Venäläisiä urheilijoita on kärynnyt kuluneen vuoden aikana järkyttävän paljon. Tuorein tapaus narautti kolme kävelyn olympiavoittajaa ja kaksi MM-mitalistia.
Kaikki sai tavallaan alkunsa Hajo Seppeltin saksalaisdokumentista, jossa lyötiin pöytään valtava kasa kookkaan kokoluokan väitteitä, todisteitakin. Syväkurkkuina Seppeltille toimivat 800 metrillä 1.58,14 juossut Julia Stepanova (ent. Rusanova) sekä hänen aviomiehensä Vitali Stepanov, joka toimi aikaisemmin venäjän antidopingtoimikunnassa Rusadassa. Julia kärsii parhaillaan kahden vuoden kilpailukieltoa, joka päättyy itse asiassa ensi viikon tiistaina. Kaksikon pääväitteet olivat, että Rusada on täysin toimintakyvytön ja korruptoitunut laitos, ja venäläisistä yleisurheilijoista lähes kaikki huiput ovat systemaattisen ja ylhäältä johdetun dopingohjelman piirissä. Kuulostaa kovin DDR:läiseltä.
Ei ole vaikea uskoa väitteitä. Olen jo vuosikaudet ihmetellyt juuri esimerkiksi venäläisten keskimatkurinaisten esityksiä. He ovat kilpailleet hyvin usein pääosin maansa rajojen sisällä ja muutamassa kilpailussa vuosittain on tehty laajalla rintamalla kaameita tuloksia. Arvokisoissa on kummallisen usein karahdettu jo ennen loppukilpailua. Eivätkä esimerkit tähän jää.
Luottamus horjuu
Tällä viikolla idästä kuului kummia. Kävelijät Olga Kaniskina, Sergei Kirdjapkin, Valeri Bortshin, Sergei Bakulin ja Vladimir Kanaikin olivat kärähtäneet. Ei ihan turha joukko, sillä tällä porukalla on yhteensä 12 arvokisakultaa, kolme heistä on olympiavoittajia ja kaksi muuta MM-mitalisteja. Ja Lontoossa 2012 kultaa voittanut Jelena Lashmanova olikin jo valmiiksi kilpailukiellossa. Lisäksi sekä Bortshin että Kanaikin olivat jo kärsineet 2008 kolahtaneen EPO-kärynsä, minkä jälkeen menestys jatkui herrojen kohdalla tismalleen samanlaisena kuin aikaisemmin. Nyt se ei enää jatku.
Suurin kysymys tässä kaikessa on, voiko venäläiseen urheiluun enää luottaa lainkaan? Kovin paljon on aineistoa, joka puhuu ylhäältä johdetun ja äärimmäisen järjestelmällisen dopingin käytön puolesta. Venäjän urheiluministeri Vitali Mutkolla on ollut kovasti seliteltävää viime aikoina, mutta kyllä hän tästä kiemurtelee; likasanko kaadetaan alemmas ja Venäjän yleisurheiluliiton puheenjohtaja Valentin Balanitshev on jo käytännössä luiskassa. Tragikoomista sinänsä, mutta Zürichin EM-kilpailujen jälkeen Balanitshev kertoi kaipaavansa venäläiseen yleisurheiluun uutta verta, millä hän tosin silloin tarkoitti, että Venäjän olisi alettava myöntää kansalaisuuksia mustille lahjakkuuksille, kuten herran lausunto tuolloin sanatarkasti kuului.
73 venäläistä pannan alla
Arvatkaapa montako venäläistä yleisurheilijaa on tällä hetkellä kilpailukiellossa dopinginkäytön vuoksi? 20? 30? Ehei. Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n listauksen mukaan tällä hetkellä dopingpannaa kärsii yhteensä 73 venäläistä yleisurheilijaa. Suurin osa heistä on pikkukaloja, mutta joukossa on kävelijöiden lisäksi aika monta arvokisamitalistia kuten esimerkiksi Tatjana Kotova (pituushypyn kymmenkertainen arvokisamitalisti), Ksenia Ryzhova (MM-kultaa 2013 4x400m), Daria Pishchalnikova (EM-kulta 2006 kiekko), Olga Kuzhenkova (olympiakultaa 2004 moukari), Svetlana Kriveljova (olympiakulta 1992 kuula) ja Anna Avdejeva (EM-pronssia 2010 kuula).
Luku 73 on hämmentävä siksikin, mitä maan antidopingtoimistosta Rusadasta on viime aikoina käynyt ilmi. Kuinka paljon heitä olisi, jos järjestelmä toimisi, eikä olisi korruptoitunut? 200? 500?
Nykyisin lähes kaikki käryt tulevat joko biologisen passin tai vanhojen näytteiden uudelleentutkimisen kautta. Hyvä niin, pelote on olemassa. Silti sitäkään ei voi kiistää, etteikö varsinaisen testauksen yhteydessä välittömästi tulevia käryjä olisi suorastaan hämmästyttävän vähän. Tämä kertoo sen kauan tiedetyn tosiasian, että kiellettyjen aineiden ja menetelmien kehittäjät ovat edelleen ison askeleen testaajia edellä.
IAAF:n kilpailukieltolista on paljon puhuva. Laskujeni mukaan yhteensä 66 eri maan urheilijoita on parhaillaan dopingpannassa. Myös yksi suomalainen. Iso tuoppi sille, joka keksii googlettamatta, kenestä on kyse. Hän on Pekka Viippo, joka kärähti Lahden veteraanien MM-kilpailussa 2009 työnnettyään kuulassa hopealle 45-vuotiaiden sarjassa. Käry kävi testosteronista ja anaboleista, kilpailukieltoa tuli kaksi vuotta. 2011 Viippo kärysi uudelleen kilpailujen ulkopuolisessa testissä, joten hänellä on nyt päällä 8 vuoden panna, joka päättyy vuonna 2019. Ei ole helppoa veteraaniurheilukaan…
Itäblokki jyllää
IAAF:n listan kärjessä on Venäjä 73 kilpailukiellolla, kakkosena Intia (44) ja kolmantena Turkki (43). Lisäksi yli kymmenen kilpailukieltoa on päällä Ukrainalla (15), Valko-Venäjällä (12), USA:lla (12), Marokolla (10) ja Kenialla (10). Kärkikolmikko on repinyt hurjan kaulan muihin. Entisillä itäblokin mailla kokonaissaldo on 120, kulttuuri on syvään juurtunutta. Mielenkiintoista on sekin, että läntisen Euroopan perinteisistä yleisurheilumaista Hollannilla, Belgialla, Norjalla ja Sveitsillä ei ole yhtään urheilijaa kilpailukiellossa, kuten ei ole Tshekilläkään. Ruotsi pesee Suomen niukin naukin 2-1.
Yhteensä kilpailukieltoa kärsii parhaillaan 366 urheilijaa, heistä 171 Itä-Euroopasta, 58 Aasiasta (Intia yksin 44), 41 Afrikasta, Länsi-Euroopasta 39 (kärjessä aika yllättäen Portugali yhdeksällä urheilijalla), Lähi-Idästä 17, Pohjois- ja Keski-Amerikasta 16, Etelä-Amerikasta 13, Karibialta kahdeksan ja Oseaniasta kolme. Mitään suoria päätelmiä ei pelkistä lukemista voi tehdä, sillä testauksen taso ja WADA:n laboratorioiden määrä on hyvin kirjava eri puolilla maailmaa. Akreditoituja WADA:n laboratorioita on yhteensä 32 kappaletta: Länsi-Euroopassa 15, Aasiassa kuusi, Pohjois- ja Keski-Amerikassa viisi, Itä-Euroopassa kolme, Afrikassa, Oseaniassa ja Etelä-Amerikassa yksi kussakin. Karibialla ja Lähi-Idässä ei yhtäkään. Työsarkaa riittää niin, että jos asiaa alkaa syvällisemmin pohtia, menee paniikkiin.
Lex Hollon kaikki blogit täältä