Lasten lievien kehitysviiveiden määrä on lisääntynyt vuosituhannen vaihteen jälkeen. Syinä ovat tutkimustiedon lisääntyminen, seulontamenetelmien kehittyminen sekä erilaisten terapiamuotojen yleistyminen.
Lieviä kehitysviiveitä siis havaitaan neuvoloiden ikäkausitarkastuksissa enemmän, koska niitä osataan seuloa ja tutkia paremmin kuin aikaisemmin.
Yleistymistä selittää myös se, että lapsilta vaaditaan erilaisia taitoja ilman, että aina muistetaan normaalivaihtelun rajoja, kuvailee Tampereen kaupungin terveyskeskuksen lasten ja nuorten poliklinikan terveydenhoitaja Kristiina Knuutila.
– Lasten erilaisuutta ja kehittymistä ikätovereista poikkeavaan tahtiin siedetään aiempaa huonommin. Viiveeksi tulkitaan helposti normaalin kehityksen variaatiotkin, Knuutila sanoo.
Knuutilan mukaan erityisesti neuvolaikäisillä lapsilla normaalivaihtelun rajat ovat suuret siinä, missä iässä lapsi alkaa taitoa opetella ja miten hän taidon oppii. Kehitysviiveestä puhutaan silloin, kun epäillään, ettei lapsi opi uusia taitoja samalla tavalla kuin muut ikäisensä.
Turun yliopistollisen sairaalan lastenneurologian erikoislääkäri Harri Arikka allekirjoittaa Knuutilan näkemykset. Arikan mukaan noin 70 prosenttia lapsista kehittyy tavanomaiseen tapaan. Noin 15 prosentilla lapsista on sellaista lahjakkuuden lajia, jonka perusteella he ovat poikkeuksellisen hyvin kehittyneitä. Noin 15 prosentilla lapsista puolestaan on jonkinlainen lievä kehityksen viive. Viidellä prosentilla viive hankaloittaa elämää jollakin tasolla, ja noin 1–2 prosentilla viive on todella invalidisoiva ja elämää häiritsevä.
Arikan mukaan parikymmentä vuotta sitten kehitysviiveissä kiinnitettiin eniten huomiota tarkkaavuushäiriöihin ja lapsen keskittymiskykyyn, kun nykyään huomio on enemmän vuorovaikutuksen ongelmissa.
Kielen kehityksessä usein ensi merkit
Terveydenhoitaja Knuutilan mukaan lievät kehityksen viiveet liittyvät useimmiten liikunnallisiin, kielellisiin tai hienomotorisiin taitoihin.
Lapsi voi olla kömpelö ja kompastella, tai juokseminen tai kiipeäminen voi olla haasteellista. Puhe voi olla epäselvää, sanavarasto suppea tai käsitteiden hallinta ja asioiden nimeäminen vaikeaa. Lapsella voi olla myös vaikeutta ymmärtää puhetta tai toimia ohjeiden mukaisesti. Kynäote voi olla kömpelö tai lapsen voi olla vaikea hahmottaa erilaisia kuvioita.
– Suurin osa tällaisista viiveistä mahtuu normaalivaihtelun sisään. Kontrollikäynneillä neuvolassa seurataan edistymistä, ja mikäli erot ikätasoon nähden lisääntyvät, lapsi ohjataan lisätutkimuksiin. Jos taidot edistyvät omaan, rauhalliseen tahtiinsa, erityistoimia ei yleensä tarvita.
Erikoislääkäri Arikan mukaan ensimmäiset merkit lievistä kehityksen pulmista tulevat usein esille kielen kehityksessä, kun lapsi on 2–3-vuotias. Sosiaalisten taitojen, oppimiskyvyn ja keskittymisen pulmat tulevat parhaiten esille päiväkodissa ryhmätilanteissa. Lievimmät kehityksen viiveet nousevat esille vasta kouluiässä ja ovat lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä erityisvaikeuksia.
Lue myös: Lapset jaettiin päiväksi köyhiin ja rikkaisiin – kansainvälisellä kesäleirillä Vihdissä opetellaan konfliktitilanteita: "11-vuotiaille oikeudenmukaisuus on tärkeää"
Arikan mukaan vauvan lievistä kehityksen viiveistä ei tarvitse huolestua. Jotta vauvan kehityksen viiveet viittaisivat merkittäviin kehityksen ongelmiin myöhemmin lapsen elämässä, pitäisi vauvan olla selvästi ikätovereistaan poikkeava ja kehityksen viiveiden vaikeita.
Suurin osa tasaantuu ajan myötä
Arikka kertoo, että lievät kehityksen viiveet johtuvat useimmiten perinnöllisistä syistä. Erityisesti lukihäiriö sekä tarkkaavuuden ongelmat ovat vahvasti perinnöllisiä. Myös ympäristötekijöillä on kuitenkin oma merkityksensä, ja perinnöllisetkin tekijät ovat aina vuorovaikutuksessa ympäristötekijöiden kanssa.
– Jos on esimerkiksi levoton lapsi, joka kasvaa levottomassa ympäristössä, kyllähän se vain lisää lapsen levottomuutta, Arikka huomauttaa.
Lue myös: Tutkimus: Maaseudun lapset kaupunkilaislapsia edellä motoristen taitojen hallinnassa – "Yksi lapsuusajan keskeisistä kehitystehtävistä"
Joskus taustalla voivat olla myös pelkät ympäristötekijät. Mikäli esimerkiksi kaksikielisen perheen lapsi ei ole saanut riittävästi altistusta jommankumman kielen oppimiseen, tämä on todennäköisin selitys heikolle kielen kehitykselle.
Arikan mukaan suurin osa lievistä kehitysviiveistä tasaantuu ajan myötä. Suuri merkitys on kodilla, muulla kasvuympäristöllä sekä kaveri- ja harrastuspiireillä.
– Vaikka viive jäisi pysyväksi, lapset ovat taitavia oppimaan keinoja, joilla he saavat kompensoitua mahdollista viiveen tuomaa haittaa.
Myönteinen palaute tärkeää
Arikan mukaan on tärkeää, että lapsi saa riittävästi positiivista palautetta. Mikäli lapsen pärjäämättömyyttä tai kehitykseen liittyvää haastetta korostetaan kovin negatiivisessa valossa, kehityksen viive saattaa jopa hankaloitua. Tällainen riski on erityisesti tarkkaavuushäiriöisillä lapsilla – jos he saavat jatkuvasti negatiivista palautetta käytöksestään, heille tulee negatiivinen käsitys itsestään, mikä johtaa lähes poikkeuksetta ikäviin seurauksiin.
– Jokaisella lapsella on myös vahvuuksia, joita voidaan korostaa sen sijaan, että keskityttäisiin vain ongelmiin.
Arikan mukaan lieviin kehitysviiveisiin liittyy väärinymmärryksen riski. Lapsi, jolla on esimerkiksi lievä kielen kehityksen erityisvaikeus, saattaa mennä läpi kaikkien seulojen ilman, että edes vanhemmat huomaavat hänessä mitään poikkeuksellista.
Kun sitten koulussa tarvitaan runsaasti esimerkiksi luetun ymmärtämistä ja ongelmanratkaisutaitoja, koulupolku saattaa muuttua hyvinkin kivikkoiseksi ja vastentahtoiseksi. Pahimmillaan lapsi saattaa jopa syrjäytyä koulu- ja opiskelumaailmasta.