Levottomuus on keskittymiskyvyn herpaantumista, mutta myös paljon muuta. Jokainen on joskus väsynyt, mutta mistä tietää, että hösäämistä on arjessa liikaa?
Nykylapset ovat levottomia, sanotaan. Mutta onko asia ihan oikeasti näin?
– Tämä on hirveän hyvä kysymys, tutkimusjohtaja ja nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta pohtii.
– Ei tästä taida oiretasolla olla täysin aukotonta tietoa, mutta kyllä tuntuma sekä varhaiskasvatuksessa että koulumaailmassa on, että levottomia lapsia on enemmän kuin ennen.
Lasten ja nuorten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD:n diagnoosit ovat yleistyneet Suomessa nopeasti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan poikien ADHD-diagnoosit ovat kasvaneet kahdeksassa vuodessa kolminkertaisiksi, tyttöjen yli viisinkertaiseksi.
THL:n ylilääkäri Terhi Aalto-Setälän mukaan Suomen terveydenhuollossa on riskinä, että ADHD:ta diagnosoidaan enemmän kuin olisi tarve.
Lue lisää: Poikien ADHD-lääkityksessä on isot alueelliset erot – osalla saattaa olla väärä diagnoosi
Levottomuus voi näyttäytyä "häröilynä"
Levottomuus on keskittymiskyvyn herpaantumista, mutta myös paljon muuta. Levoton voi olla silloinkin, kun ei tarvitsisi istua hiljaa paikallaan.
– Esimerkiksi lyhyessä jonotustilanteessa saattaa tulla sellaista toimintaa, mitä kansankielellä kutsuisin häröilyksi, Kosola kuvaa.
Varsinaisen keskittymisongelman huomaa helposti vaikkapa lukemisen yhteydessä: haluja olisi, mutta nuori ei välttämättä jaksa tai pysty lukemaan edes parin sivun tekstiä.
– Tässä tietysti iän mukainen arviointi on kauhean tärkeää. Jos yläkoululainen ei pysty keskittymään lukeakseen kappaleen kirjasta, kyse on sisäisestä levottomuudesta. Sen lisäksi voi olla fyysisesti levoton, tahtoisi liikkua luokassa tai pulista kavereiden kanssa sen sijaan, että kuuntelisi opettajaa, Kosola kuvaa.
Millainen levottomuus on normaalia?
Kaikki ovat joskus levottomia – pienet lapset useinkin. Aina syy ei ole vakava: kenties lapsi on väsynyt, tulossa kipeäksi, hermostunut, jännittynyt tai odottaa jotakin niin, ettei malta pysyä tuolillaan.
– Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä normaalimpaa jonkinasteinen levottomuus on, kertoo lastenpsykiatrian vastaava lääkäri Anita Puustjärvi Pohjois-Savon hyvinvointialueella.
Hän toimii myös ADHD:n Käypä hoito- työryhmän puheenjohtajana.
Tilanne muuttuu huolestuttavaksi, jos levottomuus on pitkäaikaista ja selvästi haittaa lapsen toimintakykyä, lapsi saa siitä paljon negatiivista palautetta tai levottomuus kuormittaa aikuisia. Jos tilanne ei selity ilmeisillä syillä, sitä on syytä selvitellä.
Lue myös: Tämän ikäisellä lapsella ei pitäisi olla ollenkaan ruutuaikaa, sanoo tutkimus
– Alakouluikäisen pitäisi esimerkiksi jonkin aikaa pystyä keskittymään älyllistä ponnistelua vaativiin tehtäviin, kuten läksyihin. Mitä pienemmästä koululaisesta on kyse, sitä lyhyempää aikaa odotetaan, Puustjärvi sanoo.
Tärkeitä ovat myös arkiset, toistuvat asiat. Neuvomisella ja ohjaamisella niiden pitäisi sujua kohtuullisesti.
– Miten onnistuvat pukemiset, syömiset, pesuilla käymiset, nukkumaanmenot, siirtymiset paikasta toiseen, ulos lähteminen? Jos nämä ovat toistuvasti ja pitkäaikaisesti huomattavan hankalia tai vaativat, että aikuisen pitää ohjeistaa ja auttaa paljon enemmän kuin samantasoisen lapsen kanssa yleensä, asiaa on syytä lähteä selvittämään.
"Levottomuussääntö" pätee myös pienemmän lapsen leikkeihin.
– Jos leikit ovat hyvin lyhytjänteisiä, eli ihan hetki leikitään Legoilla, saman tien lähdetään piirtämään, ja siitä heti tekemään muuta, se on hieman poikkeavaa. Yleensä lapsi pystyy jonkin aikaa toimimaan keskittyneesti mielenkiintoisen, motivoivan tekemisen parissa, Puustjärvi kuvaa.
Lue myös: Tällaisilla lääkkeillä ADHD-oireita voidaan helpottaa – mitkä ovat riskit?
Väsyneenä keskittyminen ei suju
Huonoja päiviä sattuu jokaiselle. Levottomuudesta tulisikin huolestua vasta, jos tilanne jatkuu useita kuukausia tai pidempäänkin.
– ADHD:n diagnoosikriteereissä edellytetään oireiden kestoksi vähintään puoli vuotta, mutta ADHD:ssa yleensä erilaisia oireita on ollut aina tai lähes aina, Puustjärvi sanoo.
ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö.
Vanhempien huolet viriävät yleensä arkitilanteista, jotka eivät yrittämisestä huolimatta suju. On mahdollista, että esimerkiksi pukemisesta tai syömisestä on neuvoteltu jo kuukausien ajan joka aamu, tai koulusta tulee viikoittain viestiä lapsen kyvyttömyydestä istua aloillaan.
Lue myös: Lindan sanottiin kärsivän paniikkihäiriöstä – syyksi paljastuikin ADHD
Levottomuuden tutkiminen alkaa laajasta ja systemaattisesta arviosta, jossa selvitetään, miten lapsen kasvu ja kehitys on tähän asti edennyt.
– Onko ollut huolta kielen tai motoristen taitojen kehityksestä, tai jostain muusta? Onko lapsi saanut kuntoutusta johonkin oireeseen? Millainen on toimintakyky tällä hetkellä eri tilanteissa: mikä sujuu, mikä ei, missä tilanteissa asiat sujuvat tai eivät suju, Puustjärvi kuvailee.
Aina levottomuuden syy ei ole ADHD. Taustalla voi olla esimerkiksi vähäinen liikkuminen, jonka vuoksi energiaa on lopulta liikaakin. Silloin tilannetta voi kokeilla korjata kotikonstein vaikkapa ulkoilua lisäämällä.
Toisaalta levottomuus voi johtua myös liiallisesta väsymyksestä, joka tavallisimmin liittyy liian vähäiseen tai huonolaatuiseen uneen. Päivärytmi voi olla rempallaan, tai lapsi tai nuori valvoo liikaa kännykän kanssa. Myös vanhempien riitely tai vaikkapa perheeseen syntynyt pikkusisarus voi valvottaa.
Kun unta on liian vähän, käyttäytymisen säätely on hankalampaa. Keskittyminenkään ei silloin onnistu.
Lue myös: Tiedätkö, mikä on turvallinen määrä kofeiinia päivässä aikuiselle ja lapselle? Nämä rajat moni suomalainen ylittää
Levottomuus riippuu myös tilanteesta: "Eihän lapsi voi tietää..."
Lapsen kyvyttömyys istua paikallaan tai keskittyä on myös tilannesidonnaista. Esimerkiksi ravintolassa juoksentelevaa pikkulasta ei välttämättä vaivaa pitkäaikainen levottomuus, vaan tilanteen jännittävyys.
– Tämä riippuu myös siitä, kuinka paljon ja millä tavalla lasta ohjeistetaan. Eihän lapsi voi tietää, mitä häneltä odotetaan, ellei hänelle kerrota sitä ja neuvota, auteta itsesääntelyn asioissa. Lapselle voi antaa vinkkejä siitä, miten voisi malttaa olla aloillaan tai miten levottomuutta voisi ratkaista muuten kuin juoksemalla, Puustjärvi sanoo.
Lapselle voi vaikkapa tarjota piirtämistä tai keskustella ravintolassa näkyvistä tai tapahtuvista asioista. Taaperoikäisen itsesäätelykyky on vähäinen eikä rauhassa istuminen pitkän päivän päätteeksi luultavasti enää onnistu. Se on normaalia: lapsi ei ole pieni aikuinen, eikä hänen kuulukaan olla.
– Kouluikäisen pitäisi pystyä ravintolatilanteessa olemaan vähän aloillaan tai rauhallisesti, tai ainakin kysymään aikuiselta lupaa, jos haluaa lähteä käymään vaikkapa ravintolan leikkipaikassa, Puustjärvi sanoo.
– Kaikki riippuu siitä, miten, missä vaiheessa ja kuinka sujuvasti lasta osataan opastaa. Jos satunnaisessa juhlassa tai ravintolakäynnin aikana lapsi toimii ei-toivotulla tavalla ja tilanne on lapselle uusi, sehän on aika ymmärrettävää.
Lue myös: Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit yleistyneet Suomessa – nämä syyt selittävät
Lue myös: Anne löysi raudanpuutteesta selityksen omille ja lastensa oireille – "Kolme vuotta piinanneet oireet helpottivat kuin silmänräpäyksessä"
Katso myös: Missä menee vilkkaan mielen ja ADHD:n raja?
1:56
Psykiatrian erikoislääkäri Mika Määttä ja ADHD-tutkija Juho Honkasilta kertoivat, missä vaiheessa on syy epäillä ADHD:tä.