Pellava oli aina sodanjälkeisiin pulavuosiin saakka tärkeä viljelytuote Suomessa. EU-tuet lämmittivät jonkin aikaa, mutta nykyään hyvin harva haluaa enää viljellä pellavaa Suomessa. Kotimaista jatkotuotantoa ei ole ollut, ja jatkokäsittely vaatii paljon työtä sekä erikoiskoneita. Siitä huolimatta Leena Pesu ryhtyi pellavaviljelijäksi.
Leena Pesu etsi jokin aika sitten vaatekaappiinsa ympäristöystävällisiä materiaaleja. Selvisi, että kaksi materiaalia on ympäristöystävällisimpiä ylitse muiden: pellava ja villa.
– Tuli ahaa-elämys, että näitä molempiahan voi tuottaa Suomessa.
Pesu sai käyttöönsä veljensä perheen maatilkun ja alkoi viljellä pellavaa. Nyt takana on kaksi kesää pellavapelloilla.
– Olen oppinut hirveästi. Ensimmäinen kesä tehtiin kaikki vaiheet käsipelillä. Tänä kesänä käytössä on ollut vähän isompi ala ja koneita.
Oikeat työvaiheet oikeina hetkinä
Pellava viihtyy hyvin Suomen ilmastossa ja pitää Pesun mukaan Suomen pitkistä kesäpäivistä. Hankaluuksia pellavan viljelyssä aiheuttaa sadonkorjuu.
– Kasvi on niin vahva, että pitää olla taitoa ja oikeat koneet. Haastetta aiheuttaa myös märkä syksy.
Oikea-aikaisuus on Pesun mukaan hyvin tärkeää pellavan sadonkorjuussa.
– Kasvi kaadetaan peltoon, jolloin kaste, sateet ja maan mikrobit alkavat hajottaa kasvin puumaista kuorta. Sitä pitää käydä testailemassa, milloin on juuri se hetki, kun kuori ja korsi alkavat irrota toisistaan, mutta se ei vielä hajoa käsiin.
Tämän jälkeen tarvitaan vielä muutama poutainen päivä, ennen kuin kasvi voidaan viedä kuivuneena varastoon. Improvisointia välillä tarvitaan, kuten viime kuussa, joka oli kostea.
"Olet valinnut vaikean kasvin"
Pesun mukaan muitakin pellavaharrastajia löytyy Suomesta. Itse hän on on saanut avukseen tietotaitoa ja koneita entisiltä pellavaviljelijöiltä.
– He ovat sanoneet, että "kyllä olet melko vaikean kasvin itsellesi valinnut".
Pesu toivoo ja uskookin, että muutkin innostuisivat pellavasta, ja sen tuotanto lähtisi uudelleen lentoon Suomessa.
