Maalinteon tuska sai Leijonien uskon horjumaan, näkee MTV Sportin kiekkoasiantuntija Juhani Tamminen.
Jääkiekko monivalinta (1)
Suomi pelasi World Cupissa nuorella joukkueella ja pelasi kolmesta ottelusta kaksi hyvin, mutta maalinteko ei onnistunut. Valtteri Filppula teki Leijonien ainoan maalin turnauksessa. Tamminen näki turnauksessa vain muutaman onnistujan.
– Hyökkäysosastolta ne, jotka voittivat kaksinkamppailuja, aloituksia ja tekivät muita voittavia asioita, olivat vähissä. Tiivistäisin heidät kolmeen: Mikko Koivu, Mikael Granlund ja Leo Komarov. Puolustuspäässä oli sääli se, että kiekollisesti parhaat, eli Sami Vatanen ja Rasmus Ristolainen syystä tai toisesta hiipuivat turnauksen kestäessä, Tamminen arvioi.
Puolustuksesta onnistuja oli kokenut Sami Lepistö. Aleksander Barkovilta odotettiin paljon, mutta teot hyökkäyspäässä jäivät vähäisiksi. Jussi Jokisen Tami nostaa esimerkiksi kokeneen osaston "no-show"-pelaajista. Leijonien ahkerin laukoja Patrik Laine (10 vetoa) sekä vastuullisesti pelannut Sebastian Aho saavat myös tunnustuksen.
Granlund ainut joka uskoi maalintekoon
Kun 180 minuuttiin tulee vain yksi maali, ei voi menestyä. Leijonat sai avauspelissä Pohjois-Amerikalta aivan hirmuista kyytiä, ja se näkyi jatkossakin.
– Ensimmäinen peli aiheutti henkisen kipsin, josta ei päästy yli käytännössä ollenkaan. Onnistumiset ruokkivat onnistumisia, ja kun niitä ei tule, kierre on negatiivinen. Kiekollinen peli kaikkiaan, kaksinkamppailujen voittaminen, tilannekovuus ja halu mennä maalille olivat vaatimatonta, Tamminen ruotii.
Tamminen ei odottanut Leijonilta turnauksen voittoa, mutta jatkopaikkaan oli mahdollisuudet. Vaikka Pekka Rinne ja Tuukka Rask eivät kyykänneet, Tammisen mielestä vastustajan päädyssä maalivahti onnistui joka pelissä paremmin.
– Se on hyvin poikkeuksellista, hän muistutti.
Maalinteon vaikeuden Tamminen tiivistää kahteen asiaan: hyökkäyspeli oli hidasta ja itse viimeistely oli heikkoa. Ylivoimapelissä hän olisi kaivannut yksinkertaistamista.
– Hitauden takia tuli vähän ylivoimahyökkäyksia ja ylivoimapelissä kiekko liikkui liian hitaasti. Kun tuli tekopaikka, edessä oli lihamuuria tai maalivahti ehti peittämään. Laukausten laatu ja kombinaatioiden hitaus olivat ongelmana. Jos ylivoimapeli ei kulje, silloin pitäisi laittaa vain kaksi-kolme nopeaa syöttöä, maskia maalin eteen ja kiekkoa sinne. Nyt ei ollut maskimiehiä ja paluukiekkoihin hulluna meneviä kuin Komarov.
– Jääkiekko on itseluottamuspeli ja kun se rupesi tökkimään alusta asti, lumipallo meni väärään suuntaan. Lopussa äijät – lukuunottamatta Granlundia – eivät enää edes uskaltaneet ampua. He eivät itsekään uskoneet, että kiekko voisi mennä verkkoon, Tami tiivistää.
Sukupolvien välinen kuilu
Päävalmentaja Lauri Marjamäki myönsi viimeisen pelin jälkeen, että turnaus tuli Leijonille liian nopeasti. Tärkeät pelaajat, kuten Aho, Laine ja Barkov ovat vielä nuoria. Kapteeni Mikko Koivu on syntynyt vuonna 1983, Laine 15 vuotta myöhemmin, eli ero on iso.
– Koivu pystyy johtamaan joukkuetta, mutta se tuki, mitä Laineelta ja Aholta voi odottaa, ei ole vielä siinä muodossa, että he nousisivat ottamaan täyden vastuun esimerkiksi maalinteosta, Tami muistuttaa.
Suomen menestyneimmät joukkueet ovat usein olleet kolmen sukupolven ryhmiä, joissa nuoret inspiroivat "keski-ikäisiä" pelaajia ja konkareita, mutta heikoilla hetkillä konkarit ottavat homman haltuun.
– Nyt se väliryhmä on poissa. Laine ja Aho ovat ihan loistavia tulevaisuuden lupauksia, mutta ei voi odottaa, että he yksin ratkovat. Todennäköisempää olisi se, että Koivu, Jokinen, Filppula ja kumppanit ratkoisivat.