Jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Suomi raivasi tiensä puolivälieristä jatkoon, kun lauantain iltakamppailussa Ruotsi jäi jalkoihin lukemin 3–2. Suomi on nyt neljän parhaan joukossa Kanadan, Venäjän ja Yhdysvaltojen kanssa. Mutta onko Suomella rahkeita mestaruuteen asti?
Nuorten Leijonien joukkue koki omat vaikeudet niin Kanada- kuin Ruotsi-peleissä.
Ruotsia vastaan Suomi petrasi ensimmäisen erän jälkeen. Siitä lähtien sinipaidat olivat vähintään askeleen länsinaapuria edellä.
MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntijan Petteri Sihvosen mukaan Ruotsin joukkueessa näkyivät turnauksen alla koetut ylimääräiset haasteet. Ruotsi kun menetti muun muassa useita avainpelaajia ja osan valmennusjohdostaan positiivisten koronatapausten myötä.
– Väitän, että Ruotsi olisi lyönyt Suomen, jos heidän alkuperäinen päävalmentajansa Tomas Montén ei olisi saanut koronatartuntaa. Ihan sama olisi ollut Suomen kohdalla, jos joukkue olisi heitetty jonkun apuvalmentajan hartioille. Ei siitä olisi tullut mitään. Heidän normaali valmentajansa (Montén) on koutsannut paljon parempaa lätkää. Nyt heidän nippunsa oli aivan tuuliajoilla. Antti Pennanen (Suomen päävalmentaja) vei mennen tullen Ruotsin apuluotsia (Joel Rönnmark). Ruotsin pelaajat oli jätetty heitteelle. He pelasivat vain ja ainoastaan yksilövetoista jääkiekkoa, Sihvonen näki.
Suomi on nyt neljän parhaan joukossa. Koetko, että Nuoret Leijonat voi voittaa maailmanmestaruuden?
– Eivät he kyllä. Joku raja on kuitenkin sillä, että kuinka paljon yhteistyöjääkiekolla voidaan kompensoida taitopuutetta. Nyt puhutaan siitä, että millaisia "pelejä voittavia" -pelaajia kullakin on. Enemmin tai myöhemmin Suomen tie nousee pystyyn. Eivät he mestaruutta voita. Eikä tämä ole moite, vaan huomautus siitä, että Suomen laatujuniorituotantoa pitää virkistää.
– On reilua sanoa, että mikäli Suomi voittaa mestaruuden, puhutaan suuresta ihmeestä, Sihvonen myöntää.
Vaade niin kova
Sihvonen antaa Pennaselle kunniaa siitä, miten Suomi on korjannut pelillisiä ongelmakohtiaan turnauksen edessä. Tuore esimerkki tuli vastaan Ruotsi-ottelussa.
– Mieleenpainuvinta on ollut se, miten suunnattoman tärkeää on ollut tehdä virheitä, jotta ne on voinut korjata. Mitä Kanada-pelissä oli pielessä, oli nyt korjattu. Yksilöitynä: Kanada-ottelussa turhanpanttina maalin edessä seissyt puolustaja oli nyt siirretty oikealle, mikä avasi syöttösuuntia. Siellä oli nyt ne tavat, jotka kuuluvat suomalaiseen peli-identiteettiin. Nuoret pelaajat ovat pystyneet ottamaan uusia ohjeita vastaan hektisen turnauksen aikana, Sihvonen kehuu.
Pelillinen kehittyminen ei kuitenkaan poista faktaa siitä, että Suomi lähtee mitalipeleihin altavastaajana.
Sihvosen mukaan Suomen pelaajilla on ollut vaikeuksia toteuttaa päävalmentaja Pennasen pelitapaa – kovan vaateen keskellä.
– Se taso, millä Pennanen valmentaa, on niin korkealla, että pelaajien taidot, peliymmärrys ja psyykeen hallinta ovat niin kovilla, että ne ovat nippa nappa kestäneet. Antakaapa Pennaselle Ruotsin pelaajat, niin hän marssittaa ne maailmanmestariksi mennen tullen. Nyt matkan varrella on ollut useita erilaisia asioita. On pitänyt muovata kokoonpanoa ja löytää sinne oikeita elementtejä. Mutta samalla esimerkiksi puolustajat ovat pystyneet vastaamaan pelien edetessä entistä paremmin vaateeseen. Nyt näyttää siltä, että he ovat kasvaneet riittävälle tasolle, Sihvonen pohtii.
Mies nuorten peleissä
Yksilötasolla tapetilla ovat olleet muun muassa Anton Lundell, Ville Heinola, Topi Niemelä ja Roni Hirvonen.
– Haluan nostaa myös Brad Lambertin esille. Hän on kulkenut omanlaista tarinaa. Siellä on ollut puolustuspelaamiseen liittyviä haasteita, mutta hän on ottanut niistä kiinni. Nytkin Ruotsia vastaan hän oli iso pelaaja ratkaisuhetkillä. Ja hän oli hyvä jo Kanadaa vastaan, Sihvonen sanoo ja puhuu muista avainpelaajista perään:
– Heinola, käsi kipeänä, millaisen pelin hän pelasikaan Ruotsia vastaan. Hän on ihan selvästi tämän turnauksen tähdistöpakki. Hänen tekemisensä herättää itseluottamusta muissa.
– Lundell on ollut ikään kuin seuraavan tason pelaaja. Hän saattaisi pelata paremmin Jukka Jalosen Leijonissa. Hän on ikään kuin mies nuorten peleissä. Se, että Suomi pelaa mitaleista, edellytti sitä, että Lundell oli näin hyvä.
– Hirvonen taas, en tiedä, että kuinka suunnitelmallisesti tämä tarinankehitys on edennyt. Hirvonen on ollut parhaimmillaan ihan loistava Ässissä. En tiedä mitä nyt sitten tapahtui, kun hän oli suorastaan aggressiivinen turnauksen alussa. Pitikö jotenkin tuoda itseään esille vai mitä. Mutta hienosti kaari umpeutui tuohon Ruotsi-pelin ratkaisumaaliin, Sihvonen käy läpi.
Aito huoli
Jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kisat ovat kertoneet myös karua faktaa Suomen yksilöistä. Tähän mennessä isoimmissa ongelmissa on ollut Ilveksen hyökkääjä Roby Järventie, joka paukutti syksyllä kovaa jälkeä SM-liigassa.
– Hän on nyt kierteessä, missä pitäisi tehdä jotain, mitä ei osaa. Ilveksessä hän on tehnyt juuri sen, missä hän on nyt hyvä. Hänessä on vähän kulmikkuutta ja hän on hyvä pelaaja, jos hän saa olla rauhassa ketjun kolmanneksi paras pelaaja. Hän on ollut pettymys, mutta realismi lieventää. Tuska näkyy tällä hetkellä, Sihvonen sanoo Järventiestä.
Tämän lisäksi esiin nousee myös Kasper Simontaival, joka nakutti vielä turnauksen alkuvaiheilla kovaa jälkeä.
– Hänen kohdallaan totuus alkoi paljastua Kanada-pelissä. Hän on hyvä puolustamaan, kun yritetään riistää kiekkoa hyökkäysalueella. Mutta sitten kun pitää takakarvata ja puolustaa omaa maalia – ne taidot hänellä ovat ihan vaatimattomalla tasolla. Hänen kohdallaan on ihmetelty sitä, että miksi hän ei pelaa Tapparassa. Kyllä siellä on nähty nuo asiat arjessa.
– Hän on nerokas hyökkäyssuunnan pelaaja, mutta huono puolustamaan kiekottomia hyökkääjiä. Se on vuotanut. Toisin kuin Lambert, Simontaival on mennyt tässä asiassa päinvastaiseen suuntaan, Sihvonen sanoo, viitaten pelin kehittymiseen turnauksen sisällä.
Suomen ongelmaksi on muodostumassa se, että Lundellin ja Hirvosen lisäksi hyökkäyspäähän ei meinaa löytyä A-luokan ratkaisuvoimaa.
– Tämä on ollut armoton peili suomalaisesta pelaajatuotannosta. Jos miettii vaihetta, jolloin Patrik Laine, Sebastian Aho ja Jesse Puljujärvi olivat pinnalla, niin siitä lähtien taso on heikentynyt vuosi vuodelta. Se on vain pakko todeta. Ihan varmasti Pennanen ja Jukka Jalonen pohtivat nyt tuota asiaa Suomi-kiekon isoina taustahahmoina. Ennen turnausta puhuttiin siitä, että Suomi hyötyy, kun joukkue rakentuu liigapelaajista. Se ei välttämättä ole ollutkaan näin. Haiskahtaa siltä, että tässä pitää kohta taas pitää Vierumäen iso seminaari, Sihvonen sanoo Nuorten Leijonien isoimmasta huolenaiheesta.
Nuorten Leijonien ja Yhdysvaltojen välieräottelu alkaa Suomen aikaan tiistain vastaisena yönä kello 04.30.