla suhteessa enää pelkkä miellyttäjä tai aina vahva ja menestyvä pärjääjä.
Katso myös: Miksi järkytys muuttuu traumaksi? Traumatisoitumistaan ei voi valita, mutta toivoakin on: "Toipuminen on todennäköisin vaihtoehto"
3:31
Ihminen ei voi valita sitä, syntyykö hänelle traumamuisto vai ei; etukäteen ei voi valita, että nyt minä en traumatisoidu.