Leijonien puolustuksen johtohahmoihin kuuluva Sami Vatanen on tunnettu rentoudestaan. Hän ei yleensä turhista stressaa kaukalossa eikä sen ulkopuolella.
Aikoinaan Anaheim Ducksin NHL-joukkueeseen mentyään Vatanen hukkasi Teemu Selänteeltä lainaksi saadun Mersun.
- Teemu kysyi heti pukukopissa, että tarvitsenko autoa lainaan. En uskaltanut ensin ottaa, ajattelin, että Teemulla on liian hienoja autoja minun käyttööni.
- Sitten kuitenkin ajelin Teemun Mersulla jonkin aikaa. Kolareita ei tullut, mutta kerran se oli hinattu pois, kun parkkeerasin sen väärään paikkaan. Onneksi siitäkin selvittiin, Vatanen virnistää.
Vatasella on toki varaa omaankin autoon. Ainakin viime kesän jälkeen, jolloin hän solmi neljän vuoden jatkosopimuksen Anaheimin kanssa. Amerikkalaismedian mukaan sopimuksen arvo olisi 19,5 miljoonaa dollaria.
- Rahaa tärkeämpää oli se, että sain jatkaa Anaheimissa. Se on ollut suosikkijoukkueeni pikkupojasta asti.
Selänne: Vatasella varaa parantaa
Vatasen, 25, rento asenne on usein kiekkoilijalle vahvuus. Kiekko ei polta lavassa, eivätkä tiukat ja tärkeät pelit huimaa. Toisaalta maajoukkueen nykyinen neuvonantaja Selänne antaa ymmärtää, että Vatasella olisi varaa kiristää ruuvia entisestään.
- Hän on noussut NHL:n eliittiin, mutta Samilla on silti vielä muutama porras noustavana. Hänen potentiaalillaan pystyy vieläkin parempaan, Selänne sanoo.
- Ehkä hän kaipaisi ripauksen palavaa halua kehittyä yhä paremmaksi, Selänne jatkaa.
Vatanen on kuitenkin nyt erilainen pelaaja kuin se, joka lähti Suomesta Pohjois-Amerikkaan 2012. Hän itse sanoo olevansa paljon kokonaisvaltaisempi kiekkoilija kuin Suomessa pelatessaan.
- NHL:ssä ei voi yksin kuljetella ja vekslata kiekkoa. Se täytyy laittaa nopeasti liikkeelle ja lähteä sitten tukemaan hyökkäyksiä, hän kuvailee.
Vatanen on myös vankistunut fyysisesti viime vuosina.
- Ei minusta silti koskaan tule kovasti luutivaa peruspakkia.
- Mutta sijoittumiseni on parantunut, enkä ryntäile enää turhaan taklailemaan. Eikä ne NHL:n isoimmat kaverit minun taklauksistani mihinkään liikkuisikaan, Vatanen selvittää.
Ja ei liikkunut Jaromir Jagrkaan Vatasen pelatessa 18-vuotiaana uransa ensimmäisiä MM-kisoja Saksassa vuonna 2010. Se oli puolihumoristista seurattavaa, kun Jagr suojasi isolla takamuksellaan kaukalon kulmassa kiekkoa, ja Vatanen tanssi tshekkitähden ympärillä kiekonriisto mielessään.
- Mieleen uran ekoista MM-kisoista jäi myös ensimmäisen pelin ensimmäiset vaihdot, kun Tanskan Peter Regin vei minut ”kahville” ja teki maalin. Kaiken kukkuraksi hävisimme sen pelin. Ei ollut ihan helpoin lähtö, Vatanen nauraa.
- Mutta loppujen lopuksi kisat menivät ihan ok. Oli opettavainen kokemus.
Vastuuta jäällä
World Cupissa on vielä astetta kovemmat kekkerit meneillään kuin MM-jäillä keväisin.
- Kaikki on hoidettu ihan viimeisen päälle. Meidän täytyy vain pelata, ei tarvitse mistään muusta huolehtia, Vatanen kuvailee.
Ja Vatanen todellakin saa pelata.
- Minulla on iso vastuu jäällä. Jääaikaa tulee tasakentällisten lisäksi ylivoimalla ja alivoimalla.
- Lisäksi yritän omalla panoksellani auttaa meidän nuorempia pelaajiamme sopeutumaan. Aivan kuten minua autettiin aikoinaan, kun tulin maajoukkueeseen.