Jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Suomi kohtaa puolivälierissä hallitsevan mestarin Kanadan. Nuorten Leijonien turnaus uhkaa kaatua tuttuun ongelmaan, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
USA-Suomi, 4-1. Jos tulosta katsoo, voisi luulla, että nyt on Suomi-poika jäänyt jenkkijyrän alle.
Todellisuus on se, että Suomi hävisi USA:lle tasan kahdella osa-alueella.
Tehokkuudessa ja erikoistilanteissa.
Suomen päävalmentaja Jussi Ahokas harmitteli liiallista jäähymäärää. Se oli yksi kompastuskivi, ei kuitenkaan suurin.
Nuorten Leijonien tolppien välissä Ukko-Pekka Luukkonen teki ensimmäistä kertaa tässä turnauksessa virheitä. Ne maksoivat kovaa hintaa.
Mutta sekään ei ollut isoin kompastuskivi.
Kaikista merkittävin tekijä löytyi hyökkäyspelaamisesta.
Turnauksen edetessä Suomi on saanut monta pelillistä elementtiä eteenpäin. Karvauspeli tuottaa riistoja, viivapeli johtaa jatkotilanteisiin ja pitkiin hyökkäyksiin. Jopa karmean heikko ylivoima on mennyt askeleen verran eteenpäin.
Miksi tämä ei näy tulostaululla?
Poikkeusnäytelmä
Kolme vuotta sitten tähän aikaan Helsingissä pyöri show nimeltä PuLAho. Jesse Puljujärvi, Sebastian Aho ja Patrik Laine pistivät pystyyn sellaisen näytöksen, jossa koettiin, ihan tähän päivään nähden, merkittäviä hetkiä.
Juuri kyseisissä kisoissa Suomi voitti viimeksi niin sanotun ison maan.
Silloin kaatui Kanada, vieläpä maalintekokisassa. Välierissä Ruotsi ja finaalissa Venäjä.
Ilman Laineen, Ahon ja Puljujärven show’ta Suomen turnaus olisi voinut päättyä huomattavasti aiemmin.
Poikkeusyksilöt loivat lopulta ison harhakuvan koko suomalaisen juniorikiekkoilun ylle.
Yhtäkkiä tuli tunne siitä, että Suomihan osaa tehdä maaleja! Ihan sama kuka on vastassa tai missä pelataan.
Tämän jälkeen ohjelmassa on ollut kolmet MM-kisat Pohjois-Amerikassa. Ensin karsintasarjaan ja sitten ulos puolivälierissä. Näistä jälkimmäinen uhkaa toteutua meneillään olevissa kisoissa.
Joka kerta isoin ongelma on ollut tehottomuus.
Märkää ruutia
Suomella on mukana jälleen kerran hyviä pelaajia nuorten MM-kisoissa. Kaapo Kakosta kasvaa vielä NHL-tähti. Anton Lundell on jo nyt loistava sentteri, vaikka hän ei ole edes vielä varausiässä. Urho Vaakanainen ja Henri Jokiharju ovat NHL-seuroilleen pitkän ajan luottopuolustajia.
Suomen pojat osaavat pelata. Silti, jälleen kerran ongelmakohdaksi on muodostunut terävyys viimeisillä, ratkaisevilla hetkillä. Maalipaikkojen haistelu, ampumishanakkuus, likaiselle alueelle meno. Tuttuja teemoja.
Vaikka Suomi hallitsi peliä USA:ta vastaan, pyöri se silti pahasti jenkkien puolustusviisikon ulkopuolella. Ykkössektorin laadukkaat maalipaikat olivat vähissä.
Tukitoimet tökkivät, niin joukkue- kuin yksilötasolla.
Jos yksilötasosta puhutaan, kertoo maalipörssi kaiken olennaisen. Aarne Talvitie: kaksi maalia. Muilla maksimissaan yksi.
Eeli Tolvasella nolla.
Sama lukema on muutamalla muullakin avainpelaajalla.
Suomelta vaaditaan aivan poikkeuksellisen täydellistä onnistumista Kanadaa vastaan. Ei jäähyjä, huomattavasti parempaa maalivahtipeliä ja aiempaa parempia tukitoimia.
Toki, Nuoret Leijonat on tehnyt maaleja tässä turnauksessa. Slovakia ja Kazakstan ovat kuitenkin haasteena aivan toista luokkaa kuin suurin mestarisuosikki Kanada.
Osviittaa saa Ruotsi- ja USA-peleistä. Molemmissa yksi tehty maali. Sillä määrällä on vaikea voittaa isoja maita.
Täydellinen onnistuminen meinaa siis käytännössä sitä, että Kanadalle ei voi antaa saumaa maalintekokisaan.
Koska nyt siinä tulee turpaan oikein olan takaa.