Leijonien maailmanmestari tarttui lääkepurkkiin ja vajosi itsepetoksen suohon: "Ei ole enää mitään salattavaa"

Pääkuvan videolla viime lokakuun tilanne, jossa Niko Hovinen säväyttää reflekseillään HIFK:n vaihtoaitiossa kesken ottelun. 

Marraskuun maajoukkuetauolla Hovisen mieli on kevyt. Alla on kaksi nollapeliä ja kauden loppuun jatkettu sopimus HIFK:n kanssa, joka on tämän uralla seitsemäs SM-liigaseura. Ulkomailla työnantajia on kertynyt kymmenen.

LUE MYÖS: Lauri Marjamäeltä kysyttiin erikoisinta valmentamaansa persoonaa – vastaus voi yllättää

Hovinen on nauttinut jääkiekosta jo pitkään, mutta erityisellä tavalla viime keväästä asti, kun viime kautta edeltänyt leikkaus oli lopullisesti jäänyt taakse.

– Hyvän vireen otanta on lyhyt, pelejä on jäljellä ihan hemmetisti. Olemme puolustaneet viime peleissä hyvin, enkä tiedä, onko minulla koskaan ollut kahta peräkkäistä nollapeliä, joten otetaan vastaan, Hovinen myhäilee.

Riippuvuus lähti leikkauksesta

350 SM-liigaottelua pelanneen Hovisen kirkkaina kiekkohetkinä muistetaan esimerkiksi kausi 2010-2011 Pelicans-nutussa ja kevään huipentanut Leijonien maailmanmestaruus kolmostorjujan tehtävässä. 

Hovinen on toipunut päihderiippuvuudestaan, josta hän on puhunut mediassa syksyllä. Siihen johtaneet tapahtumat käynnistyivät keväällä 2014. Kausi KHL:ssä oli onnistunut, mutta kesken jäänyt. Lonkka tarvitsi leikkauksen, jossa Hovisen lantio käännettiin uuteen asentoon.

Kivuliaan ja työlään operaation seurauksena kuvaan astuivat toipumisen ajaksi määrätyt voimakkaat Oxycontin-kipulääkkeet. Kipu- ja unilääkkeet pitävät Hovisen mukaan sisällään riskejä, mutta seuraavat lajin fyysistä olemusta luonnollisella tavalla.

– Leikkaus vain vauhditti tilannettani. Olisin jäänyt lääkkeisiin koukkuun joka tapauksessa. Oma tilanteeni sattui vain lähtemään liikkeelle tuosta leikkauksesta. Aina on riskinsä, kun syödään kovia kipulääkkeitä, mutta olen syönyt niitä myöhemminkin, jos minulla on ollut jokin vamma.

– Olen Ranenkin (Raitsikka) kanssa puhunut, että onhan se ihan päivänselvä juttu, ettei kivuissa voi olla. On oltava vain tarkkana, että kun otat kipulääkettä, mitä mielesi alkaa kertoa. Kertooko se esimerkiksi, että sinua sattuu, vaikka ei oikeasti satukaan. Siinä saa olla tarkkana, mutta en voi puhua kuin oman tilanteeni kautta.

Juttu jatkuu videon alla. 

LUE MYÖS: SM-liigasta tutut kiekkoilijat iskivät kultasuoneen – yrityskaupasta miljoonatulot

Ulkomailla pelaava kiekkoilija saattaa elää ohuen tukiverkon päällä, joka voi olla vaarassa ratkeilla ongelmakäyttöön taipuvaisen urheilijan alla.

– Omassakin tilanteessa lääkkeet olivat ulkomailla pelatessa helppo pakokeino. Iltaisin tissuttelua ja joku pilleri. Sillä tavalla huijaa itseään, että okei, rentoudun nyt vähän. Tilanteessa ei näe mitään pahaa, vaikka samalla on jo aika syvällä siinä suossa. Mieli sanoo asioita, joita haluat kuulla.

Huumaavan hyvänolon saamiseksi Hovisen käsi tarttui lääkepurkkiin, mutta samaan aikaan myös kiekkoihin. Väärinkäytöstä huolimatta pelaaminen ammattilaissarjoissa jatkui.

– Pystyn hahmottamaan, että siinä oli sellainen puolentoista vuoden pätkä, jolloin pelasin todella huonosti. Tulin silti joka päivä harjoituksiin, enkä muista missanneeni mitään sen vuoksi, että ilta olisi vaikka venähtänyt, Hovinen muistelee kaksoiselämää.

– Niin toimiessa ei ole silti ammattilainen. Olet paikalla, mutta et läsnä. Iso osa menee ohi, ja harjoittelukin on vähän sellaista, että näytät vain tekeväsi jotain, mutta periaatteessa siinä ei edes yritä kehittyä. Intressit ovat siinä tilanteessa ihan muualla.

"Minulla on tällainen sairaus"

Hovinen tähdentää tässä kohdin, että iso osa ammattilaisuutta on juuri kaukalon ulkopuolella tapahtuva toiminta. Tätä nykyä suhtautuminen synkkään elämänvaiheeseen on armollisempaa. 

– Olen oppinut hyväksymään, että minulla on tällainen sairaus. Onneksi löytyi apua. Samalla on sanottava, että kun puhutaan tällaisista asioista, jääkiekko on aika toissijainen asia. Ensin on saatava elämä kuntoon. Minulla on 11-vuotias tytär, joka on minulle tärkein asia koko maailmassa. Haluan olla hänen elämässään läsnä parhaalla mahdollisella tavalla.

LUE MYÖS: SM-liigan tulikuuma tähti palasi NHL:stä ja "tarpoi syvällä p****ssa" – harkitsi jopa uran lopettamista

Hovinen ei tunnista väitettä, jonka mukaan jääkiekko vetäisi erityisellä tavalla puoleensa ilmapiiriä, jossa mainittuja ongelmia syntyy ja niistä puhuminen vaikeutuu.

– Näitä samoja ongelmia on ihan joka ammatissa. Minun mielestäni jääkiekko ei ole tässä mitenkään erityisessä asemassa. Jos mietin omaa tilannettani silloin, minua hävetti ihan vitusti, suoraan sanottuna. Sen vuoksi en olisi uskaltanut puhua siitä kenellekään. En olisi ikipäivänä halunnut kenenkään tietävän, että olen ajanut itseni tällaiseen pisteeseen, että olen päihderiippuvainen. Hävetti helvetisti. Nyt pystyn sen myöntämään. Aikaa on mennyt ja olen saanut työskennellä itseni kanssa. 

Avoimuuden tielle lähteminen onnistuu Hovisen mukaan toisilta kivuttomammin. Kesti vuosia ennen kuin tilanteesta uskoutuminen onnistui monelle ystävällekään.

– Se voi olla ihan hyväkin juttu. Kun aika kuluu, koko juttu on jatkuvasti terveemmällä pohjalla ja siitä on helpompi puhua. Nyt kun asian kanssa on tullut esiin myös julkisesti, siitä on entistä helpompi jakaa. Ei ole enää mitään salattavaa.

Hovisen käänne toipumisen suuntaan tapahtui marraskuussa 2016 päihdehoitoon hakeutumisen yhteydessä. Saman kuun viidentenä päivänä alkoholin käyttö päättyi. Uuden elämän syrjään Hovista talutti erityisesti muusikko Rane Raitsikka, jota Hovinen pitää tärkeimpänä yksittäisenä henkilönä toipumisprosessissaan. Siinä, jollaisen käynnistämisessä tai kiinni riippumisessa taistelee moni tälläkin hetkellä.

– Apua on saatavilla. Mikä toimii kenellekin, se pitää vain yhdessä selvittää. On helppoa sanoa nyt, että puhuminen auttaa, kun tiedän, miten mahdottomalta se tuntui aluksi. Mietin silloin, että en ikinä voi puhua tästä. Nyt olen todella onnellinen, että puhuin. Olen päässyt auttamaan aika montaa ihmistä, toivon mukaan voisin tehdä sitä jatkossa vielä enemmän.