Leijonien osalta viikonlopun Venäjän EHT-turnaus tuotti kaksi tappiota ja yhden voiton. MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen ei niinkään takerru tuloksiin. Sihvonen nostaa esille huolen, joka koskee koko suomalaista jääkiekkotuotantoa.
Jääkiekon A-maajoukkuekausi alkoi marraskuussa Helsingissä, missä Leijonien joukkue koostui SM-liigassa pelaavista pelaajista.
– Karjala-turnaus säikäytti. Tämä Venäjän turnaus huojensi lyhyellä tähtäimellä, MTV Urheilun asiantuntija Sihvonen kuvailee.
Sihvosen mukaan Leijonien Venäjän turnauksessa oli selkeä käännekohta. Hyvin alkanut Ruotsi-peli kääntyi tappioksi, kun Leijonat kärsi pahasta tehottomuudesta.
Läpikäynti peli peliltä:
Suomi – Tshekki: 4–3
Sihvonen: Tshekki-peli oli poikkeuksellinen avausottelu, kun miettii Jalosen koko kymmenvuotista A-maajoukkueuraa. Siellä oli heti näkyvissä kaikki pelaamisen elementit. Suomella oli raikas peliote aivan kaikkeen tekemiseen. Pelitapa toteutui ja heijastui vahvana pelisuunnitelmana.
Suomi – Ruotsi: 1–4
Sihvonen: Leijonilta vahva startti. Joukkueella oli valmiutta pelata monipuolisesti sitä, mitä peli pyysi. Ruotsi oli jo niskalenkissä ensimmäisessä erässä. Joukkue ei kuitenkaan toipunut siitä, kun Ruotsi roiskaisi toisen erän maalit. Joskus pelit ovat tuollaisia, että jos toinen ei ota huikean 20 minuuttisen aikana tuloksellista komentoa, niin sitten vastustaja ottaa. Takaa-ajo on aina mitä se on. En tiedä näkyikö henkisellä puolella avauspelin hyvä tulos ja tuliko siitä sitten löystymistä. Se kyllä näkyi kiekollisessa pelissä.
Venäjä – Suomi: 5–1
Sihvonen: Venäjän joukkue oli erittäin vahva. Taitavia pelaajia, kotiyleisö, halu näyttää. He eivät pelanneetkaan träppiä, mikä saattoi yllättää Leijonat. Jalosen joukot löysivät lääkkeitä vasta kolmanteen erään, kun he alkoivat pelaamaan nopeaa viivelähtöä. Se alkoi tepsiä. Venäjä oli kuitenkin kaikkinensa vahva. He pelasivat kiekkokontrollia, hyökkäsivät kolmelta kaistalta ja loivat vahvaa prässiä. Siitä syntyi hyökkäysalueen pitkiä hyökkäyspelejä. Niiden kanssa Suomi oli alakynnessä. Leijonat ei vain saanut niitä poikki, eivätkä he myöskään saaneet pitkiä hyökkäysalueen pelejä. Venäjä tuhosi Leijonien peliä ei-venäläisellä tyylillä, eli prässäten. Suomi olisi ehkä kaivannut vähän sivuun jääneitä Juuso Hietasta ja Petteri Lindbohmia.
Isossa kuvassa Sihvonen ei ole huolissaan tuloksista tai Leijonien suorituksista.
– Tältä perustalta voidaan lähteä puolustamaan maailmanmestaruutta. Mutta, Sihvonen miettii.
Venäjän turnauksesta konkretiaa
Mutta-sana viittaa aitoon huoleen.
– Ruotsi-pelin ensimmäinen erä oli ikään kuin symboli. Leijonat pelasi vahvasti, mutta mihin jäivät ratkaisut? Hyvin pelaaminen ei aina riitä. Leijonilla oli nytkin mukana paljon kelpo pelaajia, mutta oliko sitten sellaisia, kuten Venäjällä, eli loistokkaita. Tuo voi johtaa esimerkiksi MM-kisatasolla siihen, että yksittäiset ja isot pelit saattavat jäädä vajaiksi. Se oli tämän turnauksen huoli ja opetus. Jalonen voi paikata isoa kuvaa turnausvalmentamisella, mutta löytyykö niitä ratkaisupelaajia? Onko ylivoimalle laatu-ukkoja, tuleeko viidellä viittä vastaan niitä pelin voittavia kihauksia? Sihvonen kyselee ja miettii.
Leijonien johto on puhunut siitä, että kevään MM-kisajoukkue rakentuu hyvin todennäköisesti Euroopassa pelaavista pelaajista. Tuore NHL:n aikataulu saattaa kuitenkin muuttaa tilannetta.
LUE: NHL-pelaajat sittenkin mukaan MM-kisoihin? Taalaliigan tärkeistä päivämääristä uutta tietoa
NHL:n runkosarja kun loppuu toukokuun alussa. Tämä jättää pelivaraa kuun lopulla alkaviin MM-kisoihin.
Sihvosen mukaan Suomen pelaajatuotanto meinaa yskiä.
– Osasyy on se, että SM-liigan pudonnut taso mahdollistaa sen, että liigasta tulee näitä ”ihan hyviä pelaajia”. SM-liiga on helposti valloitettavissa, mutta se ei välttämättä hio aivan sinne viimeiselle tasolle. Sieltä lähdetään sitten nopeasti Eurooppaan. Ongelma on se, että onko Anton Lundellin takaa tulossa hirveästi oikein ketään? Tuossa välissä oli Sebastian Ahot, Patrik Laineet, Miro Heiskaset ja Mikko Rantaset. He muodostivat tietynlaisen putken. Nyt en näe, että sieltä olisi tulossa hirveästi mitään tuollaisia yksilöitä. Nyt on tulossa oikein hyviä pelaajia, jotka eivät kuitenkaan loista kovimmista paikoissa, Sihvonen perkaa ongelmaa.
Konkretia näkyi Venäjällä. Suomella oli jalkeilla joukkue, jossa oli monta potentiaalista MM-kisapelaajaa.
– Leijonilla ei ollut kuitenkaan yhtään sellaista tapausta, joka voisi lyödä vielä suuremmin läpi. Nuo pelaajat pelaavat ”korkean tason jääkiekkoa” jo nyt. Toki, se näkyi niin, että he eivät jääneet jalkoihin. Venäjän turnaus oli huomattavasti kovatasoisempi kuin Karjala-turnaus. Kaikkinensa kovempi. Suomi oli siinä hyvin mukana.
Tulevaisuuden näkymät
Sihvonen niputtaa nuoleen liittyvän asian porrastetusti.
– Jos puhutaan ikään kuin eri maajoukkueista, niin Suomella ei ole hirveän kovaa kilpailua sinne A-maajoukkueeseen, jossa ovat ne NHL-huiput. Sitten ei ole kovin kovaa kilpailua B-maajoukkueeseen, jolla voitettiin kevään 2019 MM-kulta. Sen jälkeen C-maajoukkue on jo aika heikko.
– Kysymys kuuluu, että ovatko esimerkiksi tämmöiset Julius Nättiset ja Mikael Ruohomaat, jotka olivat nyt mukana, edes tuota B-maajoukkuetasoa?
– Huoli ei ole niinkään Teemu Turusissa sun muissa, joilla on edellytyksiä päästä Leijonien MM-joukkueessa sinne kolmos- ja nelosketjuihin. Ongelma on se, että pitäisi saada niitä ykkös- ja kakkosketjun kavereita, jotka pistävät paikoista sisään.
– Jalonen sai nyt arvokasta tietoa, Sihvonen sanoo, viitaten sunnuntaina päättyneeseen Venäjän turnaukseen.
Ykkös- ja kakkosketjun ratkaisijoiden suhteen katseet kääntyvät hyvin vahvasti NHL:n suuntaan.
– Muuten Jalosen pitää valita MM-pelaajat aika pienestä määrästä. Kilpailu ei ole kovaa. Valinnanvaraa ei ole ja se ei ole hyvä juttu.
Sihvosen huoli kääntyykin suomalaiseen pelaajatuotantoon.
– Jos NHL:stä ei tule ketään, niin Leijonat voi saada sellaisen kevään 2019 MM-joukkueen kasaan. Ainakin lähestulkoon. Mutta saadaanko kohta? Sen takia junioriputken suhteen pitää olla huolissaan, Sihvonen miettii.